Köyhä elää yhtä päivää varten. Se on se päivä, jolloin tilille napsahtaa asumistuki/toimeentulotuki/työmarkkinatuki/lapsilisät/eläke/elatusmaksut/opintotuki/mikä_muu_tahansa_tulonsiirto/minimipalkka (pick your choice). Edeltävän kuukauden aikana köyhä on kerännyt laskuja pinoon. Köyhä kirjautuu nettipankkiin ja maksaa laskuja. Jos tilanne on hyvä, tulonsiirrosta jää tilille joitain kymppejä ja kaikki laskut on maksettu. Jos tilanne on huono, jää jokin laskuista maksamatta, jotta tilille jäisi se muutama kymppi, jolla olisi tarkoitus seuraava kuukausi elää. Köyhän elämä on maksimissaan 15 minuutin aikaikkuna kussakin kuukaudessa, jolloin köyhä voi kokea olevansa täysvertainen kansalainen, joka kykenee maksamaan laskunsa. Sitten alkaa kituutus kohti seuraavaa aikaikkunaa.
Kohtuullisilla säännöllisillä tuloilla on varaa olla ajattelematta rahaa, köyhillä ei. Se tarkoittaa sitä, että köyhä ei koskaan istahda kahvilaan kahville, ei suunnittele edes kotimaan matkoja, ei käy elokuvissa, museoissa, teatterissa tai kitaratunneilla, ei opettele uusia kieliä kursseilla, ei harrasta ruoanlaittoa, ei käy salilla, uimahallissa tai jumpissa, ei osta vaatteita uusina tai edes käytettyinä. Säännöllisillä tuloilla ei juurikaan tarvitse ajatella kuluttamaansa rahaa edellä mainittuihin aktiviteetteihin, mutta köyhä tietää jo etukäteen, ettei mikään edellä mainituista ole mahdollista. Köyhän elämää määrittää raha ja sen puute.
Köyhä elää jatkuvassa pelossa. Köyhä pelkää pesukoneen hajoamista. Köyhä pelkää, että shampoo loppuu ennen kuin seuraavat rahat ovat tilillä. Köyhä pelkää, että tavarat menevät rikki. Köyhä pelkää yllättävää laskua. Köyhä pelkää sairastumista. Köyhä pelkää, että saa kutsun syntymäpäiville/polttareihin/juhliin/häihin. Köyhällä ei ole varaa osallistua tai olla osallisena missään. Köyhä joutuu valitsemaan lääkkeiden ja ruoan välillä. Köyhä ei kuitenkaan valitse kaupassa, sillä köyhällä on vain yksi vaihtoehto: halvin. Köyhästä tulee se kaveriporukan paria, jonka kutsumista joudutaan miettimään. Ei sillä ole kuitenkaan varaa. Se on kieltäytynytkin jo niin monta kertaa. Köyhät eivät syrjäydy, köyhät syrjäytetään. Sama pätee koulutukseen. Kuinka monta köyhää perhettä miettii, laskee KELAn kuoren takapuolelle tuloja ja menoja, ja päätyy siihen, että lasta ei ole varaa laittaa lukioon. Se on kuulkaa parin tonnin keissi ne lukiokirjat. Ta-daa tyypit. Siinä on teille se saatanan luokkayhteiskunnan paluu.
Nyt tarkkana siellä. Kyse ei ole pelkästään siitä, että ihmisillä ei ole rahaa vaan siitä, että köyhän elämässä ei ole mahdollisuuksia. Se on sitä puuduttavaa kituuttamista päivästä toiseen. Edessä ja takana on ihan sitä samaa paskaa. Nyt on ihan turha huudella, että onhan sitä paljon ilmaista toimintaa, joka elähdyttää ja virkistää. Niin onkin, mutta jos ei ole varaa edes siihen kulkemiseen sinne missä sitä ”ilmaista kivaa” on tarjolla, niin miten osallistua? Tämä kuulee jo taustalta kaikuvan argumentin ”luonnon ilmaisuudesta”. Joo, kyllä ne lenkkipolut, merenrannat, lähikalliot ja muut ”luontoelämykset” on ihan siinä kotiovella, mutta kuinka kauan jaksaisit tuijottaa sitä saatanan varvikkoa tietäen, että se on ainut ”elämys” johon on mahdollisuus? Kirjastot ovat toki erinomainen asia, mutta kiitos kirjastoverkon karsimisen, ei niihinkään ole kaikilla pääsyä.
