Ei soita, minä soitan aina hänelle. Joskus sanoo että ajatteli soittavansa mutta kumminkaan sitä soittoa ei tule. Ei käy minun luona koskaan vaikka matkaa on vain 50 km, pääsisi bussilla tai isän kanssa autolla, mutta ei niitä kiinosta,olen monesti sanonut että tulkaa. Nyt minulla on lapsikin, jota itse käyn heidän luo vaan näyttämässä,tuntuu vain surulliselta ettei heitä kiinosta.
Siskoni luokse äiti matkustaa vaikka junalla, vaikka asuu kauempana, muutenkin kehuu siskoani,puhuu hänestä enemmän. toinen sisarukseni taas on myös enemmän tekemisissä vanhempieni kanssa, käyvät kylässä ym viikottain asuvat samassa lähellä.
En vain tajua mikä minussa on vikana? =( olen itkenyt asian takia monet kerrat, nyt olen jo aikuinen mutta mikään ei muutu.
Siskoni luokse äiti matkustaa vaikka junalla, vaikka asuu kauempana, muutenkin kehuu siskoani,puhuu hänestä enemmän. toinen sisarukseni taas on myös enemmän tekemisissä vanhempieni kanssa, käyvät kylässä ym viikottain asuvat samassa lähellä.
En vain tajua mikä minussa on vikana? =( olen itkenyt asian takia monet kerrat, nyt olen jo aikuinen mutta mikään ei muutu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
voi sinua
Sen verran voi sanoa, ettet tosiaankaan ole ainoa. Mistä se sitten milloinkin johtuu. Voiko vanhempiesi väleissä olla tapahtunut vaikka silloin jotain, kun sinua on alettu odottaa. Kumpi on esikoinen, ja paljonko vuosia välissä?
Voisithan tietysti suoraan kysyä.
Eikun teitähän onkin kolme. Olet joko esikoinen tai kuopus?
keskimmäinen lapsi
No sillai sitä erehtyy. Ajattelin vaan, että keskimmäinen ei liittyisi mihinkään kriisiin niin helposti. Erikoinen juttu kyllä. Saattaa kuulostaa hassulta tai loukkaavalta, mutta kun en tunne niin, tiedät sitten varmasti, että kaikki kolme olette vanhempiesi omia yhteisiä lapsia? Tyhmä kysymys, mutta kun minä en ainakaan voi sitä tietää. Ehkä itse tiedät ihan varmasti?
Joskus, ainakin ennen on ollut tapauksia, kun lapsi saa vasta keski-ikäisenä tietää oman todellisen taustansa. Te olette sitten vuoden-tai parin erotuksella syntyneet, ettei tähän nyt liittyis sitä kuuluisaa n. 7vuoden kriisiä vanhempiesi liitossa juuri sinun kohdalla?, ja sitten nuorin olisi vasta sen jälkeen syntynyt.
oliskin noin että olisi joku selitys,mutta kaikissa kyllä vanhempien piirteitä. me siis 2 siskoa ja nuorin poika.
En tiedä vanhempien väleistä paljoa,kun eivät ole puhuneet nuoruudestaan. Minut kuulemma tehtiin isosiskon seuraksi. Äidillä kyllä masennus, mutta luulisi että sillä nyt väliä kun kohtelee 2 muuta eri tavalla. Ja ylempänä pohdittiin että lapseni rasite äidilleni,en pyydä edes häneltä mitään hoitoapua ikinä, käyn vain näyttämässä lasta kun on tämän mummi . 2 sisaruksellani on myös lapsia,minä tosin ainut jolla synnynäisesti sairas lapsi. en tiedä sitten kokeeko sen vaikeana.
Taisit itse nyt kertoa sen kipupisteen. Varmaan olet tiennytkin, mutta yrität löytää muun vastauksen. Jospa jollain suvussasi on ollut samaa sairautta kuin lapsellasi. Osasiko äitisi jo pelätä ennakkoon, ja masentui sitten. Sittenhän siinä voi olla, ettei jaksa kohdata sitä totuutta. Tää on ihan arvailua.
