Siitä varmaan olemme yhtä mieltä, ettei lapsen köyhyys ja mahdollinen osattomuus ole hänen omaa syytään?
Näillä näkymin ei ole odotettavissa, että lasten köyhyys olisi vähenemään päin. Jos vain haluamme, niin varmasti jokainen meistä pystyy auttamaan. Tapoja on monia. Useimmilla meistä riittänee resursseja auttaa tuntematontakin lasta, sen lisäksi että tuemme oman suvun lapsia.
Itsekin 'köyhä' tuttavani on kuukausilahjoittaja 10 euron summalla, ja se ei käsittääkseni ole pienin mahdollinen lahjoitussumma. "Tukikummit" säätiö on luotettava, ja sen kautta tuetaan nimenomaan suomalaisia lapsia.
Näillä näkymin ei ole odotettavissa, että lasten köyhyys olisi vähenemään päin. Jos vain haluamme, niin varmasti jokainen meistä pystyy auttamaan. Tapoja on monia. Useimmilla meistä riittänee resursseja auttaa tuntematontakin lasta, sen lisäksi että tuemme oman suvun lapsia.
Itsekin 'köyhä' tuttavani on kuukausilahjoittaja 10 euron summalla, ja se ei käsittääkseni ole pienin mahdollinen lahjoitussumma. "Tukikummit" säätiö on luotettava, ja sen kautta tuetaan nimenomaan suomalaisia lapsia.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Jos vanhemmat juo ja tupakoi, ulkopuoliset jelppaa antamalla rahaa?
Joo. Mutta ei vanhemmille. Jos vaikka lapselle polkupyörä. Tai koulukirjat.
Joo. Vanhemmat voi käyttää suuretkin summat "harrastuksiinsa" ja ulkopuoliset hankkivat lapselle pyörän.
Kuinka sinä oikein ajattelet tämän asian? Niinkö, että lapsi jonka vanhemmat eivät hanki hänelle pyörää, joutaakin olemaan ilman sitä?
"minulta.ei.tipu." "ei.tipu.vieläkään."
Hohhoijaa taas...
Jos vanhemmat laittavat omat mielihalunsa kuten ryyppäämisen lapsen tarpeiden edelle ja tuhlaavat pyörärahat viinaan niin miksi vieraiden ihmisten pitäisi se pyörä hankkia. Ymmärrätkö hohhoijakkaa.
Vanhemmat ruotuun ensin.
Ai noin yksinkertaistako se onkin? Laitetaan vain vanhemmat ruotuun, just joo sehän käy käden käänteessä, eikä maksa paljon.
Älä nyt hyvä ihminen rupea oitis kadehtimaan lapsen pyörää. Se on ihan vain esimerkki ja vertauskuva.
Lapsen osattomuus on se josta tässä on puhuttu, eikä syyllisten etsiminen. Kuinkahan monessa ns. vakavaraisessa perheessä isällä on aivan eri elintaso kuin muilla perheenjäsenillä? (Auto, ruokahuolto, vaatehuolto, hygienia, etuoikeus sanomalehteen ja tv-ohjelmiin jne. Tupakka ja alkoholi, tärkeät menot illalla, harrastukset.) Rouvan kuukausirahan pitää riittää koko talouteen: "Eipäs tuhlata, rouvaseni. Ruokamenot ovat kasvaneet. Miten se on selitettävissä?"
Lapsi on se pahnanpohjimmainen.
Miks mä jonkun lapsen pyörää kadehtisin? On mulla omaki ja omilla rahoilla ostettu.
Jos vanhemmille annetaan viesti että ryypätkää vaan kyl me teidän lapsille pyörät hankitaan niin onko se oikea viesti häh.
Läheskään kaikki köyhyys ei johdu vanhempien "ryyppäämisestä" (?), köyhissä on täysraittiitakin. Yksinhuoltajia, työttömiä, työttömiä yksinhuoltajia, sairaita, yllättäviä taloudellisia takaiskuja kokeneita, kaikenlaista köyhyyttä on.
Mitä helvetin väliä sillä on, minkälainen viesti (juopoille) vanhemmille annetaan?!
Oikea tai väärä, ihan sama.
Totta helvetissä sillä on väliä, tyhmäkö oot.
Johan kokoomusnuoret jokin aika sitten esitti, että sosiaaliturvasta luovuttaisiin ja siirryttäisiin vapaaehtoiseen hyväntekeväisyyteen kuten vaikkapa Amerikassa.
http://www.talouselama.fi/uutiset/kokoomusnuori-lapsilisat-ja-kaikki-muukin-sosiaaliturva-poistettava-3430084
Nooh, kokoomusnuoret nyt esittävät milloin mitäkin, samoin kuin muidenkin puolueiden nuoret.
En tiedä koska asiaa on viimeksi kattavammin tutkittu, mutta käsittääkseni suomalaisten enemmistö kannattaa nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota, onko se nyt Skandinaavinen hyvinvointivaltio vai mikä. Kannattaa myös liikojen kannustinloukkojen ja sen sellaisten purkamista ja byrokratian vähentämistä jne..
Vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä silti tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan jatkossakin.
Elokuvista voidaan huomata, että vapaaehtoistyö Amerikassa on ihan konkreettista osallistumista ruuan jakeluun tms. oman kirkon piirissä.
Amerikkalaiset seurakunnat muodostuvat paikallisista perheistä, jotka toimivat kirkon piirissä ja järjestävät mm. hyväntekeväisyytempauksia.
Mahtaakohan suomalainen kokoomusnuori innostua tällaisesta?
Eikö nämä köyhälapsiketjut kuuluisi tuonne alemmalle palstalle, niitten palstoille, joilla on vielä alaikäisiä kouluakäyviä lapsia?
Miten niin? Meidän yhteiskunnassamme on köyhiä lapsia, sehän on asia joka koskettaa kaikkia.
No kyttäilkää vain rauhassa, miksi jonkun lapsilla on resuiset vaatteet. Pitäkää selvä kontrolli siitä, mihin siinä ja siinä perheessä rahat laitetaan. Mieluummin vielä yleistäkää se koskemaan kaikkia köyhälapsiperheitä. Siinähän ne eläkepäivät mukavasti sujuvat.
"bessie-"
Ei se enää 60 ihmisiä kosketa.
Keskustella voi, miksi maamme on tässä jamassa.
Etenkin miksi lapsemme myyvät kaiken työn Kiinaan.
Tämän-päivän uutisissa kerrottiin yritysten myynnin kiihtyvän.
Lapsemme haluavat taiteilla, filmata ja näytellä.
Ei tehdä töitä.
Muuten olen sitä mieltä että aloituksesi on turha.
Alenpana on jo tuo 100 000.
Saisit hävetä kopiointiasi.
H.
Kyttäile sinä, minua ei ole sellainen koskaan kiinnostanut.
""""No kyttäilkää vain rauhassa ...""""
Papukaijako olet, vai miksi matkit?
Allekirjoitan osan tuosta kommentistasi työn ulkoistamisesta
Minä olen jo pitkään ihmetellyt kuka ihme tulee kaatamaan puita ja tekemään peltiseppien ja putkimiesten työt kun meidän sukupolvemme on kokonaan joko kumpujen yössä tai Espanjan aurinkorannoilla nauttimassa hyvinansaitusta eläkkeestään. Kun tää meistä seuraava haluaa vain laulaa, rimputtaa kitaraa, maalata, matkustella, blogata ja suunnitella tietokonepelejä.
Ja ketähän minä mielestäsi matkin?!
Sinä tosiaan ensin kyttäämisistä kirjoitit, mutta en minä sinua matkinut, kunhan vastasin.
Niin ja ne maahanmuuttajatkin kun ovat kaikki laitanaan kuulemma korkeasti oppineita, lääkäreitä ja lupaavia kemistin alkuja ...
Johan tuossa toisessa ketjussa alkoi loppupään viesteistä päättellen monenkin kirjoittajan kokeneensa köyhyyttä. Joskus nämä ketjut ovat siitä kivoja, että ensin kerrotaan kuinka naapurin lapset ja sitten kun huomataan, että köyhyys ja nöyryys ovat hyveitä aletaan kirjoittelemaan, että kyllä minunkin lapset kasvoivat köyhyydessä, mutta kunnollisia heistä tuli jne...jne....ne itämaiden lapset ja afrikkalaiset ne eivät ole köyhiä, koska ovat siistejä ja hyvin ruokittuja, toisin kuin pohjoismaiset alkoholistien ja ulkomaanmatkoja tekevien köyhät lapset ; DDDD
Niinhän nämä ketjut yleensäkin etenee.
Jokainen haluaa ylittää toisensa, olipa sitten puhe köyhyydestä tai rikkaudesta, vaatimattomista elämäntavoista tai kurmetti ruuista ja matkustelusta, henkisistä ansioista tai puutteista ...
Aina tilanteen ja aiheen mukaan, kunhan on ylitse muiden hyvässä tai pahassa.
Minä en kyllä näe asioita noin, ent.siivoojaparka, mutta hauskasti ilmaistu.
Miksi me enää täällä kilpailisimme ja mistä? Asioista, aiheista, minusta on kyse ja kukin valottaa niitä omasta vinkkelistään, kokemuksensa ja luontonsa mukaisesti.
Olen myös sitä mieltä, olen sen ennenkin sanonut, että kukaan ei pysty asettamaan itseään muiden yläpuolelle, elleivät muut siihen suostu. Vähän samoin kuin tuo väittämäsi siitä, että vihantunne syntyy aina omassa päässä, ei sitä kukaan sinne aseta eikä siitä kannata toista syyttää...
Sinä kun tunnet Raamattua, tiedät varmasti, että siellä ei kilpailusta puhuta. Tuttuni mukaan siitä puhutaan vain kerran: "toinen toistenne kunnioituksesta kilpailkaa"...
Oliskohan tuossa meille kilvoittelemista ? Itselleni ainakin on.
Ei pystykään asettamaan itseään toisten yläpuolelle. Siksi ne yritykset minusta niin huvittavia ovatkin.
Korppis, sinä itse kärjistit köyhyyskeskustelun maahanmuuttajat vs. kantaväestön lapset. Minä ainoastaan sanoin mielipiteeni omien huomiodeni perusteella. Mitkä mahdolliset syyt taustalla sitten piilevätkään että tältä näyttää ainakin ulospäin sitä taas voin vain arvailla. Huomioni ovat 25 vuoden ajalta, Tukholman pohjoispuolelta, kouluista ja päiväkodeista (esikouluista) joissa on alueen väestöjakauman mukaan korkea prosentti ulkomaalaistaustaisia lapsia.
Eikä se noin suurella haravalla kammattuna mene. Periaatteessa mitä etelämpää vanhemmat olivat kotoisin, sitä lämpimämmin lapset puettu, kesälläkin. Pesutupaa oli käytetty ahkerasti, koska vaatteet joissa oli leikitty kuralätäköissä ja hiekkalaatikoissa olivat aamulla puhtaat. Kommentit lasten huonosta hoidosta kantaruotsalaisissa perheissä koskevat luonnollisestikin vain pientä prosenttia: alueella asui huomattavan suuri prosentti kantaväestöperheitä joissa oli päihde-ja muita sosiaalisia ongelmia. ***
Siivoojalle onnyt jäänyt päälle joku omakohtainen kokemus lastensa lapsuudesta. Me jotka olemme olleet lasten kanssa tekemisissä näemme usein epäkohtia ja jos lasten hyvinvointi ja turvallisuus sitä vaatii, puutumme asiaan. Ei se ole mitään kyttäämistä. Se on osa työkuvaamme ja velvollisuutemme. Kynnys on kuitenkin huomattavan korkea ennenkuin ope tai täti soittaa pirauttaa kotiin ja kysyy mites se nyt oli, kun pikku-Mimmi sanoo että teillä ei laiteta iltaruokaa koskaan....
Just joo!!!!!
Tuota juuri olen kuullut sellaisten valittavan, joilla on ollut lapset tarhassa, että he eivät uskalla pieraistakaan omassa vessassaan kuuluvasti ilman, että se on koko kylän tiedossa. Heidän koko yksityinen perhe-elämänsä on kuin tarjottimella kaikkien tarkkailtavana ja arvosteltavana.
Tarhafrökenit utelevat lapsilta heidän kaikki kotiolonsa; mitäs teillä syötiin illalla, mitäs te teitte illalla, mitäs vanhemmat tekivät eilen tai viikonloppuna, kuinkas usein teidän äiti pesee pyykkiä, kuinkas usein teillä siivotaan, tiskataan, leipooko teidän äiti koskaan, mihis aikaan teillä mennään nukkumaan, mitäs te katsoitte telkkarista eilen, mitäs vanhemmat katsoivat, mitäs te saitte joulupukilta, minkäslaisia leikkikaluja teillä on, juoko teidän isi ja äiti viiniä vai olutta, oletteko te rikkaita vai köyhiä, onko teillä oma huone ...???
Jumaliste!!!!
OK, frökeneillä lienee vaitiololupaus, mutta ei toisilla lapsilla, jotka ovat kuuntelemassa sitä kuulustelua, eikä lasten vanhemmilla, joille lapset puhuvat kaikki tarhakavereitten kotiolot.
Jotkut vanhemmat opettivatkin lapsensa vastaaman kaikkeen frökenin uteluihin kotioloista; ei me mitään erikoista, en mä oikein muista, kai se joskus, en mä oikein tiedä ...
Tulohan se sieltä :)
Sattui sun lasten tarhaan uteliaita tätejä. Ei se kuitenkaan noin mene. pääsääntöisesti. Sitäpaitsi, henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus. Eikä lapsilta tarvi useinkaan mitään tietoja perheestä udella: he kertovat spontaanisti tutuille ja luotettaville hoitotädeille jos on ollut jotain erikoista, esittävät uusia vaatteitaan, kenkiään, lelujaan....ja joskus mustelmiaan.
Ei esikoulun henkilökunta ehdi työssään kartoittamaan koko lapsiryhmän sosiaalisia edellytyksiä ja oloja: meillä on nykyisin oma opetussuunnitelma joka ohjaa pitkälti toimintaa. Jossain perhepäivähoitopaikoissa joissa ei seurata opetussunnitelmia niin tarkkaan vaan leivotaan enemmän pullaa ja leikitään puistossa ja lapsetkin ovat usein pienempiä voi aikuisten ja hoitolasten välille muodostua hyvin läheinen ja luottamukselline side ja kotiasiat kerrotaan spontaanisti ilman uteluitakin.
Mutta jos perheessä on kaikki kunnossa, niin mitä väliä sillä on?
Muistaakseni olen kertonut, että lapsillani oli yksityinen päivähoitaja, koska en halunnut sulkea heitä tarhahäkkiin lukittujen porttien taakse niikuin eläintarhan apinat höperöitten frökeneitten kuulusteltaviksi. Sinulla tuo muisti vain näkyy pätkivän muutenkin.
Lapset kertovat ihan spontaanisti kotonaan senkin, mitä tarhassa on tehty, mitä kaikkea tarhafrökenit ovat heiltä kyselleet. Lapsi kysyy kotonaan; äiti, mikä tämän ruuan nimi on, kun tarhatäti kuitenkin huomenna kysyy, mitä teillä syötiin...
Johan tuossa kirjoitin siitä vaitiololupauksesta (mutta kun se muistisi pätkii): """"OK, frökeneillä lienee vaitiololupaus, mutta ei toisilla lapsilla, jotka ovat kuuntelemassa sitä kuulustelua, eikä lasten vanhemmilla, joille lapset puhuvat kaikki tarhakavereitten kotiolot."""
Kuulostat vainoharhaiselta.
Voi kun se olisikin harhaa.
Kyllä se kaikki on ihan tarhalapsien vanhemmilta kuultua faktaa.
Lastentarhan opettajat ovat koulutettuja varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja asiantuntijoita. Tuskinpa heitä kiinnostaa lasten kotiolot yhtään sen enempää kuin työnsä edellyttää. Lapsen edun mukaista on, että se vähän edellyttää, ja jo lakikin vaatii lapsen edun asettamista etusijalle.
Aikoinaan kun hain lapsenlapsia tarhasta ajattelin usein, että vähän turhankin hienotunteisesti ja 'varovaisesti' antoivat aivan perusteltua palautetta.
Isoäidille? Palautetta lapsenlapsesta?
Joopati joo. Just sillätavalla.
Eikö se palaute pitäisi antaa suoraan vanhemmille, eikä välikäsien kautta?
Jännä kuulla tarhakokemuksista Ruotsissa. Oliskohan noissa tarhatätien "uteluissa" takana jokin kampanja, jonka avulla yritetään kartoittaa lasten kotioloja ja erityishoivan tarvetta ? Vaikea uskoa, että kyseessä olisi jatkuva toimintamalli kun tietää miten vähin resurssein lasten varhaiskasvatusta ainakin meillä Suomessa toteutetaan.
Tai sitten kyseessä on ollut se kuuluisa "yksittäistapaus". Jos lapsi on oireillut - mitä se sitten tarkoittaakin - on puututtu sihen ja silloin tuollainen tilannekartoitus on varmasti paikallaan - siis ihan lastensuojelullisena toimenpiteenä.
Ilmoittamisvelvollisuus ja vaitiolovelvollisuus eivät ole ristiriidassa keskenään; jos meillä on mitään syytä epäillä että lapsella ei ole hyvin asiat kotona (pahoinpitelyä, laiminlyöntiä jne) niin velvollisuutemme ilmoittaa asiasta eteenpäin on silloin aina vahvempi. Olen ollut mukana parissa tapauksessa jossa olemme joutuneet puuttumaan yhdessä sosiaaliviranomaisten kanssa lapsen kotiolojen kartoitukseen ja se ei ole mitään hauskaa. Periaatteessa jokaikinen kerta kun lapsi kertoo tarhassa että iskä tai äiti lyö niin meidän on otettava se vakavasti.
Spontaanisti lapset kertovat paljon kotioloistaan tarhassa ja ovat avoimia ja spontaaneja ja se suhde henkilökunnan ja lasten välillä on luottavainen ja lämmin. Mitään "uteluja" en ole havainnut ainoastaan spontaania juttelua esim.maanantain aamupiirissä siitä miten viikonloppu on mennyt jossa jokainen saa lyhyesti kertoa tai olla kertomatta viikonlopustaan. Lapset eivät hevin puhu negatiivisista asioista jotka koskevat heidän omaa perhettään: solidaarisuus omia vanhempia kohtaan on tosi suuri.
***
Sekä äitinä että varhaiskasvattajana olen aina laittanut lapseni tarhaan ja esikouluun jossa he ovat saaneet olla osa kasvavaa yhteisöä, oppia uusia taitoja ja valmiuksia, solmia uusia ihmissuhteita jne. enkä koskaan ole kokenut tai edes nähnyt siivoojan kuvaamaa kauhiuskenarioa lastentarhasta joka muistuttaa koiratarhaa ja jossa on ahdistava ja vihamielinen asenne vanhempia kohtaan. Meillä on opetussuunnitelmaan kirjoitettu yhteistyö vanhempien kanssa ja se tarkoittaa todella sitä: yhteistyötä, ei ennakkoluuloja ja vastakkainasetteluja.
(siivoojalle: muistin kyllä että lapsesi olivat olleet perhepäivähoidossa. Oletan että jos he ovat levittäneet perheesi yksityisasioita ympäri kylää niin siellä on tapahtunut jonkinlainen vaitiolovelvollisuuden rikkominen tai sitten kertomasi "faktat" tarhalasten vanhemmilta ovat koskeneet hyvin pientä otosta, ehkä vain yksi tarha/esikoulu lähistöltäsi tai ystäväpiiristäsi.)
Minäkin ehdin tutustua aika moneen päiväkotiin keikkalaisena ja kuvauksesi kuulostaa kyllä tutulta, Paloma. Samoin eväin meillä mennään.
Täytyy kyllä myöntää, että ennen omaa päiväkotityötäni viljelin osittain samoja ennakkoluuloja päiväkoteja vastaan kuin espis: isot ryhmät, vaihtuvat hoitajat, yksilöllisen huomion vähäisyys...
Oma työrupeama poisti kyllä ennakkoluuloni vaikka faktat pitävät edelleen paikkansa. Ammattitaitoa on kuitenkin se, että pystyy toimimaan ja tuottamaan hyvää "tulosta" mainituilla reunaehdoilla.
Palaute tai olla väärä sana. Toivomuksia vaatteiden suhteen; lisää sen ja sen laisia vaihtovaatteita (ja hyvin varovaisesti että sitä ja sitä lajia on lapsen kaappiin kertynyt aika paljon), täydentävää tietoa aiemmin tiedotetuista asioista vanhemmille välitettäväksi, lyhyitä rupatteluluontoisia tiedotuksia lapsen päivästä ja mahdollisista pikku selkkauksista, ilmoituksia epäsopivista ja hankalista saappaista, 'täitiedotuksia', jne. jne..