Nyt jokainen, joka ajattelee, että köyhien ”pitää itse parantaa asemaansa”, voi tämän puolesta aivan rauhassa pitää turpansa kiinni. Köyhyys on yksi niistä harvoista asioista, joissa kokemus jyrää mennen tullen. Koska köyhät ovat usein juuri tulonsiirtojen saajia, heihin kohdistetaan suunnaton määrä byrokraattista sääntelyä ja valvontaa. Pahimmassa tapauksessa viranomaistaho vaatii saada kaikki edellisen kuukauden kuitit, tiliotteet ja muut tositteet arvioitavaksi. Kuinka moni teistä säilyttää kaikki kuitit kuukauden jokaisesta ostoksesta? Kuinka moni teistä on velvollinen esittämään ne viranomaisille? Sitten köyhän tekemiä ratkaisuja arvioidaan. Että onko nyt eletty niin kuin köyhän kuuluu. Kunnollisesti ja säästeliäästi. Katsokaas köyhän pitää olla moraalisempi kuin varakkaamman. Moraalisempi ja nöyrempi. Lakata kunnioittamasta itseään tai edellyttämästä itsemääräämisoikeutta. Miten siinä enää jaksaa parantaa asemaansa, kun viimeisetkin rippeet ihmisyydestä on säädelty pois.
Sanotaan vielä kerran. Syrjäytyminen ei ole yksilön oman toiminnan seurausta, syrjäytyminen on seurausta rakenteellisesta syrjäyttämisestä, samoin köyhyys ei ole kiinni yksilön ominaisuuksista vaan se on seurausta rakenteellisesta köyhdyttämisestä.
Kohtuullisilla säännöllisillä tuloilla on varaa olla ajattelematta rahaa, köyhillä ei. Se tarkoittaa sitä, että köyhä ei koskaan istahda kahvilaan kahville, ei suunnittele edes kotimaan matkoja, ei käy elokuvissa, museoissa, teatterissa tai kitaratunneilla, ei opettele uusia kieliä kursseilla, ei harrasta ruoanlaittoa, ei käy salilla, uimahallissa tai jumpissa, ei osta vaatteita uusina tai edes käytettyinä. Säännöllisillä tuloilla ei juurikaan tarvitse ajatella kuluttamaansa rahaa edellä mainittuihin aktiviteetteihin, mutta köyhä tietää jo etukäteen, ettei mikään edellä mainituista ole mahdollista. Köyhän elämää määrittää raha ja sen puute.
Köyhä elää jatkuvassa pelossa. Köyhä pelkää pesukoneen hajoamista. Köyhä pelkää, että shampoo loppuu ennen kuin seuraavat rahat ovat tilillä. Köyhä pelkää, että tavarat menevät rikki. Köyhä pelkää yllättävää laskua. Köyhä pelkää sairastumista. Köyhä pelkää, että saa kutsun syntymäpäiville/polttareihin/juhliin/häihin. Köyhällä ei ole varaa osallistua tai olla osallisena missään. Köyhä joutuu valitsemaan lääkkeiden ja ruoan välillä. Köyhä ei kuitenkaan valitse kaupassa, sillä köyhällä on vain yksi vaihtoehto: halvin. Köyhästä tulee se kaveriporukan paria, jonka kutsumista joudutaan miettimään. Ei sillä ole kuitenkaan varaa. Se on kieltäytynytkin jo niin monta kertaa. Köyhät eivät syrjäydy, köyhät syrjäytetään. Sama pätee koulutukseen. Kuinka monta köyhää perhettä miettii, laskee KELAn kuoren takapuolelle tuloja ja menoja, ja päätyy siihen, että lasta ei ole varaa laittaa lukioon. Se on kuulkaa parin tonnin keissi ne lukiokirjat. Ta-daa tyypit. Siinä on teille se saatanan luokkayhteiskunnan paluu.
