Moi.
Miten olette päässeet takaisin elämään kiinni vakavan masennuksen jälkeen? Mistä löytää elämäniloa ja kiinnostusta asioihin? Yhtikäs mikään ei kiinnosta ja olo on täysin toivoton.
Miten olette päässeet takaisin elämään kiinni vakavan masennuksen jälkeen? Mistä löytää elämäniloa ja kiinnostusta asioihin? Yhtikäs mikään ei kiinnosta ja olo on täysin toivoton.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Liikkumisen, lukemisen, taiteiden, minkä tahansa itsellesi yleensä tärkeän kautta voi löytää kiinnostuksia uudestaan. Kokeile tehdä jotain, mistä yleensä olet pitänyt? Vähän kerrassaan...
Liikkuen tms. itselle sopivin tavoin voi ehkä yrittää rentoutua, kuunnella rauhassa omia ajatuksiaan ja sitä kautta löytää tekemisiä, jotka innostaisivat.
Kävely luonnossa ja metsässä ja esim.valokuvaaminen kasveista ja eläimistä vie masennuksen pois mielestä.
Kun masennuin ja elämä oli raskasta silloin parisen kymmentä vuotta sitten, niin eihän sitä paljoa tulevaisuudelta osannut odottaa. Minun masennuksen taustalla eivät olleet epämääräinen pahaolo ja sairaus vaan samanaikaisesti tapahtuvat raskaat menetykset ja tappiot, joiden ennakoiminen oli kyllä verottanut voimavaroja jo vuosia aikaisemmin. Minua auttoi usko, että tällä kaikella on sittenkin tarkoitus, rukous ja tottuminen uuteen elämään. Kun vähitellen hyväksyi sen että mennyt aika ja vaiheet ovat takana ja elämässä on nyt edessä jotain muuta, niin mieliala alkoi kohota ja aamut olivat helpompia ja viikot saivat sisältöä.
En ole asiantuntija, miten masennus selätetään, jos sen aiheuttaja on sielun vaurioissa: traumaattinen lapsuus, koulukiusaaminen tai jopa aivoperäinen asia.
Johtuuko se jostain. Onko joku juttu joka kummittelee mielessä ja pelottaa. Yksinäisyys? Maailman tuho?
Mä olen liikkunut ulkona paljon. Joskus se auttaa, joskus ei. Tee juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu, vaikka se olisi kuinka mitätöntä yleisessä mittakaavassa. Sinä pystyt siihen:)
Ulkoilu ja ja viljatuotteita välttelevä ruokavalio on ehdottomasti apu masennukseen.
Miksi, koska sokeri vaikuttaa suoraan aivoihin samoin kuin jotkut huumeet. Ette usko, no ottakaa sitten lääkkeitä, niin asia menee vielä hullummaksi. Useissa tapauksissa tulee itsetuho viettejä tai jotain muuta hullua mieleen. Terveellinen elämäntapa on ainoa konsti.
Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn jälkeen helpotti kolmessa vuodessa masennus meikäläisellä. Ajelen moposkootterillani kesäisin ja se on parasta terapiaa.
Irtisanouduin työstäni pitkän sairausloman jälkeen, se on ollut parasta masennuslääkettä. Karenssin siitä sai, mutta siitä huolimatta se oli elämäni paras päätös, enkä ole koskaan voinut näin hyvin kuin nyt. En tarvitse enää mitään lääkkeitä. En nähnyt mitään järkeä enää siinä, että syön lääkkeitä vain siksi, että jaksan tehdä työtä mikä ottaa jatkuvasti enemmän kuin antaa.
Ajattelen näin, että masentunutta ilahduttaa ihan samat asiat kuin muitakin. Kirjastoissa on melko hyviä CD-levyjä, joten voisi tutustua johonkin uuteen musiikkilajiin ja pitää vaikka listaa, mitä tuli kuunneltua. Mulla on omatekemä blues-kurssi meneillään. Sitten kirjat on hyvä valinta; samoin kuin musiikin kanssa, voi kirjallisuudesta valita uuden kirjallisuuden lajin historialliset romaanit (esim. suomal.Kristiina Vuori, Milja Kaunisto), dekkareista esim. Jussi Adler-Olssen/tanskal.?, omaelämäkerrat Piaf tai suvuista kertovat esim. Tillander jne. Ja miksei jotain tietokirjallisuutta, jos jokin alue kiinnostaa arkkitehtuuri, maantiede vaikkapa Italia jne. Pitkät kävelylenkit eväiden ja vaikkapa runokirjan kanssa. Voi jäädä lueskelemaan jonnekin. Marjojen syöminen lenkin aikana (siis jos niitä on). Sitten tärkeää, ottaa yhteyttä muihin ja tee heidän kanssaan jotain: mennä konserttiin, kesäteatteriin, yhteislaulutilaisuuksiin. Ilmoittaudu jollekin kurssille elokuussa. Savityöt on tosi kivaa. Taidemäyttelyistä saa myös uusia ajatuksia. Entäs museot: luonnontieteellinen, Kansallismuseo, jokin taiteilijakoti.