Molemmat lapsenlapseni menivät päiväkotiin heti kun oppivat kävelemään, ja olivat siinä samassa päiväkodissa/esikoulussa koulun alkamiseen saakka. Heillä on kahden vuoden ikäero. Olisinkohan siis noin kahdeksan vuoden ajan lähes päivittäin hakenut heidät tarhasta tai vienyt sinne.
""""esim.maanantain aamupiirissä siitä miten viikonloppu on mennyt jossa jokainen saa lyhyesti kertoa tai olla kertomatta viikonlopustaan."""""
Nii just ja sitten "opettaja" osallistuu keskusteluun itsekin kysellen lisää.
Jos nyt vielä tuosta vaitiolovelvollisuudesta kppioisin sinulle aikaisemman kommenttini kolmannen vai neljännen kerran, kun tuo muistisi heittää:
""""OK, frökeneillä lienee vaitiololupaus, mutta ei toisilla lapsilla, jotka ovat kuuntelemassa sitä kuulustelua, eikä lasten vanhemmilla, joille lapset puhuvat kaikki tarhakavereitten kotiolot."""
Miksi muuten kirjoitat koko ajan preesensissä, mitä te teette tarhassa? Onko sinut suljettu jonnekin uudestaan? Jospa se ei tällä kertaa lastentarha olekaan?
Kyllä, aamupiirejä pitää usein esikoulun opettaja, ilman lainausmerkkejä. Jos aamupiirin kestoaika on n. 20 minuuttia ja ryhmässä n. 25 lasta niin laskeppa itse siitä kuinka pitkä aika yksittäisen lapsen "kuulusteluun" jää aikaa :)) Ja jokaiselle lapselle annetaan mahdollisuus kertoa kuulumisiaan ja he odottavat tosi innokkaina vuoroaan päästä kertomaan.
Tiedät äärimmäisen vähän esikoulujen ja päiväkotien työskentelytavasta , mutta ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä sitäkin enemmän.
Puhun usein ammattikuntani työstä preesenssissä, koska samaistan itseni pitkälti siihen edelleenkin. Olen ollut eläkkeellä vasta kolmisen vuotta ja toisaalta tyttäreni joka on myös esikoulunopettaja pitää ikäänkuin ammattikunnan asiat vireillä minunkin puolestani: usein tavatessamme keskustelu lipsahtaa työasioihin: ei kenenkään yksityisen lapsen asioihin, vaan yleisesti, esimerkiksi juuri opetussuunnitelmaan, mitä uutta on tullut, miten työkuva on muuttunut tai muuttumassa jne.
Piti vielä lisätä että ei ole koskaan sattunut kohdalle että lapset setvisivät toistensa kotiasioita keskenään tai kertoisivat vanhemmilleen mitään mitä ovat kuulleet aamupiireissä. Yleensä jos vanhemmat kysyvät lapsiltaan illalla että mitä sä teit "tarhassa" niinne vastaa en mitään ja jatkaa omia juttujaan ja leikkejään. (Voi olla että kertovat jos ollaan käyty skanssenilla tai palokunta tai poliisisedät oli vierailulla, mutta hyvin vähän kommentteja toisten lasten kodista tai vanhempien tekemisistä. Lapset ovat innokkaita kertojia, mutta heidän maailmansa pyörii heidän itsensä ympärillä. Juoruakat ovat aikuisia.)
Pääsen vihdoin tänne turpakäräjöimään.
Paloma@ Mietin sinun asennettasi eri ihmisryhmiin ja ymmärsin, että luonnollisesti sinä olet nähnyt elämän laitapuolta työssäsi, koska olet tehnyt elämäntyösi Tukholman slummeissa. Eihän niillä alueilla hyvin toimeentulevat ruotsalaiset asu.
Täällä korpiseuduilla ei ole ollut maahanmuuttajia kuin vähän aikaa. Kun lapseni olivat pieniä kahdeksan- ja yhdeksänkytluvuilla ja tarvitsivat päivähoitoa ei tarhoissa ollut ulkomaalaistaustaisia lapsia. Tapaan vielä perheitä joihin tutustuin nuorimmaisen tarha-ja kouluaikoina. Enkä tuntenut yhtään senaikaista lasta joka olisi ollut sosiaalitanttojen silmätikkuina.
Useimmat täällä kirjoittavat ovat saaneet lapsensa seitkytluvulla ja silloin oli vielä vähemmän maahanmuuttajia. Suomalaiset asuivat suomalaisten nuorien parien asuinalueilla ja veivät lapsensa kantasuomalaisten tarhoihin ja kouluihin.
Nyt meillä Korvessakin on kuten teillä siellä Ruotsissa on ollut aina maahanmuuttajia, mutta kantakorpelelaiset (kunnon perheet) eivät asu samoilla asuinalueilla vaan ulkomaalaistaustaiset ja ns. syrjäytyneet ovat pesiytyneet samoihin kaupungin osiin. Johtunee siitä, että niillä seuduilla on kaupungin vuokrataloja.
Enhän minä ottanut siinä toisessa ketjussa ekana kantaa maahanmuuttajiin vaan sen ketjun aloittaja.
Vertailepa nyt kirjoittamiasi keskenään.
Paloma:
"""Yleensä jos vanhemmat kysyvät lapsiltaan illalla että mitä sä teit "tarhassa" niinne vastaa en mitään..."""
Paloma:
""""... ope tai täti soittaa pirauttaa kotiin ja kysyy mites se nyt oli, kun pikku-Mimmi sanoo että teillä ei laiteta iltaruokaa koskaan....""""
