Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kurt Vonnegut Ajanjäristys

    Sain juuri luettua Kurt Vonnegutin Ajanjäristyksen. En ole aiemmin Vonnegutia lukenut, joten fiilis oli ensimmäisestä sivusta alkaen hieman sekava. Juonta oli vaikea hahmottaa (ei sitä sen kummemmin tainnut ollakaan, ilmeisesti tarkoituksella). Vonnegut paljasti lukijalle itsestään ja ennen kaikkea meistä muista ihmisistä monia puolia, ei pelkästään kauniita vaan myös synkkiä. Kirja oli hyvin omaelämäkerrallinen, mutta fiktion ja faktan raja jäi ainakin minulle hyvin häilyväksi. Haluan uskoa, että se on kirjoittajan tarkoitus ollutkin. Ajanjäristystä ja sen jälkipyykkiä käsitellään melko ennalta-arvaamattomista suunnista, itse olisin tarttunut todennäköisesti eri näkökulmiin, mutta siksi en olekaan kirjailija. Kirjan loputtua olo on edelleenkin jotenkin sekava, mutta mielenkiintoa herättävällä tavalla. Täytyy lukea lisää tätä veijaria.

    Mihinkähän opukseen kannattaisi tarttua?
    5884
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Eikä varmaan kannata unohtaa Mestarien Aamiaista

    Äänestä

    Otsikossa suosikit, niiden lisäksi "Mestarien Aamiainen" luettu ainakin kolmesti.Eli kannattaa lukea kaikki.

    Äänestä

    • ei myöskään ole hullumpi. Yleisesti ottaen vanhempi tuotanto on ainakin minusta parempaa

      Äänestä

    • muumio kirjoitti:

      ei myöskään ole hullumpi. Yleisesti ottaen vanhempi tuotanto on ainakin minusta parempaa

      muumio on oikeassa: sähköpiano esimerkiksi on turhan vähälle huomiolle jäänyt teos.

      Äänestä

    kantsii lukea teurastamo 5, tai hii hoo: jäähyväiset yksinäisyydelle. taimitensenymeni.

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    PowFin kirjoitti:

    Sain juuri luettua Kurt Vonnegutin Ajanjäristyksen. En ole aiemmin Vonnegutia lukenut, joten fiilis oli ensimmäisestä sivusta alkaen hieman sekava. Juonta oli vaikea hahmottaa (ei sitä sen kummemmin tainnut ollakaan, ilmeisesti tarkoituksella). Vonnegut paljasti lukijalle itsestään ja ennen kaikkea meistä muista ihmisistä monia puolia, ei pelkästään kauniita vaan myös synkkiä. Kirja oli hyvin omaelämäkerrallinen, mutta fiktion ja faktan raja jäi ainakin minulle hyvin häilyväksi. Haluan uskoa, että se on kirjoittajan tarkoitus ollutkin. Ajanjäristystä ja sen jälkipyykkiä käsitellään melko ennalta-arvaamattomista suunnista, itse olisin tarttunut todennäköisesti eri näkökulmiin, mutta siksi en olekaan kirjailija. Kirjan loputtua olo on edelleenkin jotenkin sekava, mutta mielenkiintoa herättävällä tavalla. Täytyy lukea lisää tätä veijaria.

    Mihinkähän opukseen kannattaisi tarttua?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu