Pulmani on luultavasti aika yleinen. Rakastuin palavasti pikaystävääni jo muutama vuosi sitten. Rakastan häntä edelleen, pidän häntä yhtenä elämäni tärkeimmistä inmisistä enkä haluaisi loukata häntä. Seksi vain ei enää juurikaan huvita. Häntä haluttomuuteni ei juurikaan vaivaa, seksi on hänelle todellakin vain yksi osa suhdetta, ja muutenhan meillä meneekin loistavasti. Tiedän kyllä, että suhteen edetessä se huuma usein hiipuu, en vain tiedä kestänkö sitä, koska haaveilen jatkuvasti muista miehistä nimenomaan seksimielessä. Kiinnostavia miehiä pyörii jatkuvasti ympärillä, enkä nyt tiedä tuhlaanko elämääni. Siispä, onko täysin hullua uhrata hyvä suhde seksin takia? Todennäköisesti kyllästyisin lopulta keneen tahansa. Pettämistä omatuntoni ei ainakaan tässä elämänvaiheessa kestäisi. Kokemuksia!
Kokemuksia?
Janita
61333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rakastatko sinä oikeasti ja aidosti häntä? Ethän sinä silloin voi haluta muita miehiä.
Ei rakkaus suojaa ketään haluamasta muita. Lakkaatko sinä automaattisesti tuntemasta seksuaalista vetoa (vaikka ihan fantasiatasolla) nähdessäsi kauniin ja seksikkään naisen. Tuskin! Se ei estä sinua rakastamasta mahdollista omaa naistasi.
Ihan on ollut samat ajatukset minullakin. Oma mies ei innostanut seksiin, mutta muista miehistä kyllä haaveilin. Mies on parhaimpia ystäviä mitä mulla on koskaan ollut. On luotettavin ihminen, jonka tunnen. Ja jos miehen jättää seksin takia, niin onsko sama edessä seuraavan ja sitä seuraavankin kanssa. Mussa täytyy olla jokin vika, tuskin kukaan jaksis kiinnostaa kovin kauaa. Seksi on ihan ylimainostettu juttu, mä en vaan lämpene sille. Jne.
No mulle kävi niin, että ero tuli. Tämä on kuitenkin mun ainoa elämä, enkä halua olla katkera vanha nainen.
Ja kuinkas ollakkaan. En olekaan tympääntynyt seksiin. Vastaan tuli toinen mies, joka jaksaa kiinnostaa usean vuodenkin jälkeen. Elämä on mukavaa ja parisuhde täydempää kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa haluttomuudesta.
En haluaisi kehottaa eroamaan, mutta mulle se oli kyllä pelastus.
Mulla on sama tilanne. Olen miettinyt, että ehkä rakastan miestäni eri tavalla kuin minun kuuluisi oikeasti rakastaa kumppaniani. Ehkä meiltä puuttuu se jokin kipinä tai jotain. Tai en minä tiedä. Tilanne ahdistaa kuitenkin.
Onko miehessäsi jotain piirteitä, jotka häiritsevät sinua? Tai puuttuuko häneltä joitain piirteitä, mitä toivoisit hänellä olevan?
Mun poikakaverilla tuntuu aina toisinaan olevan itsetunto-ongelmia, joiden uskon vaikuttavan haluihini. Ja ehkä muutenkin hän ärsyttää minua joskus ja silloin on ainakin tosi vaikea haluta häntä. Jos hän olisi täsmälleen sellainen kuin haluaisin, niin varmasti myös haluni häntä kohtaan olisivat ennallaan. Mutta eihän kukaan kyllä ikinä voi olla juuri toiveitteni mukainen..kai. Eikä sellaista voi odottaakaan..
Mutta jos oikeasti rakastat häntä, niin haluat kai löytää hänen kanssa yhdessä syyn haluttomuuteesi ja ratkaista sen.
Mulla on vähän samantapainen tilanne, paitsi että en ole haluton oman mieheni seurassa. Olen vain ruvennut miettimään, että tuleeko mahdollisesti tulevaisuudessa haluja olla vieraiden miesten kanssa? Olen aika kokematon ja ollut mieheni kanssa muutaman vuoden. Rakastan miestäni todella paljon enkä halua jättää häntä. Onko tämä jotain sitoutumiskammoa joka tulee nyt esiin kun on ollut puhe häistä ja talonrakentamisesta vai onko niin että ihmisellä pitää olla useita kokemuksia ennen kuin todella voi sitoutua?
Ei sinua mikään vaivaa,olet vain tyypillinen nainen.
Raadollinen lihanhimo on jatkuvana ehtyvää,siihen turtuu ja aivojen mielihyväkeskus muistaa hekuman ihanuuden ja kuiskii ruumiille kyltymätöntä riippuvuuttaan!