Entä, jos äiti soittaa pirahuttaa "opelle", ja kysyy mites se nyt on, kun pikku-Mimmi sanoo, että teilä ei tarhassa tehdä mitään? Talletuksessako siellä vain lapset ovat?
Lueppas sinäkin ajatuksella...lapset ei vapaaehtoisesti juttele rutiininomaisista "tekemisistä" koska heidän ajatuksensa keskittyvät nyt ja tässä-hetkeen. Uskompa että useimmat meistä vielä muistavat nää klassiset repliikit koulusta ja esikoulusta joissa ei tehty mitään ja, ruokaa syötiin, mutta mitä ei muisteta ja niin edelleen...minä ainakin oletin aina että jos lapset eivät kertoneet mitään niin heillä oli ollut kiva päivä ;)
Kysymyshän oli Suomen köyhistä lapsista eikä siinä oltu erikseen lajiteltu lapsia maahanmuuttajataustaisiin tai kantasuomalaisiin. En tiedä mistä muusta tuo maahanmuuttajavinkkeli tuli, paitsi aloittajan pahaenteisestä nimimerkistä. Minä puhuin yleensäkin köyhyyden loukusta ja mahdollisuuksista nousta sieltä pois ja juttu lähti rullaamaan siitä että olin hytinäxin kanssa samaa mieltä siitä että perheensisäiset valinnat ja prioriteetit vaikuttavat paljon lasten asemaan. Köyhyyteen voi syntyä, mutta meidän hyvinvointiyhteiskunnissamme se ei ole mikään ennakolta tuomittu, pysyvä olotila, vaan tilanne johon kuka tahansa nuori perhe voi päätyä kun kesätyöt eivät ole alkaneet ja opintolainan saanti loppui ja ei oltu varauduttu tilanteeseen. Ellei sitten ole varakkaita vanhempia joilta lainata tai yhteiskunta tule vastaan avustuksella. Kantapään kautta oppimista
Minä tein hieman vertailua tuntemistani ulkomaalaisista kulttuureista ja heidän näkemyksestään lapsista ja heidän hoidostaan. Havaintoni ovat omakohtaisia ja perustuvat lasten parissa työskentelyyni vuodesta 1972 alkaen. Valmistuin esikoulun opettajaksi v. 1976 ensimmäistä kertaa ja päivitin vielä opintojani parikin kertaa, USA:ssa ja opettajakorkeassa Tukholmassa.
Tukholman slummeissa en ole edes asunut koskaan saati sitten työskennellyt. Pitkäaikaisin työni täällä Ruotsissa oli Sigtunan kunnassa joka sijaitsee lähellä Arlandan lentokenttää ja tiedät varmaan että matkaa Tukholmaan sieltä on ja että varsinaisia slummeja ei ole. Alue jossa työskentelin oli osittain kaupunkitaloaluetta, osittain omakotialuetta; kaupungin taloihin oli (on vieläkin) majoitettu erittäin runsaasti siirtolaisperheitä ja ne ruotsalaisperheet jotka eivät ole muuttaneet pois ovat joko eläkeläisiä tai pienituloisia. Alueella oli aikaisemmin toiminut pitkään myös pakolaisten vastaanottokeskus. Omakotitaloissa asui enimmäkseen kantaruotsalaisia perheitä, mutta myös jokuinen siirtolaisperhe. Integraatio oli kohtalaisen hyvä, vaikkakin rasismiakin esiintyi.
Ymmärrän kyllä lähtökohtasi kun otat mittaa omiin ajatuksiisi maahanmuuttajista; toisaalta sinua viehättävät ulkomaalaiset kulttuurit ja kansainvälisyys, kunhan vain se ei eroa liikaa omista normeistamme, toisaalta nämä kuvailemasi "hurstuuki-hilmat" jne kälättäjät kyläsi raitilla tuntuvat vieraalta ja vastenmieliseltä ilmiöltä korven maisemassa. Minä taas ajattelen silleen että elämä on ja menee eteenpäin: emme voi muuttaa sitä mitä on jo tapahtunut ja meidän on pystyttävä sopeutumaan muuttuvaan maailmaan parhaan taitomme mukaan.
Minua viehättää todellakin erilaiset kulttuurit ja kansainvälisyys, mutta ne eivät saa liikaa poiketa omista normeistani kirjoitit ja olet oikeassa.
Kun matkustan ulkomaille olen vieraana vieraassa kulttuurissa, ihastelen elämäntapaeroja, maistelen etnisiä ruokia ja käyn kulttuuritapahtumissa, mutta olen siellä vain hetken elämästäni enkä halua jäädä asumaan eri kulttuuriin, en edes Ruotsiin vaikka elämä siellä ei poikkea suomalaisesta elämäntavasta. Juureni ovat korvessa ja pysyvät. Ajatukseni on korven kasvatin eikä niitä kovinkaan paljon voi muuttaa, hieman koulia kylläkin.
On pakko kertoa, että suurinosa tuntemistani ikäisistäni korven ihmisistä (lisäksi hollantilaisista ystävistäni) eivät voi sietää näitä hurstuuki-hilmoja ja kaduilla hengaavia tummia elintasopakolaisia. Ihmiset jotka ovat mm. päättävissä asemissa joutuvat näyttelemään virallisesti suvaitsevaista, mutta pinnan alla kytee haiseva vastalause.
