Niitä, näitä näin aamulla

"Pikkulintu riemuissaan laulelevi onneaan" soi sävel muistissa kouluajoilta. Söpön siivekkäitä tarinoita luettavaksi ihmistenkin kesken, mutta kumma kun eläinkunnassakin on olemassa nuo kaikki piirteet, symbiooseista toisten ahkeruuden hyödyntämiseen, ja ihan julmaan poisraivaamiseen! Kaipa ne kaikki sitten kuuluu elämästä selviämiseen, mutta oudon röyhkeältä se tuntuu .

Voisiko olla, ettei emolla ole elinvoimaa munittuaan, suorittaa loppuun tuota ruokintaa, kun niin aikaisin lentää pitkän matkan etelään.
Noin on luonto sen kumminkin määrännyt, helkkyköön kuitenkin kukunta kevätmetsissämme!

Hauskan värikästä tarinankerrontaa on aloittajalta pulpunnut esiin, milloin Paratiisimaisemissa lymyämässä Saaronin liljan ihailussa😋 milloin syntyjä syviä filosofoinnut lintumaailmasta. Hyvä!
Eniten olenkin pitänyt näistä huumorinväritteisistä kirjallisista otteista, joista palstalla harvakseltaan on näyttöä.

Tällaiset "niitä näitä" sallivat kivasti ajatusversojen esiinnousun 👌
Tänään on poikanikin lomallaan yllättänyt pelleilykuvillaan, face kun ei anna paljon mahiksia keskusteluun. Suvun kesken ei siellä niitä tosin kaipaakaan.
Luova iloittelu on hauskaa, toivoisi sen saavan enemmän sijaa, luin tuossa erään tallentamani avauksen uutena tulokkaana 2009,---- *** Arkkityypit kollektiivisessä alitajunnassa***. Itselleni mielenkiintoinen aihe yhä, jossa susmorsian ja capt cöpenick ainoina osallistuivat/ tai tunsivat alaa.
'
Hymyilytti todeta miten kohteliaan luottavainen olin, kun oletin jonkun tarjoaman flatuksen olevan musiikin termejä :D)))
No, voihan bassoa töräyttää, jos ei yläpäästä puhe oikein aiheeseen sorvaudu, helpommalla kun saa kaikkoamaan korkealentoisuudet, adios

Kesän ensimmäinen käen kukunta aina sykähdyttää, sitä kerrotaan uutisena. Siitä voi kansanuskomuksen mukaan laskea jäljellä olevat elinvuodet tai miten monta vuotta täytyy odottaa naimisiin pääsyä, toivottoman monta vuotta yleensä luvataan molempiin :) Monen laulun sanoihin kukkuminen on päässyt, eräässä jopa väitetään, että kaukana korvessa käkönen kukkuu, sulhonsa suloutta ylistää. Mutta eihän naaras kuku, jotain pulputusta vain pitää. Karjalan kunnailla aina käki kukkuu ja kevät on, ilmankos väki tulikin sieltä käet taskussa.
Monessa kielessä linnun nimi viittaa kukkumiseen, meillä se on oudosti käki. Sanotaan, että juhannuksen jälkeen käki saa vihneen kurkkuunsa ja ääni käheytyy, se myös muuttuu samalla haukaksi. Käen ulkomuotokin on haukkamainen, pikkulintuja pelottava.

Molemmat sukupuolet osallistuvat huijaukseen, ovat mokomat loispesijiä juuri kuten Ruune aloituksessa kertoo. Ne huiputtavat monia pikkulintulajeja, mutta jotkut lajit ovat alkaneet tunnistaa vieraan munan ja heivaavat sen ulos pesästä. Kaunis leppälintu on yleinen sijaiskasvattaja, samoin kirjosieppo. Kirjosieppo itse taas voi vallata talitiaisen pesän, hyväksikäyttöä on siis monenlaista ja vahinkoa kierrätetään.

Yleensä linnunpoikaset leimautuvat ensin näkemäänsä hahmoon, vaikka ihmiseenkin. Arvoitus on, miksi käenpoikaset vieraan lajin pesässä oppivat kuitenkin käen tavat ja ääntelyn. Nehän kuulevat ympärillään kuoriutuessaan emojensa äänen lisäksi eri lajien konsertin , mutta kukunta on niin korviin ja tajuntaan tunkevan vahva, valitsevat sen omakseen ... jokin geneettinen muisti siinä kai pelaa. Sinisirkku käsittääkseni on perillä näistä asioista. Meillä on seinällä kehystetty kuopuksen piirros, jossa värikäs pikkulintu istuu puun oksalla pienet kolmionmuotoiset pystykorvat terhakasti hörössä, kuulemma tyttönen oli selvästi sellaiset nähnyt. Kuvassa paistaa aurinko ja poutapilvet soutavat sinisellä taivaalla , alla helottaa kukkaniitty.

Heh, eipä taida minkään linnun korvat olla pysyt eikä luppakorvatkaan, mutta hyvä kuulo niillä on. Pitääkin tarkkailla, näkyykö mitään korvien kohdalla vaikka variksella, jotain erilaista höyhennystä vaikka. Ai niin, pöllöllä ainakin näyttää olevan pystykorvat vai onko ne sarvet !