Että pitäiskö laittaa elämä kokonaan uusiksi. Lusikat jakoon. Ja jos vielä vanhuuden ;) päiville löytäisi sopivamman puoliskon, jota kiinnostaisi samat asiat kuin itseäni. Sitten kun nuo pikkulintuset lentävät viimeisetkin pesästä pois. Mutta.. jos sitä vain toistaa virheitään ja pian on samassa jamassa kuin tämän nyxän kanssa. Tai onni loppuu lyhyeen kun arki alkaa. Tai taas käy niin että jompi kumpi ei halua. Vai yksin vaan? Jos ei löydy sopivaa? Kyllä sitä toisaalta haluaisi olla onnellinen, jonkun kanssa, joka haluaisi ottaa kainaloon ja joka jaksaisi rakastaa ja rakastella. Puhua ja pussata.
Kyllä olen sitä miettinyt
loppuelämäelettävänä
4374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikään muu ei ota päähän kun liiallinen omaisuus jota on kertynyt. Ihan vaikeuksissa
myöhemmin sen kanssa. Kai pitää laittaa myyntiin kaikki ylimääräinen ja jättää pahan
päivän varalle vain se mitä tarvitsee. Tuli vain noista lusikoista mieleen:)
Samanlaiset ajatukset. Riski että menis loppuikä yksikseen..
Noin minäkin ajattelin, mutta allekirjoitan nyt vain ajatuksen että hyvä että lähdin vaikka yksin jatkossa.
Jaksoin jokusen vuoden ajatella, että voisin löytää jonkun jonka seurasta nauttisin ja joka kokisi samoin, mutta olen tullut nyt siihen tulokseen että liikaa vaadittu ja parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Pelkään myös päätyväni yksinäisyyttäni jonkun ällön randomin patjaksi ja ojasta allikkoon. se on tavallaan vaatinut oman surunsa ymmärtää, ettei mulle taida kumppania olla olemassa mutta nyt tunnen loppupeleissä itseni vahvemmaksi, enkä tarvitse mitään sientä sohvaan kasvamaan vaivakseni.
Mulle kävi tänään niin, että tajusin yhtäkkiä kaiken tunteilun toiseen mieheen olleen eräänlaista harhaa. Tajusin oman kumppanin arvon ja tuli halu kehittää pitkää parisuhdetta. Koen tämän todella ihmeenä, että sain uskon jälleen omaan parisuhteeseen. Haluan olla parempi vaimo hänelle.