Aamukahvilla

Auringon paisteeseen täällä etelärannikollakin herättiin, ja Etelä-Karjalan, Pohjois-Savon sekä Päijänteen viikon sukulointimatkan jälkeen omassa puutarhassa on paljon touhua. Punaherukat alkavat kypsyä, makeakirsikka antaa maistiaisia (harakatkin huomanneet) , vadelmista näyttää tulevan huippusato , pensasmustikat lupaavassa vaiheessa, omenanraakileita runsaasti ja terveen näköisiä, luumuista Tsareskoje rannaja näyttää tuottoisimmalta raakilevaiheessa. Kaikki on aikaisessa, oli niin lämmintä jo toukokuussa.

Mustikoita saatiin maistaa jo viikko sitten , nyt varmaan jo piirakkamarjat kertyy. Silmät tarkkoina, josko kanttarellejakin olisi putkahtanut esiin, sadettakin sentään saatu. Iltapäiväksi meidän sääkartalle on piirretty symbolimerkiksi vain yksi sadepisara ja poutapilvi auringon eteen, joten kuivin jaloin metsäretkikin onnistunee. Tosin olen nimimerkkisi kaltainen, suosin kumisaappaita tai vanhoja nahkasaappaita aina pitkässä ruohikosa ja metsässä sekä kallioilla kulkiessa. Punkkeja pelkään enemmän kuin kyitä, sillä punkit pyrkivät tarttumaan ihmisiin, kyyt karttavat. Tömistely auttaa, mutta ainahan vahinko voi sattua, ja kyyn päälle tallatessa saappaan varsi on hyvä eriste myrkkyhampaiden ja ihon välissä. Rantakäärmeiden kanssa olen uinutkin, hauska niiden sulavaa liikehdintää on katsoa, arkoja ne tosin ovat. Rantakäärmeellä on keltaiset täplät tunnisteena, erimallinenkin se on, useinkaan ei malta jäädä tarkastelemaan, vaan pinkoo pakosalle, kas kun kyykin voi olla ilman sahalaitoja ja tummanpuhuva.

Ihanaa heinäkuista viikonloppua !

Onpa kiva kuulla, että viesteistäni on jäänyt Sinulle hyvä olo. Palstahyökkäily ei tosiaan ainakaan tietoisesti kuulu tapoihini, mutta varmasti on niitäkin, jotka kokevat joskus viestejäni ärsyttäviksi tai tyhjänpäiväisiksi. Suutuspäissäni minulla on tapana lähteä rivakalle lenkille, saa olla kurja sääkin, siinä kiukunpuuska lauhtuu , kun hengittelee välillä oikein syvään ja rauhallisesti. Toki liikun paljon ihan muista motiiveista, ei tarvitse adrenaliinia ja endorfiiniä kerätä suuttumalla. :)

Pieni kannustus silloin tällöin antaa virikettä osallistua vielä vuosikymmenen jälkeen palstalle, vaikka vähäistä on osallistumiseni ollut jo pitempään.
Uskonpa, että Sinunkin viestisi herättävät myönteisiä tunteita, vaikket nikilläsi aina kirjoittaisikaan.

Päivä jo iltaan vaihtumassa, aurinkokin ilmestyi tumman pilven takaa on saatu sadettakin noista pilvistä onhan se tarpeen näin sienisaaliskin varmistuu, kanttarelleja löytyy jo tosin vielä pieniä mutta pian ne kasvavat ja saamme maistaa noita herkkuja.
Naapuri tuli äskettäin kesän ensimmäisten mustikoiden kanssa, jo kaukaa kasvojen ilme kertoi saaliin olenvan hyvä, maukkaita olivat kun sain maistiaisia.

Täytynee toivoa että huominen säätiedote ei pitäisi paikkaansa siellä kun näyttää sadetta ukkosella vai onko se ukkosta sateella, on sitten kumpaa vaan toivotaan että huomisen jälkeen tulee mustikkasäätä. Termokseen kahvia ja pari voileipää siinä hyvät eväät marjametsään, ja tietty raikasta vettä pienet tauot tarkoittaa luonnon tarkkailua ja selän oikomista ja siinä se kahvikin maistuu ja virkistää. Viime kesänä löysimme erään suuren hiekka montun vierestä maailman kauneimman mustikkametsän jossa runsas sato ja hyvä näkyväisyys voi ihailla tasamaa maastoa ja nauttia luonnon rauhastakin.