Jotenkin pitäisi rohjeta lähteä yksin ilman adjutanttia, se pärjääminen ihan itse on hyvä juttu. Uiminenkin nyt kesällä on rentouttavaa. Niin, ja jos soitat jotain instrumenttia, soittaminen on mahdollisuus tulkita tunteita. Ja kohta on taiteiden öitä eri puolilla Suomea. Mukaan vain.
Toivottavasti löydät näistä jotain mieleistä. Kaikkea hyvää aloittajalle.
Näitä töitä vieroksuvia elättejä on ykyisin paljon. Nuoruudessani ei ollut aikaa masentua, piti tehdä töitä. Kukaan ei elättänyt, mutta nyyisin asiat on toisin.
Oliko tämä joku vastaus kysymykseen vai?
Mikset sitten vittu ammu kaikkia ihmisiä ympärilläsi, jotka on väsyneitä? Kun "sinun nuoruudessasi" kaikki, jotka eivät olleet tekopyhiä porvareita, kuolivat "tekemättömyyteensä"?
Saatana, sitä pitäisi raiskata muita ihmisiä, luontoa ja itseään niin että sydän pettää, tai muuten ei ole "ansainnut" elämäänsä.
Painukaa te tekopyhät, vitun "ahkerat" perusporvarit helvettiin, ja viekää pinnallinen moralisointinne mennessänne!!!
Varmaan joku tekisikin niin, mutta kun väsyneistä ja heikoista saa saman kuin ihmisistä. Arvot ovat kovat nykyään. Ne jotka väsyvät ja putoavat kelkasta, heillä ei ole mitään ihmisarvoa.
Joo-o. Itse tein töitä (tehnyt koko aikuisikäni) ja opiskelin liiankin kanssa. En tajunnut että ihminen ei ole kone. En osannut hiljentää ajoissa, jäädä saikulle, vaikka merkit oli nähtävillä kun oli tehtävä sitä sun tätä. Lopussa olin niin stressissä, että uni ei meinannut tulla, ja työssä hajamielisenä sähelsin menemään, muisti pätki ja opiskelujuttuja väänsin itku silmässä.Lopputulos: loppuunpalaminen, sairastelukierre ja vakava masennus. Oli vaan todettava etten pysty, en jaksa. Edelleen uniongelma vaivaa, ja en tiedä palaanko työkykyiseksi.
Kunpa olisin kuunnellut jaksamistani paremmin
Sama homma, kuten ylläolevalla kirjoittajalla. Luulin, että olen kone ja jaksan mitä vain, mutta salakavalasti masennus hiipi ja sai otteeseensa. Yli 23 vuoden työhistoria loppui siihen ja paluuta tuskin enää on. Nykyisin kulutan aikaa harrastusten parissa muutamia tunteja viikossa.
Löysin tälläsen. Olisko kokeilemisen arvoinen? Ainakin vaikuttaa mielenkiintoselta ja hyviä palautteita saanu... http://www.sielukirjoittaminen.fi
En usko, että siihen löytyy mitään viisasten kiveä, ehkä elämä opettaa??
Minusta tässä on oikein hyviä kuvailuja paljon, joista voi ottaa virikkeitä. Lopulta kuitenkin aina kukin itse on se, joka tietää ja tuntee, mitä asioita ja missä määrin on kulloisessakin tilanteessa hyvä ja viisasta toteuttaa.
Itse olen noussut aikoinaan konkreettisesti sängyssä "paikallaan" tärisemisestä vähitellen parempaan toimintakykyyn. Vaikeiden, kokonaisvaltaisten rajoittuneisuuksien ylittämisen lisäksi haastavinta on ollut tasapainottelu siinä, mitä ja miten paljon jaksaa. Eli tekemisiin ryhtyminen vs. lepo.
Joskus on myös ehkä hyvä hiukan "pakottaa" itseään johonkin toimintaan tai muutokseen, joskus taas täytyy pysähtyä, levätä ja vain kuunnella, mikä olisi oikea suunta, ja seurata sitä. Näissä rajoissa tasapainoilu voi olla haastavaa.
Tie jatkuu, jatkuminen on tie...
Olen vakavasti masentunut, toistaiseksi kuitenkin säilyttänyt toimintakykyni. Edellinen masennuskausi oli psykoottinen, nyt ei ole ollut sellaisia oireita, vaikka äkkiä ne tulee, jos ovat tullakseen.
Mitään viisasten kiveä ei mullakaan ole, mutta omalla kohdallani on auttanut mukavien asioiden tekeminen, ilman paineita. Kuuntelen musiikkia, teen käsitöitä jne. Jos jonain päivänä em. asiat ei kiinnosta, niin sitten ei.
Sellainen asia vielä, että kannattaa jaksamisen mukaan pitää yhteyttä ihmisiin, vaikka se tuntuisi vaikealta.
Mulla menee siihen, etten syö tai nuku kunnolla. Pakotan itseni syömään ja otan surutta unilääkkeen, jos uni ei tule. Ravinto ja lepo ovat kuitenkin ensisijaisen tärkeitä asioita.