Nyt tarkkana siellä. Kyse ei ole pelkästään siitä, että ihmisillä ei ole rahaa vaan siitä, että köyhän elämässä ei ole mahdollisuuksia. Se on sitä puuduttavaa kituuttamista päivästä toiseen. Edessä ja takana on ihan sitä samaa paskaa. Nyt on ihan turha huudella, että onhan sitä paljon ilmaista toimintaa, joka elähdyttää ja virkistää. Niin onkin, mutta jos ei ole varaa edes siihen kulkemiseen sinne missä sitä ”ilmaista kivaa” on tarjolla, niin miten osallistua? Tämä kuulee jo taustalta kaikuvan argumentin ”luonnon ilmaisuudesta”. Joo, kyllä ne lenkkipolut, merenrannat, lähikalliot ja muut ”luontoelämykset” on ihan siinä kotiovella, mutta kuinka kauan jaksaisit tuijottaa sitä saatanan varvikkoa tietäen, että se on ainut ”elämys” johon on mahdollisuus? Kirjastot ovat toki erinomainen asia, mutta kiitos kirjastoverkon karsimisen, ei niihinkään ole kaikilla pääsyä.
Nyt jokainen, joka ajattelee, että köyhien ”pitää itse parantaa asemaansa”, voi tämän puolesta aivan rauhassa pitää turpansa kiinni. Köyhyys on yksi niistä harvoista asioista, joissa kokemus jyrää mennen tullen. Koska köyhät ovat usein juuri tulonsiirtojen saajia, heihin kohdistetaan suunnaton määrä byrokraattista sääntelyä ja valvontaa. Pahimmassa tapauksessa viranomaistaho vaatii saada kaikki edellisen kuukauden kuitit, tiliotteet ja muut tositteet arvioitavaksi. Kuinka moni teistä säilyttää kaikki kuitit kuukauden jokaisesta ostoksesta? Kuinka moni teistä on velvollinen esittämään ne viranomaisille? Sitten köyhän tekemiä ratkaisuja arvioidaan. Että onko nyt eletty niin kuin köyhän kuuluu. Kunnollisesti ja säästeliäästi. Katsokaas köyhän pitää olla moraalisempi kuin varakkaamman. Moraalisempi ja nöyrempi. Lakata kunnioittamasta itseään tai edellyttämästä itsemääräämisoikeutta. Miten siinä enää jaksaa parantaa asemaansa, kun viimeisetkin rippeet ihmisyydestä on säädelty pois.
Sanotaan vielä kerran. Syrjäytyminen ei ole yksilön oman toiminnan seurausta, syrjäytyminen on seurausta rakenteellisesta syrjäyttämisestä, samoin köyhyys ei ole kiinni yksilön ominaisuuksista vaan se on seurausta rakenteellisesta köyhdyttämisestä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen köyhä. Laskut myöhässä tai maksamatta. En tee mitään kun ei pääse töihin. En pystynyt lähtemään sukulaisen häihin kun ei ole varaa. Hän suuttui eikä usko kun sanon etten pysty.
Olen köyhä. Mistään ei ole tarvinnut tinkiä, sillä elintason määrittää jokainen kohdallaan.
Olen köyhä.
- en anna periksi
- en mene sosuun hakemaan rahaa vaikka tiedän että kuuluisin toimen tulon piiriin
- en kato Ylen ohjelmia koska ne ovat täyttä paskaa
- en äänestä valta puolueita koska poliitikot ajattelevat vain omaa etuaan
- nautin elämästä.
