Olen hyvin rakastunut mieheen. Kerroin ihastuneeni häneen irl. talvella.
Tapailimme jokusen kerran hänen pyynnöstä, kun itse pyysin ei sopinut koskaan.
Hän kosketti/ hipaisi tai seisoi usein niin lähellä että käsivartemme kosketti.
Hän seurasi katseellaan ja pyrki lähelleni.
Suhteemme oli kuitenkin kielletty, hän ei ollut varattu enkä minäkään.
Muista syistä.
Meillä on toistemme numerot, hän ei tee aloitetta viestittelyyn. Minä teen..
Hän yleensä vastaa, joskus viiveellä.
Hän lähti pois, mutta ei halunnut enää nähdä ennen lähtöään, sanoi että olisin kelvannut, olisin riittänyt.
Tunsimme molemmat riittämättömyyttä, oikeasti katsoimme toisiamme ylöspäin..
Voi että kuinka itkin, sieluni ulos vuorokaudessa.
Miten voi ihminen olla rakkaudesta sokeana?.
Hänellä ei ollut tunteita, koska rakkaan kanssa haluaa olla, rakkaan kanssa haluaa jakaa murheetkin.
Vaikka mitkä esteet olisikin ylitettävänä on totuutta katsottava silmiin.
Älkää jääkö roikkumaan, älkää uskoko kohtaloon, se ei ole ikinä puolellamme.
Jos asiat kuuluu mennä, niin ne menee.
Kaiken menneen hän haluaa jättää taakseen, olen osa sitä.
Menneisyyttä.
Rakastunut ihminen ei jättäisi sanomalla jos kohtalo suo näemme vielä.
Oikeasti ihmiset, rakkautta ei ole toisen kaipaus, se on itsepetosta ja roikkumista.. Jos toinen jättää selittämättä ikävöimään, se ei ole rakkautta.
Olkaa sen verran itserakkaita että elätte itseänne varten, ja rakastaen itseänne... Muuten sattuu.
Jokaisen elämässä on kohtaloita, useita.
Saavuttamattoman rakkauden, mitä sinun sydämesi janoaa hänen kanssaan on tarkoitus vahvistaa, kasvattaa ihmisenä, oppia ja hyväksyä.
Mennä eteenpäin elämässä.
Tositarina.
Tämä oli ikävä palstan loppu mikäli uskotte sanaani.
Tapailimme jokusen kerran hänen pyynnöstä, kun itse pyysin ei sopinut koskaan.
Hän kosketti/ hipaisi tai seisoi usein niin lähellä että käsivartemme kosketti.
Hän seurasi katseellaan ja pyrki lähelleni.
Suhteemme oli kuitenkin kielletty, hän ei ollut varattu enkä minäkään.
Muista syistä.
Meillä on toistemme numerot, hän ei tee aloitetta viestittelyyn. Minä teen..
Hän yleensä vastaa, joskus viiveellä.
Hän lähti pois, mutta ei halunnut enää nähdä ennen lähtöään, sanoi että olisin kelvannut, olisin riittänyt.
Tunsimme molemmat riittämättömyyttä, oikeasti katsoimme toisiamme ylöspäin..
Voi että kuinka itkin, sieluni ulos vuorokaudessa.
Miten voi ihminen olla rakkaudesta sokeana?.
Hänellä ei ollut tunteita, koska rakkaan kanssa haluaa olla, rakkaan kanssa haluaa jakaa murheetkin.
Vaikka mitkä esteet olisikin ylitettävänä on totuutta katsottava silmiin.
Älkää jääkö roikkumaan, älkää uskoko kohtaloon, se ei ole ikinä puolellamme.
Jos asiat kuuluu mennä, niin ne menee.
Kaiken menneen hän haluaa jättää taakseen, olen osa sitä.
Menneisyyttä.
Rakastunut ihminen ei jättäisi sanomalla jos kohtalo suo näemme vielä.
Oikeasti ihmiset, rakkautta ei ole toisen kaipaus, se on itsepetosta ja roikkumista.. Jos toinen jättää selittämättä ikävöimään, se ei ole rakkautta.
Olkaa sen verran itserakkaita että elätte itseänne varten, ja rakastaen itseänne... Muuten sattuu.
Jokaisen elämässä on kohtaloita, useita.
Saavuttamattoman rakkauden, mitä sinun sydämesi janoaa hänen kanssaan on tarkoitus vahvistaa, kasvattaa ihmisenä, oppia ja hyväksyä.
Mennä eteenpäin elämässä.
Tositarina.
Tämä oli ikävä palstan loppu mikäli uskotte sanaani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En usko. Sama trolli suoltaa palstat täyteen tuollaisia.
Huoh, kannattaisi. Minunkin olisi pitänyt kuunnella heitä joilla järki oli tallella.
Ei vaan olen Jarna.
https://www.youtube.com/watch?v=hX1cGJA816Q
Se oli kyllä hyvä :)
Kiitos!! Hauska.