Lapsuus ja nuoruus teillä kolmella lapsella taisi olla ihan tasavertainen? Sinä taidat kuitenkin jaksaa lapsesi sairauden "kantaa". Jospa pidätkin vähän etäisyyttä, niin kuin tuolla alempana eräskin ehdottaa. Jos sitten jotain mukavaa positiivista koet lapsesi kanssa, niin lähetät vaikka kortin.. ettei äudilläsi ole edes mahdollisuutta vastata mitään. Kerrot vain mitä mukavaa on tapahtunut.
Puhelimessahan ikään kuin kuulijalle tulee vastausvelvollisuus. Jotkut saattavat pelätä jo, kun näkevät mistä soitto tulee. Ennenhän lankapuhelimella ihmiset eivät olleet niin säikkyjä, kun soittajan numeroa ei näkynyt koskaan. Nykyään kännykässä voi lukea, että Tuntematon soittaa. Jotkut ahdistuvat sellaisesta.
Jospa äitiäsi pelottaa, kun mahdollisesti tietää heti, että sinä soitat. Pelkää masentuneena jo ennakkoon, onko huonoja uutisia. Taas mä tässä arvailen.. vastaa sinä nyt, että ei taaskaan mennyt nappiin :D.
Mutta joo, varmaan äitisi välittää. jokin muu vastaus siihen on ennemmin.
Noh.. vastaavia mutta kuitenkin erilaisia kohtaloita on Suomikin täynnä.
hmm. ei ole kummankaan suvussa sitä. lapsella sydänvika.
En "kanna" lapseni sairautta,sen kanssa eletään kun tilanteelle ei mitään voi.
Joo oli meillä tasavertainen lapsuus,nuoruus mutta aikuisiällä muuttui välit
Voihan tuota soittamatta jättämistä kokeilla, mutta en usko että soittoa kuuluu
Niin, mehän puhutaan tavallaan samasta asiasta. Sehän on sellainen kristillisyydestä periytyvä sanonta, kun kantaa ristinsä. Aina voi kysyä, miksi juuri minä sain tämän ja tämän.. ja sitä ristiä kantaen sitä elämää sitten eletään. Kaikkihan eivät jaksa vastuksiaan kantaa.. ja se kuuluisa kamelin selkä katkeaa jokaiselta, jos kuormaa lisätään aina vain lisää.
Mutta sinähän jaksat oman osasi tehdä, sellaisen kuvan tällä hetkellä saa.. vaikka tosiaan, kyllähän se voi jopa itkuksi mennä synkkinä hetkinä.. mutta kuten sanoit, sen kanssa eletään,
Ehkä rumasti sanottu, mutta sitä usein sitten jaksaa, kun siihen tilanteeseen on tottunut.. ja se on vaan pakko kestää.
En kyllä vielä usko, että ihan ilkeyttään äitisi on tuollainen.. en enempää usko näillä tiedoilla, ettei välittäisi. Tuli vaan nyt jo mieleen uskonto. Onkos tässä sellaisia elementtejä mahdollisesti. Kun nyt asian toit auki, niin epäilen tuota sairauden syytä yksinään selitykseksi.
Ehkä rumasti sanottu, mutta sitä usein sitten jaksaa, kun siihen tilanteeseen on tottunut.. ja se on vaan pakko kestää."
Aika oudosti puhut mun normaalista elämästä lapsen kanssa. ole kiitollinen ettei sinulla ole vastaavaa tilannetta kun aatteesi ovat nuo.
En kyllä vielä usko, että ihan ilkeyttään äitisi on tuollainen.. en enempää usko näillä tiedoilla, ettei välittäisi. Tuli vaan nyt jo mieleen uskonto. Onkos tässä sellaisia elementtejä mahdollisesti. "
ei ole mikään uskovainen ikinä ollut. =D
Kun nyt asian toit auki, niin epäilen tuota sairauden syytä yksinään selitykseksi.
ai että kokee lapsen sairauden liiaksi,raskaaksi? eihän lapsi sille mitään voi mimmoinen on.
