Ei helvetti. Tänään näin yhtä kaveria ensimmäistä kertaa (aikasemmin juteltu netissä). Juteltiin niitä näitä ja kävi ilmi että hänkin elää sosiaalista ja hauskaa elämää. Kaikki minun vähäiset kaverit ovat sosiaalisia ja minä en kovinkaan.
Taas alkoi mietityttää että mistä kaikesta sitä onkaan jäänyt paitsi, olen 23. Minun elämässäni ei ole tapahtunut juurikaan mitään erityistä, mitä nyt töissä käyn ja juttelen netissä silloin tällöin kamujen kanssa, harvoin näen ketään livenä. Tahtoisin elää kuten muut nuoret eli olla kaverien kanssa missä nyt milloin ja nauttia seurasta. Mutta uusia ystävyys-suhteita on vaikea solmia ja mistä niitä nyt löytyisi.
Kaikkihan tässä elämässä on itsestä kiinni, kaikki on mahdollista jos vain haluaa. Se se minun ongelmani taitaakin olla että en saa nautintoa tämän hetkisestä elämästä ja näin ollen en saa mitään aikaan, pyörin kehää. Tuntuu että kaikki on merkityksetöntä, en näe kirkasta tulevaisuutta kohdallani. Olen miettinyt siirtymistä ikuiseen uneen aikaisemmin ja vähän aikaa sitten oli pitkä jakso että nautin jopa nykyisestä elämästä ja en miettinyt synkkiä asioita. Nyt sitten on alkanut taas tuntumaan että minusta ei ole tähän, parempi vain nukkua pois.
Onnelliset asiat elämässä luovat verhon henkilön ja karun totuuden välille. Totuushan on siis että maailma on kylmä ja paska paikka, eli lyhykäisyydessään ihmiset vain pyrkivät hyötymään toisilla ja aiheuttamaan vaan pahaa. Kun otan nämä faktat pöydälle, alkaa minusta tuntumaan että olisi jopa vain helpotus kun kuolisi pois. Siinä on vain se huono puoli että sitten jäisi "hyvät asiat" elämässä kokematta, mutta nekin ovat vaan ohimeneviä, kaikkihan me täältä joskus kuollaan ja mitään ei saa mukaansa, ei edes muistoja.
Olen siis kateellinen ihmiselle joilla menee hyvin ja en halua kenellekään muulle pahaa kuin itselleni. Jos voisi tilata syanidikapseleita netistä ostaisin varmaan heti. Menisin kauas isoon metsään ja etsisin jonkun syrjäisen kivenkolon minnekä ei näe mistään suunnasta ja sinne sikiö asentoon ja kapseli suuhun ja puraisu. Tätä ennen kuuntelisin juuri ostamastani mp3-soittimesta muutamat hyvät kappaleet (pidän musiikista kovasti) ja sitten olisin valmis. Kännykkää ei kannata ottaa mukaan, sen voi paikantaa. Eli tahdon siis kadota kokonaan, enkä halua että minua löydetään. Pakenen varmaan jotakin, häpeää vissiin.
Taas alkoi mietityttää että mistä kaikesta sitä onkaan jäänyt paitsi, olen 23. Minun elämässäni ei ole tapahtunut juurikaan mitään erityistä, mitä nyt töissä käyn ja juttelen netissä silloin tällöin kamujen kanssa, harvoin näen ketään livenä. Tahtoisin elää kuten muut nuoret eli olla kaverien kanssa missä nyt milloin ja nauttia seurasta. Mutta uusia ystävyys-suhteita on vaikea solmia ja mistä niitä nyt löytyisi.
Kaikkihan tässä elämässä on itsestä kiinni, kaikki on mahdollista jos vain haluaa. Se se minun ongelmani taitaakin olla että en saa nautintoa tämän hetkisestä elämästä ja näin ollen en saa mitään aikaan, pyörin kehää. Tuntuu että kaikki on merkityksetöntä, en näe kirkasta tulevaisuutta kohdallani. Olen miettinyt siirtymistä ikuiseen uneen aikaisemmin ja vähän aikaa sitten oli pitkä jakso että nautin jopa nykyisestä elämästä ja en miettinyt synkkiä asioita. Nyt sitten on alkanut taas tuntumaan että minusta ei ole tähän, parempi vain nukkua pois.
Onnelliset asiat elämässä luovat verhon henkilön ja karun totuuden välille. Totuushan on siis että maailma on kylmä ja paska paikka, eli lyhykäisyydessään ihmiset vain pyrkivät hyötymään toisilla ja aiheuttamaan vaan pahaa. Kun otan nämä faktat pöydälle, alkaa minusta tuntumaan että olisi jopa vain helpotus kun kuolisi pois. Siinä on vain se huono puoli että sitten jäisi "hyvät asiat" elämässä kokematta, mutta nekin ovat vaan ohimeneviä, kaikkihan me täältä joskus kuollaan ja mitään ei saa mukaansa, ei edes muistoja.
Olen siis kateellinen ihmiselle joilla menee hyvin ja en halua kenellekään muulle pahaa kuin itselleni. Jos voisi tilata syanidikapseleita netistä ostaisin varmaan heti. Menisin kauas isoon metsään ja etsisin jonkun syrjäisen kivenkolon minnekä ei näe mistään suunnasta ja sinne sikiö asentoon ja kapseli suuhun ja puraisu. Tätä ennen kuuntelisin juuri ostamastani mp3-soittimesta muutamat hyvät kappaleet (pidän musiikista kovasti) ja sitten olisin valmis. Kännykkää ei kannata ottaa mukaan, sen voi paikantaa. Eli tahdon siis kadota kokonaan, enkä halua että minua löydetään. Pakenen varmaan jotakin, häpeää vissiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä sinulla on, mitä kaikilla ei ole: kavereita(joillakin ei ole ketään), nuoruus(voit vaikuttaa paljon asioihin), työ, vaikutat fiksulta ihmiseltä ja osaat analysoida itseäsi, pystyt nauttimaan asioista jonkun verran (esim. Musiikista) ja uskon että elämässäsi on paljon hyvää huonon lisäksi. Pienistä asioista nauttiminen on elämän onnellisuuden lähtökohta. .Siispä, yritä keskittyä niihin asioihin mitä sinulla on sen sijaan mitä sinulla ei ole. Vaikka ei olisikaan kaveripiiriä(ei ollut minullakaan 23v:nä kun olin muuttanut ja olin todella yksinäinen, 4 vuotta myöhemmin en ole) ei tarkoita ettetkö joskus voisi omata sellaisen, sosiaalisemman elämän. Itse olen havainnut kavereista huolimatta olevani introvertti, joka viihtyy yksin.
Ja asiat, joista puhut, liittyvät aikuistumiseen ja vaikutat muutenkin pohdiskelevalta ihmiseltä. Olet tainnut viime aikoina kelata elämää enemmän. Masennus voi auttaa sinua löytämään suuntaa elämälle, ja asioita, jotka on sinulle merkityksellisiä ja arvostaa asioita tulevaisuudessa enemmän. Sanot itsekin, että koet polkevasi paikallaan. Vaikuttaa, että tiedät, mistä saisit onnea, mikä on positiivinen merkki ja jos olet jonkun aikaa sitten ollut onnellinen, uskon, että olet jonkun ajan päästäkin. Kaikkien elämässä on huonoja kausia. Niiden, joiden kadehditkin elämässä.
Rukoilen sinulle apua ylhäältä. Taivaallinen Isä ei ole sinua tänne turhaan luonut ja Hän voi antaa elämänhalua ja ilon ja olemassaolollesi tarkoituksen. En vähättele kokemustasi.