Joskus on vaikea jaksaa kun ei ole yhtään ystävää, työpaikkaa tai omaa perhettä. En kuulu mihinkään ja vaikka jonkun kiinnostavan naisen jossakin kohtaisin niin en tietystikään hänelle kelpaa. Olen köyhä ja kurja, miksi juuri minä olen saanut tällaisen elämän elettäväksi. Vanhenen yksin erilläni muista ja kommunikointitaitoni vaan rapistuvat, muut elävät elämäänsä ja iloitsevat. Seuraan sivusta muiden onnea ja sydämeni itkee verta. Joskus tuntuu että olisi helpompaa vain päättää elämä ja lopettaa kaikki kärsimys, vielä en ole valmis siihen. Ihmiset väheksyvät ja hyljeksivät kaltaisiani ja suurin osa varmasti haluaakin, että kuolisin pois heidän verovaroja tuhlaamasta. Raha ei minulle ole tärkeää vaan että olisi joku ketä rakastaa.
Avaudumpa vähän
Ainayksin_
7210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tämä saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta Jeesus Rakastaa sinua.
Voisit tulla tutustumaan omaan seurakuntaasi ja kirkkokahville.
Opit huomaamaan, että on ihmisiä joille olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Jos olet pääkaupunkiseudulla, niin voin jopa suositella sinulle jotain paikkaa :)
Olet tärkeä!
Kiitos vastauksestasi :), mutta olen aikoinani eronnut kirkosta ja asun muualla. Minun on hyvin vaikea tavata ketään tässä tilanteessa, mutta pidetään kuitenkin mielessä.
Ei tarvitse kirkkoon kuulua eikä mihinkään muuhunkaan hengelliseen yhteisöön. Suosittelen aloittajalle menemistä aluksi johonkin nuorten iltaan vaikka vapaiden suuntien järjestämään tai yhteiskristilliseen. Meno on rennompaa ja musiikkikin varmaan enemmän sinulle sopivaa. Siellä tapaa varmaan muitakin sinkkuja, ihan tavallisia ihmisiä. Uskon etteivät tule tuosta noin vain käännyttämään.
Kirjoituksesi kosketti minua syvästi. Pystyn samaistumaan sinuun aika hyvin, koska itselläni elämä on myös hyvin yksinäistä. Olisin mielelläni ystäväsi... Jos haluat kirjoitella, niin [email protected] Olen yksinäinen hetero mies...
Ihan kuin minun kirjoittama teksti. On todella vaikeaa lähteä mihinkään ihmisten pariin kun on niin kauan ollut kaiken ulkopuolella. Surullista kun elämä on mennyt tällaiseksi. Mitkään uskonnolliset tapahtumat ei taas tule kyseeseen omalla kohdallani kun en ole mitenkään uskonnollinen ihminen ja erosin kirkosta heti kun täytin 18. Kyllä muuten voisin olla uskovaistenkin ihmisten seurassa kunhan minua ei aleta käännyttämään uskoon.
Jos tykkää musasta ja on kyllästyny vaikka heviin ja vastaavaan räyhyyseen joka ei ainakaan minussa aiheuta mitään tuntemuksia, niin HB on makea vaihtoehto, sopivan rajua mutta sykähdyttävää. Ziisös-painotteista hellari-gospeliahan se on mutta ei maksa vaivaa antaa sen häiritä menoa. On tautisen suosittua, varsinki "Vetelä"-Euroopassa. Eikä ihme, kiitos nätin blondi-laulajan. Tässäpä nyt sitä:https://youtu.be/0QSvHbQ8inc?t=2
Minä välitän,sinusta yksinäisyyden pystyy poistaa vain seurassa olemalla. Olet ystäväni vaikka minulla on perhe minä koen yksinäistä. Miten muuten olisin täällä itkumeressä muiden kanssa? Sinä olet tärkeä.