Facebook-ystäväni hollantilainen kulttuurivaikuttaja laittoi lehtileikkeen Hurstuuki-Hilmasta, joka varasti vanhoilta naisilta koruja ja vaihtoi ne rahaksi. Sellaista työtä hyö osaavat eikä huivi haittaa kaupankäyntiä..
No yritä päättä nyt jo viimeiseltään.
Paloma:
"""Spontaanisti lapset kertovat paljon kotioloistaan tarhassa ja ovat avoimia ja spontaaneja..."""
Paloma:
""""...lapset ei vapaaehtoisesti juttele rutiininomaisista "tekemisistä" koska heidän ajatuksensa keskittyvät nyt ja tässä-hetkeen.""""
Eikö esim. lasten edellisen illan syömiset kotona ole aika rutiininomaista? Silti he sinun mukaasi kertovat siitä ihan tarhatädin utelematta niinkuin muistakin kotioloistaan.
Mutta sitten kotiin mentyään yllättäin muuttuvatkin "nyt ja tässä-hetkeen" ja tukkivat suunsa tarhan tapahtumista vaikka kysyttäisiin. Kuulostaa aika kummalliselta.
Lasten leikeissä tulee usein esille tapahtumia mitkä ovat olleet lapselle vaikeita ja joita nyt sovelletaan leikkiin esim. nukkien nukuttamista illalla tyhjän vatsan kera, kun "ne on olleet tuhmia" tai kun "meillä onnyt tällanen väli" tai äiti ei ollut kotona ja kaapit oli tyhjiä. Tätä minä tarkoitin spontaanilla. Ei esikouluissa kuulustella ketään yksittäisiä lapsia heidän kotioloistaan. Mutta jos jotain tulee spontaanisti esille niin asiaan luonnollisestikin puututaan. Kaikki lasten kanssa työskennelleet tietävät ja tuntevat nämä asiat, mutta harhaluulot ja pahasuopaisuus, joka useasti johtuu siihen että että lapset kiintyvät "täteihinsä" pitkinä hoitopäivinä ja viettävät enemmän aikaa Päiväkodissa kun omien vanhempiensa kanssa voi olla hyvinkin kipeä asia vanhemmalle.
Tämä keskustelu päättyy nyt minun osaltani tähän. Ehdottaisin sinulle siivoojaparka että keksisit jotain muuta tekemistä kuin etsiä epäjohdonmukaisuuksia ja risttinpuhumisia minun kirjoituksistani. Kesä menee ihan hukkaan sinulla ja samoin hyvin ansaitut eläkeläispäivät toisten jahtaamisessa ja stalkkaamisessa.
Sinun kirjoituksistasi ei tarvitse ollenkaan etsimällä etsiä ristiinpuhumisia ja epäjohdonmukaisuuksia, kun ne paistaa silmään heti ensi näkemällä.
En mitenkään jahtaamistarkoituksessa, mutta kiinnostaa vain tietää välillä kumpaa sinä sitten oikein loppujenlopuksi tarkoitat, kun kirjoitat ihan päinvastoin samat asiat saman ketjun eri kommenteissasi.
Luulisi tarhalastenkin menevän pikkuisen päästään sekaisin tuollaisen soutajan ja huopaajan kanssa, jonka puheet tekevät täyskäännöksiä edestakaisin.
Ai niin. Aiheesta piti puhua, eikä meistä..))
Kyllä lasta minusta voi auttaa syyllisen/syyllisten nimeämisellä vaikka se ei ole ollenkaan maantapa eikä virallinen linjaus, kun "ketään ei saa syyllistää".
Köyhyys ei ole lapsen vika tietenkään, mutta riittääkö sen kymppi kuussa saamaan lapsi samaan lähtöruutuun muiden kanssa, tai sen polkupyörän osto ?
Jos lapsen ja vanhemman suhde on hyvä ja turvaa antava, hän voi hyvin oppia näkemään mitä hänellä on eikä kiinnittyä siihen, mitä häneltä puuttuu.
Kylä minustakin syyllistää saa ja itse asiassa usein pitäisikin, mutta se ei vielä lasta auta. Ja voihan siitä joskus olla haittaakin lapselle.
Kymppi kuussa tuskin auttaa yhdenkään lapsen tilannetta, mutta kun tuhannet ihmiset antavat kympin kuussa ja kertyneet rahat jaetaan luotettavan toimijan välityksellä todellisessa tarpeessa oleville, niin monen lapsen tilanne paranee huomattavasti. Samaan lähtöruutuun ei päästä palaamaan, mutta voimme auttaa jaksamaan maaliin asti.
"Jos lapsen ja vanhemman suhde on hyvä ja turvaa antava ..." Aina parempi jos niin on, mutta siltikään perheen köyhyys ei saisi 'liikaa' vaikuttaa lapsen elämään.
Tuon polkupyörä oli ensimmäinen mieleeni juolahtava esimerkki alunperin, mutta kai sekin aika tärkeä voi lapselle olla, varsinkin jos melkein kaikilla kavereilla on.
Köyhiä lapsia autetaan parhaiten juuri syylliset etsimällä ja vaihtamalla heidät kyvykkäämpiin.
Polkupyörä esimerkkinä osui hyvin minun kokemukseeni.
Myin viime kesänä lähikaupan ilmoitustaululla pikkuvikaista nuorten polkupyörää kuvallisella ilmoituksella hintaan 20 euroa.