En puhu oudosti..
kun ottaa huomioon tällä vähäisellä tiedolla sinusta, että tiedän paljon rankemman tarinan eräästä naisesta jonka etäisesti tunnen/tiedän.
Jos jollekin sanoo, että ryhdistäydy.. koeta kestää.. niin joku ottaa heti kovat kamelin kyttyrät sellaisesta. Ehkä rumasti sanottu, mutta kertoa toiselle se totuus, minkä tämä jo tietää.. se voi silti loukata. Pitäisikö vaan karttaa rumasti sanomista, ja hyssytellä että kyllähän ne lasten sairaudet paranee ja sinä nuorena jaksat mitä vaan.
Minun ei tarvitse välttämättä olla kiitollinen mistään.. sen verran on kannettu ristiä toisensa perään. Jotkut ovat luottamustehtäviä joista hyvin mennessä ei kiitosta tule, mutta ikävämmissä käänteissä haukkuja sataa.
Olen oppinut tähän? ikään jo, että työ tekijäänsä kiittää. En odota keneltäkään kiitosta mistään.
Se lapsen sairaus ei yksin, mutta vaikkapa lapsen isän uskonto?, tai tausta yleensä.. jokuhan tässä mättää.
Kun ehdotin postikortin lähettämistä äidille, jahka jotain mukavaa on tapahtunut.. kertoisit lukemattomin sanoin kirjoittaen hyviä asioita. Ei kysymys ole, että sitten äitisi on pakko soittaa. Sinun ei kuulu kortin avulla heittää vuoroa toiselle. Kerrot vain omista hyvistä asioista. Katkaiset normaalin ja lähetät kortin.. ehkä herätät samalla kysymyksen, Mistäs nyt tuulee?
Kyse on siitä, että sinun hyvät uutiset elää siinä postikortilla, eikä äidillä ole vastausvelvollisuutta suoraan.. jos hän on kortin saadessa masentunut, sen voi laittaa syrjään. Paremmalla hetkellä vaikka viikon kuluttua sen voi lukea ja iloita, kun sinulla on asiat hyvin. Se viesti elää siellä kortilla ihan eri tavalla kuin tönkkö txt-viesti puhelimessa.. vaikka kyllähän niistäkin voi iloa saada.
Taitaa se lapsen isän uskonto olla tässä kysymyksessä se punainen lanka.
Sinussa ei ole vikaa. Muista se.
On narsistiäitejä, joilla on yleensä joku suosikkilapsi, jonka sitovat sitten itseensä. On myös tilanteita, että äiti on niin omissa ongelmissa, ettei jaksa elämäntilanteesi sitovuutta pienen vauvan kanssa. Monia syitä voi olla. Voit myös itse pitää taukoa soittamisessa, kyllä yhteydenpito pitää olla molemminpuolista, ehkä hän herää siihen, ettei ole kuulunut mitään sinusta. Tärkeintä kuitenkin on, että ymmärrät ettei vika ole sinussa.
Soittaako Tomin äiti Tomille?
Äidit yleensä välittää vaikka tyttärestä ei siltä tuntuisikaan. Kysy kysymyksesi häneltä, vain siten saat oikeita vastauksia. Täällä saat vastauksiksi vain oletuksia.
Ei se muutu. Tietysti voisit pyytää apua lastenhoidossa ja kävisit vaikka itse bailaamassa. Voi olla että isäsi tai äitisi jompikumpi tai molemmat on sen verran tunnekylmiä erilaisia vaikka eivät ehkä juuri siksi halua satuttaa sua kun ovat niin erilaisia. Jos sitten ilkeilee tai muuten outoa suhtautumista kannattaako noista välittää.
Äidit on ihmisiä