tässä olisi nyt minun kolme runoa, eli saa vapaasti kommentoida. Ruusuja ja risuja, kiitos. myös kehitysideat olisï tosi kivoja. =)
-----------------------
Missä sinä olet?
Katson kirkkauteen,
sinua ei näy.
Katson pimeyteen,
sinua ei näy.
Katson eteenpäin,
sinua en huomaa.
Katson tänne näin,
sinua en huomaa.
Katson menneisyyteen,
sinä et ole siellä.
Katson tulevaisuuteen,
sinä et ole siellä.
Missä sinä olet?
Katson sydämeeni,
siellä sinä olet,
olit eilen,
olet tänään ja
olet huomenna.
Olet ikuisesti.
-----------------------
Kuiskaus sinulle
Huudan sinulle,
minä rakastan.
Kiljun sinulle,
minä rakastan.
Sanon sinulle,
minä rakastan.
Itken sinulle,
minä rakastan.
Kuiskaan sinulle,
minä rakastan.
Vihdoinkin kuulet.
Minä rakastan sinua.
-----------------------
Kuten sinäkin, rakkaani
Antaisin sinulle kukkasen kedolta,
poimisitko sen käteesi?
Antaisin sinulle vaikka tähden,
säilyttäisitkö sinä sen?
Antaisin sinulle sieluni,
ottaisitko sinä vastaan sen?
Antaisin sinulle rakkauteni,
hyväksyisitkö sinä sen omaksesi?
Antaisin sinulle kaiken omani,
hellyyden, viisauden, vilpittömyyden.
Huolisitko sinä minulta mitään?
Kauan ne omana pitäisit?
Huomaisin pian,
kedon kukkasen nukkuneen,
tähden sammuneen,
sieluni tummuneen,
rakkauteni särkyneen.
Kaikki omani,
hellyyteni, viisauteni, vilpittömyyteni,
pois hävinneen.
Kuten sinäkin, rakkaani.
--------------------------
-----------------------
Missä sinä olet?
Katson kirkkauteen,
sinua ei näy.
Katson pimeyteen,
sinua ei näy.
Katson eteenpäin,
sinua en huomaa.
Katson tänne näin,
sinua en huomaa.
Katson menneisyyteen,
sinä et ole siellä.
Katson tulevaisuuteen,
sinä et ole siellä.
Missä sinä olet?
Katson sydämeeni,
siellä sinä olet,
olit eilen,
olet tänään ja
olet huomenna.
Olet ikuisesti.
-----------------------
Kuiskaus sinulle
Huudan sinulle,
minä rakastan.
Kiljun sinulle,
minä rakastan.
Sanon sinulle,
minä rakastan.
Itken sinulle,
minä rakastan.
Kuiskaan sinulle,
minä rakastan.
Vihdoinkin kuulet.
Minä rakastan sinua.
-----------------------
Kuten sinäkin, rakkaani
Antaisin sinulle kukkasen kedolta,
poimisitko sen käteesi?
Antaisin sinulle vaikka tähden,
säilyttäisitkö sinä sen?
Antaisin sinulle sieluni,
ottaisitko sinä vastaan sen?
Antaisin sinulle rakkauteni,
hyväksyisitkö sinä sen omaksesi?
Antaisin sinulle kaiken omani,
hellyyden, viisauden, vilpittömyyden.
Huolisitko sinä minulta mitään?
Kauan ne omana pitäisit?
Huomaisin pian,
kedon kukkasen nukkuneen,
tähden sammuneen,
sieluni tummuneen,
rakkauteni särkyneen.
Kaikki omani,
hellyyteni, viisauteni, vilpittömyyteni,
pois hävinneen.
Kuten sinäkin, rakkaani.
--------------------------
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja se on Länsi-Suomessa jo paljon sanotttu. Lisäksi sanoisin, että runossa on kaksi keskeistä asiaa: sisältö ja muoto. Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että runo voi olla mitä tahansa höpinää, jos lauseita pätkitään mielivaltaisesti.
- Myönnän kyllä, että vahva sisältö voi kantaa yli heikon muodon ja päinvastoin. Lukijan onni on, jos molemmat yhdistyvät. Sinulla oli vahva sisältö, muotoa voit vielä hioa.
aivan ihania...ois vaan saanu olla lyhyempiä... :) kiitos näistä!
ensimmäisessä haet kaukaa, turhaan Sinun rakkaasi on lähellä.
toisessa kova ääni vastaan hiljaa lausutut sanat
Kolmannessa älä ehdollista tulevaisuudessa, kuvaa sama menneessä aikamuidossa tapahtuneena.
Liian usein toistetut sanat menettävät tehonsa.
Osaat käyttää lekaa. LYÖ SILLÄ!!!
kiitos kommenteista... =)
teennäisiä lapsellista toistoa
kaipaa runosi. Yhdessä runossa sana "poimisitko" hämäsi. Jos olet jo poiminut kukat, hän voi ottaa ne sinulta, mutta ei poimia. Poimiminen tapahtuu maasta, et taida olla lapsena harrastanut marjanpoimintaa.
Terveisin naispuolinen kriitikko.