Minulle soitti pikkupoika joka reippaasti ilmoitti kiinnostuksensa pyörään ja kysyi voisinko tuoda sen hänen kotiinsa, kun heiltä ei järjesty kuljetusta.
Laitoin siis pyörän auton kyytiin ja lähdin tapaamaan ostajaa. Vastassa oli toisellakymmenellä oleva tenava äitineen. Putsattu sekä pumpattu ajokuntoinen pyörä ja seteli vaihtoivat omistajaa ja näytin vielä äidille vaihteiston osan joka kaipasi korjaamista.
Myöhemmin äiti soitti minulle ja kysyi pystyisinkö auttamaan korjauksessa kun he eivät itse osaa, eikä heillä ole varaa viedä pyörää ammattilaiselle. Voisivat kuulemma vähän maksaa avusta. Muistin että ystävälläni oli useita pyörän raatoja ja sieltä löysinkin vaihto-osan pojan pyörään.
Menin pojan luokse työkalut mukanani ja aloin vaihtaa rikkinäistä osaa uuteen.
Pian sisältä tuli joku humalainen mies alushoususillaan viereeni huojumaan ja päsmäröimään. Aikansa siinä hieman agressiivisesti sönkättyään hän palasi takaisin sisälle ja poika kertoi vaisuna että se oli äitin poikaystävä.
Sain pyörän korjatuksi ja sanoin pojalle että minulla toinenkin tarpeeton, pienempi polkupyörä ja että hän saa senkin jos haluaa. Toimitin poitsulle toisenkin pyörän enkä ottanut edes puheeksi luvattua korvausta pyörän korjaamisesta. En edes nähnyt äitiä ekan tapaamisen jälkeen, eikä hänestä koskaan enää kuulunut mitään.
Hieman minua ärsytti se juoppo poikaystävä ja kiittämätön äiti, mutta ei kaduta yhtään että korjasin pojan pyörän. Tuskin aikuiset olisivat laittaneet rahaa viinan sijasta pojan pyörän hankintaan, vaikka minun hyväksikäyttö olisikin epäonnistunut.
Odotin että tarinasi loppuu siten, että pyörät kaupattiin kaupan ilmoitustaululla seuraavalla viikolla. Ilokseni tarina ei sillä tavoin päättynyt, poika sai ehkä pitää pyörät, vaikka niillä olisi voinut ostaa mäyräkoiran.
Enpä voi varmaksi tietää pyörien kohtaloa, mutta minua liikutti pojan omatoimisuus ja reippaus. Haluan lisäksi ajatella että omilla viikkorahoilla maksoi ostoksensa.
Kuuluiko lasten äiti siihen sukuun ja poliittiseen anarkistijoukkoon, jonka mielestä naisten
ja lastenkin oltava prostituuteiks kaikki nimettyjä ja sillä ansaita jokapäiväinen leipänsä
- isättömien maassa?
Mä luin ketjusta alun, ja meinasin ahdistua. Skrollasin nopeasti loppuun ja ajattelin että aloitankin sieltä. Onneksi. Expimotin juttu oli hieno. En siis tiedä mitä keskellä on kirjoitettu, en halua pilata tätä "hyvää makua" mitä jäi.
Totta kai lapsia pitää auttaa myös silloin jos vanhemmat ei osaa käyttäytyä, juovat tai on muuten vaan kusipäitä (herttinen! minähän en nimittele koskaan).
Eihän se lasten vika ole, ei ne pääse vanhempiaan valitsemaan. Jos lapsi ei koskaan saa tuntea empatiaa, miten voi odottaa että hän koskaan itse tuntisi sitä, saati osoittaisi sitä?
Mä luin ketjusta alun, ja meinasin ahdistua. Skrollasin nopeasti loppuun ja ajattelin että aloitankin sieltä. Onneksi. Expimotin juttu oli hieno. En siis tiedä mitä keskellä on kirjoitettu, en halua pilata tätä "hyvää makua" mitä jäi.
Totta kai lapsia pitää auttaa myös silloin jos vanhemmat ei osaa käyttäytyä, juovat tai on muuten vaan kusipäitä (herttinen! minähän en nimittele koskaan).
Eihän se lasten vika ole, ei ne pääse vanhempiaan valitsemaan. Jos lapsi ei koskaan saa tuntea empatiaa, miten voi odottaa että hän koskaan itse tuntisi sitä, saati osoittaisi sitä?
Häh? Nyt mun nukkumaanmenoaika on tullut, näen kahtena.
Ikävästi on tullut esiin, pelastakaa lapset yhdistyksessä iso kavallus.
Ainakin tässä tapauksessa on hyvä, että syyllinen tuli ilmi.
Juuri oli sellaistakin uutista vatikaanista, että suurin osa avustuksista on mennyt ihan muualle, kuin tarkoitettuun asiaan. (Tarkkaan en juttua muista.)
Kuka tai millainen on "köyhä" lapsi?
Tietenkin aineelliset puitteet vaihtelevat mutta onko niissä sitten se lapsen "köyhyyden" syy?
Minusta on vain hyvä, että lapsukaiset elävät vauvasta alkaen puitteissa joissa on selvää, ettei kaikilla ole samanlaista eikä samaa.
Olkoon naapurin penskalla vaikka nenä niskassa niin se ei kuulu meille.
Ei aikuisenakaan voi saada keikkea mitä näkee kanssaihmisillään olevan.