Hei! Minä olen 13-vuotias tyttö ja minulla on verikammo. Minulla on ollut aina huono olo koulussa, kun puhumme verestä tai vastaavasta. Minulla on monta kertaa avattu ikkunaa huonoa oloa estämiseksi. Menen psykiatrille siitä asiasta, mutta auttaako se? Paranenko minä? Onko täällä muita kenellä on verikammo?
Paranenko minä?
Marjaana
1354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuleeko se huono olo siis ainoastaan silloin, kun verestä puhutaan, vai myös näkemisestä, ajattelemisesta, lukemisesta tms.? Olipa kyse mistä tahansa, niin siitä voi päästä eroon. Mutta ei kertarysäyksellä, vaan pikkuhiljaa.
Tuo verihomma on oikeastaan aika luonnollinen asia. Olen kuullut, että esim. joillain eläimillä se on välttämätön "vaisto". Kun eläimet tappelevat keskenään, ja toinen osapuoli alkaa vuotaa verta, tappelu useinmiten loppuu, sillä lajitoverin veren näkeminen saa eläimille "huonon olon", mikä estää vahingoittamasta toista.
Mutta siis itse asiasta. Minua itseäni on vaivannut "verikammo" lähes koko ikäni. Ja kaikilla alussa mainitsemillani osa-alueilla. Huono olo on tullut puhumisesta, näkemisestä lukemisesta jne. Arvaa vain, oliko joskus koulussakin tuskaa paitsi tunneilla, myös silloin, kun piti lukea aiheesta kokeeseen!
Ongelma vain paheni niin kauan, kunnes aloin itse miettimään, mistä se johtuu. Hakeuduin tarkoituksellisesti tilanteisiin, jossa jouduin tavalla tai toisella tekemisiin veren kanssa. Luin tarkoituksellisesti aihetta käsitteleviä kirjoja ym. ja opettelin itse mm. mittaamaan hemoglobiinin.
Nykyään ongelma on lähes poistunut, ja aikaa harjoittelun alusta on kulunut reilu vuosi. Kun jatkuvasti saattaa itsensä hankaliin tilanteisiin, sitä vähitellen sopeutuu, ja huono olo tulee yhä harvemmin.
Toinen vinkki hankaliin tilanteisiin on, että keskittyy asiaan kunnolla. Tunneilla keskittyy vain asioiden oppimiseen, eikä päästä ajatuksia sivupoluille. Jättää "tunteet" pois.