Hei. Olen ollut vähänaikaa lomittajana ja vastaan on tullut pari emäntää/isäntää joilla on tapana lehmiä pyyhkiessä laittaa rasvaa lypsyrättiin ja pyyhkiä sillä vetimet. Onko tämä miten yleinen käytäntö. Ei meillä koulussa ainakaan näin opetettu. Eikö siitä tule maitoon "makuja/jotain". Luulen ymmärtäväni että eihän sitä sitten varmaankaan lypsyn jälkeen tarvitse vetimiä rasvata, että onko tämä nyt sitä "laiskan" hommaa? Entäs sitten nännikumin sisus, tuleeko se puhtaaks pesurissa vai jääkö sinne rasvamöhnää. Onko muilla kokemuksia tai jos itse teet näin kerrotko mikä on siinä "ideana".
Onko ihan oikein lypsyllä
Toivoisinymmärtäväni
9295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minkälaisesta rasvasta on kyse, lypsyrasvaako ja minkälaista? Ohutta vesiliukoista vai vaseliinipohjaista? En ole kuullut enkä nähnyt konelypsyssä rasvaa käytettävän lähes 40 vuoden lypsyurani aikana, käsinlypsyssä kyllä pidän kaikkien osapuolten kannalta tarpeellisena. Vetämällä lypsävä käytti käsinlypsyssä ennen vaikka voita rasvana, ellei muuta ollut. Erikkolypsyissä ja nuorempana kokonaisiakin lehmiä käsin lypsäessä itse käytän puristusotetta, joten siinä voiteen merkitys on vähäisempi itse lypsytapahtumassa, ihon kannalta käytän kyllä ainakin lypsyn jälkeen rasvaa.
Ihan käyttävät nelisania merkkistä (millä yleensä rasvataan vetimet lypsyn jälkeen). Ihan se on "paksua" rasvaa, ettei ulkona ollessa kesällä vetimet palas.
Rasva on erittäin hyvä pinttyneen lian irroittaja, vaikkapa käsien pesussa.
Joo ja jos on paskasta pinttyneet kädet ni ihan paras on ku alustat sämpylätaikinan niin puhistuu kädet hyvin..
totta
Kuulostaa erikoiselta, tehdäänkö näin kaikille lehmille tosiaan? Nimittäin mulle on sattunut kohdalle sellaisia hiehoja joilla vetimet niin paksut että nännikupit ei niihin sovi jolloin on ollut pakko toimia niin että rasvaa vetimiä ensin että ne saa luiskahtamaan paikalleen. Taitaa olla kaksi kertaa on on joutunut tätä konstia käyttämään.
En kyllä näe mitään estettä miksikö vetimiä ei voi rasvata ennen lypsimen kiinnitystä, vedinrasvahan ei liukene siivilässä maidon sekaan, makujakaan ei anna, näin on opetettu minulle. Toinen vain mitä hyötyä siitä on, nimittäin vetimet on hyvä käsitellä jotenkin lypsyn jälkeen jotta vedinkanava saadaan suojattua joten ennen lypsyä laitettuna ei palvele tätä tarkoitusta.
Antiseptinen vedinrasva on muuten mielestäni paras ja toimivin vedinten jälkikäsittelyvalmiste. Sen laittaminen voi tuntua työläältä tai ikävältä aluksi mutta sitä se ei loppujen lopuksi ole vaan käy yhtä nopeasti kun sumutus kunhan tekee rutiiniksi. Ja työvaihe palkitsee koska vetimien iho pysyy niin hyvänä että kyllä erottaa kun yön ja päivän kun vertaa vedinkastotilan ja vedinrasvatilan vetimiä. Kun iho on hyvä pysyy vetimet puhtaina ja helposti puhdistettavina. Lisäksi kesäinen rasvaaminen ylimääräisenä lisätyövaiheena vedinkaston lisäksi jää pois koska rasvaus muutenkin ympärivuotista.
Pesussa kyllä pitäisi puhdistua koska jos ei onnistu niin pesussa vikaa.
Olen joskus ollut käsinlypsypaikassa lomittajana ja itse kyllä käytin vedinrasvoja, lypsän käsin sekä puristaen että vetolypsynä tai jollain välimuotonykimisenä miten maidon parhaiten siltä lehmältä sai tulemaan. Olen kuullut että nykyäänkin on joitain käsinlypsypaikkoja, ja muuten tiedänkin yhden paikan jossa on kyllä kannukone mutta se ei ole käytössä vaan käsinlypsy, jotain puolenkymmenen lypsävää maidossa kerrassaan.
Lomittaessa tulet näkemään vielä paljon asioita joista ei koulussa puhuttu, mutta avoimin mielin suhtaudu ja kysele, juttele, kehitä, voit oppia ja kehittää osaamistasi. Se on lomittajan hommassa hauskinta että näkee erilaista, hyviä ja huonoja ratkaisuja mutta sittenpähän tietää mikä toimii jos vaikka omia alkaa pitämään.
Tästä rasva-asiastakin voisit ihan hyvin kysyä, rohkeasti ja avoimin mielin kannattaa hommassa toimia, on suuri rikkaus jos pystyy luomaan hyvät ja luottamukselliset välit tilan kanssa.
Hei ja kiitos asiallisesta vastauksesta. Aion jatkossa kysellö kiinnostuneena asiosta itse tilallisilta sillähän sitä oppia ja neuvoja / selityksiä saa. Itse rakastan nautoja ja halu tehdä tätä työtä on kova. Tehdään kaikille eläimille mukavat oltavat.
Kiitos
Onnea lomittajan urallesi! Se on tärkeä perusedellytys että pitää, rakastaa lehmien hoitamista ja motivaatio löytyy, lisäksi toivotaan että se sinullakin jatkuu eikä innostus pääse laantumaan. Huolehdi myös vapaa-ajastasi ja myös siitä että elämästä löytyy vastapainona myös aivan muita asioita lisäksi kun navetta ja lehmät, alkuhuumassa voi näin joskus käydä kun maataloushommiin rupeaa... Omasta jaksamisesta on pidettävä huoli.
Ja että tekee työnsä fiksusti ja huolehtii itsestään, suojavälineet ja hyvät työvaatteet ei ole mitään turhia muodollisuuksia.
Kaikki ollaan jostain aloitettu, itsekin aloittelin pikkasen alle kymmenenvuotiaana kotitilan navettahommissa lypsy ja ruokinta, kaikki, eikä ollut vieläpä oikein ketään kunnon opettajaakaan, itse tuli havaittua moni asia kuuluisan kantapään kautta ja miten paljon tulikin törttöiltyä navetassa alkuvaiheessa... Mutta sieltä on aloitettu. Kotitilan lomittajilta muun muassa minä silloin monet niksit kuulin ja niitä yhä tänä päivänä huomaan tekeväni samalla tapaa, täytyy uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa, kehittää itseään jatkuvasti. Hyvä kysymys itselle esitettäväksi on että teenkö nyt vaikka esim. lypsyn parhaimmalla mahdollisella tavalla vai voisinko jotain omassa toiminnassani kehittää. Ja kun on perushommat alkaa olemaan hanskassa niin sitten voi hioa yksityiskohtia. Liikaa paineitakaan ei tohi ottaa, rento asenne on hyvä piirre myös.
Toivon onnea urallesi!