Helsingissä myös aurinkoinen päivä. Konalassa taloja harvakseltaan. Runsaasti puutarhaa, jota joutuu kastelemaan poudalla. Puutarhan anti ei suuri. Kuitenkin tekemisen meininki ja onnistuminen palkitsevaa. Rauhallinen, aurinkoinen aamu lintukuoron laulu ja harras kahvi tuokio herättyä virittää mielen onneliseksi.

Ai ai pilvistä on. Koirat märkiä ulkoa tultuaan. Paikallisia sadekuuroja ehkä vähän ukkostaakin tänään.
Tuusulassa on aina kuollutta heinäkuussa, ihmiset pötkii mahdollisimman kauas täältä kesälomallaan. Täällä on kuitenkin paljon tapahtumia akselilla Tuusula-Kerava-Järvenpää. Elokuussa lomailijat saapuu kuka mistäkin ja elämä pyörähtää käyntiin.

Pilvistä on meilläpäin tänään. Aamukahvit jäi päiväkahviksi, kun nukuin pitkään. Mukava fiilis loikoilla pitkään. Ajattelin eilen käydä uimassa ekakertaa tälle kesälle ennen saunaa, mutta en sitten mennytkään kun koin väsymystä vähäunisen yön jälkeen ja ilma oli viileähkö. Paikkakuntani yli 60- nainen menehtyi uimareissullaan sairauskohtaukseen.

Lähden tässä kohta ystäväni kanssa tapaamaan yksinäistä neljänseinän sisään jumittunutta henkilöä. Ainut juttu josta hän kiinnostunut, että saa laulaa yhdessä virsiä ja hengellisiä lauluja ja onneksi on nämä laulunlahjat.
Sitten illalla tarkoitus on mennä seurakunnan tilaisuuteen.

Keittiö, olohuoneen parveke, makuhuone. Toistaiseksi kuntoilu rajoittuu vain ikkunoista katselemiseen, pitää kai hankkia kävelysauvat kulkemisen tasapainoittamiseen, rollaattori kai vielä liian kaukainen. Toisaalta sauvat antavat sellaisen urheilullisen vaikutelman, sopivat EM-henkeen. Vauhtiraidat poskiin ja menox.!
Eilen kekskipäivän aikoihin tuolla lahdella kaksi ohutta vesihöyrypilaria, korkeapaine häivytti melko nopeasti tuonne ylös.Sitten illemmalla ukkospilviä ja pari salaman huokausta. Mutta keskipäivällä mänty siinä lipputangon edessä värisevine oksineen, sen verran tukevia ne oksat, että vain värisevät tuollaisella tuulella, lasikuituisen lipputangon nuppi heilu tuulessa kuin soittajan kronometri. Lahden pinta aurongonsäteiden ja aaltojen risteytys, omituisen harmaa kuin käytävämatto tai suopursukenttä. Tuuli tunkeutuu parvekkeen avonaisesta ikkunasta, tervehtii vapaudesta ulisten, menee makuuhuoneen ikkunasta, tempaisee menenssään verhon hetkeksi tanssiin. heilauttaa hyvästykseksi ja jatkaa matkaansa. Parvekkeen mittari 24. Käyn hakemassa keittiöstå mukillisen eliksiiriä ja palaan parvekkeelle. Kupissa tuo kahvi saattaisi läikkyä yli, sen verran tärisevää kulku ja toisinaan yskittää.
Tänään sees, 21 pilventynkää ja formulat.

Minullakin tapana juoda aamukahvi terassilla, asun pohjakerroksessa ja meillä on terassi ja muutaman neliön kukkamaa, tunnen itseni onnelliseksi kun viimeisillä vuosillani sain näin luonnon läheisen asunnon.
Äskettäin kyyhky huhuili lähistöllä, punarinta laulelee iltaisin tuossa aidalllani, tintit lentelee kaiken päivää hakien einettä poikasilleen, pääskyt viihtyvät tuolla yläilmoissa antaen äänimerkkejä ilostako vai ihmeistä?
Oravillakin lienee jo yhdet poikaset maailmalla niiden tärkein tehtävä on pyöriä männyn rungolla ja kisailla keskenään, tarkka näkö niillä kuitenkin on, vei pari pähkinää kivelle kuin kokeeksi huomaako? No tietysti huomasi molemmat pähkinät hävisivät hetkessä, poskeen kun mahtuu monta, talvisin olen sen huomioinut poskiin ahdetaan monen monta pähkinää....niin.

Täällä käy melko ärhäkkä ukkonen, jyrinäkin tuntuu aika pahalta.
ahaa... kirjoitan näköjään isolla ja pienellä alkukirjaimella nimmarin, ei haittaa.