- käyn Saaroniemessä uimassa
- käyn kuuntelemassa Kuuvuori rokkia
- haistatan Turun päättäjille paskat
- tosi ystävät ovat erottuneet
- autan rahallisesti opiskelevia lapsiani ettei he joutuisivat ottamaan opintolainaa
- huolehdin siitä että lapsistani tulee korkeasti koulutettuja
- kehotan lapsiani opintojen jälkeen muutamman pois Turusta ja Suomesta
Quantanamo – Irak – Kolari – Hiiden kylä
Kolarissa lomailevat irakilaiset ovat kääntäneet kelkkaansa kun suomalaisia vastaan tehty mielenosoitus johti suomalaisten suivaantumiseen. Mikä nyt on totta ja mikä ei, mutta minä kerron oman totuuteni 50-luvun Suomesta, meistä ja isistä ja äideistä, jotka rakensimme tämän maan sodan tuhojen jälkeen. Irakilaisia pidän röyhkeinä, hävyttöminä ja laiskoina. Että kehtaavatkin.
“Ruoka on pahaa” (lainaukset irakilaisten ruikutuksista)
(Hiiden kylässä) Talvella syötiin perunaa ja läskisoosia. Kun liha loppui, syötiin perunoiden kera ruskeaa kastiketta. Perunat oli itse kasvatettu ja sika kasvatettu ruoan tähteistä. Herkkua olivat rikkinäiset kananmunat, koska ehjät myytiin kauppaan. Kesällä ja syksyllä syötiin perunoiden kanssa kalaa, sieniä ja marjoja. Itse kalastettu ja kerätty. Äiti taikoi ruoat vähistä aineksista. Lapset auttoivat kodin askareissa, eikä ruikutuksen sanaa kuultu koskaan.
“Liikuntapaikoissa käymisestä peritään maksu”
Sisäliikuntapaikkoja ei ollut. Kesäisin mentiin polkupyörällä kunnan ainoalle urheilukentälle. Kylän poikien kanssa tehtiin talkoilla juoksurata. Hiihtoladut tehtiin umpihankeen, jos sukset oli. Kaikilla ei ollut. Sisäurheilua oli shakkipeli: lauta tehtiin itse – naapurin setä nappulat.
“Yksittäisistä ruokatarvikkeista pitää maksaa.”
Tosiaan. Ilmaista ruokaa ei saanut mistään. Kun haluttiin herkutella ostettiin rikkinäisiä keksejä kaupasta, eikä niitäkään saanut ilmaiseksi.
“He eivät ole saaneet enää lämmintä vettä”
Ei ollut lämmintä eikä kylmää vettä. Vesi haettiin joesta 2 kilometrin mäkisen matkan takaa. Sitten rakennettiin omin käsin ja lapioilla kaivo. Sieltä kannettiin vesi keittiöön ja toisella ämpärillä likavesi pellolle.
“salaattikin on otettu ruoka-annoksista pois”
Salaattia ei ollut. Kesällä kerättiin voikukan lehtiä tien varsilta, keväällä juotiin koivusta mahlaa.
“Mikä ikävintä, he joutuvat maksamaan 10 euroa menopaluu bussimatkasta Kolarin ja Rovaniemen välillä.”
Mikä ikävintä, olin opettajien mukaan koko kylän kaikkien aikojen lahjakkain lapsi, mutta en päässyt oppikouluun, koska perheellä ei ollut bussirahaa koulumatkaan. Salon kaupunkiin 15 km matkan päähän menin polkupyörällä, jonka olin omalla työllä ansainnut juurikaspelloilta.
“Mielenosoitukseksi sotaa ja vainoa paenneet ovat olleet syömättä ja osallistumatta suomen kielen oppitunneille.”
Sehän se on ratkaisu. Kun ei osaa suomen kieltä, varmistaa ettei koskaan tarvitse tehdä mitään leipänsä eteen.
Perkele, alkaa tulla mitta täyteen näitä itämaisia ruikuttajia. Isämme ja isoisämme taistelivat sotaa ja vainoa vastaan 40 asteen pakkasissa. Jos he eivät olisi uhrautuneet, tänne ei tulisi yksikään irakilainen ruikuttamaan. Koska meillä ei olisi antaa heille kaikkea mitä keksivätkään vaatia.
Emme me suomalaiset ahkeroineet kuusipäiväistä työviikkoa sen takia, että elättäisimme jonain päivänä itämaiden tietäjiä. Siis tietävät kaikki temput, joilla suomalaisia kusetetaan, mutta työnteosta eivät ole koskaan kuulleetkaan.