Tämä keskustelu ei koske geneettisyyteen perustuvaa periytymistä (jota sitäkin on) vaan ainoastaan käyttäytymisestä johtuvaa periytymistä.
Itse tulen sairaasta sukulinjasta, jossa sairas on aina sairastuttanut oman jälkikasvunsa.
Ensimmäinen tapaus oli 1800-luvun ihan loppupuolella kun runsaslapsisen perheen vanhemmat antoivat nuorimmaisen lapsettomille sukulaisille kasvatettavaksi.
Hän ei koskaan päässyt yli hylkäämiskokemuksesta ja toisessa vaakakupissa oli sijaisvanhemmat, jotka eivät asettaneet mitään rajoja ainoalle jälkikasvulleen.
Jokainen voi kuvitella miltä lapsesta tuntui kun äiti kävi jonkun toisen lapsensa kanssa kylässä, mutta ei uskaltanut ottaa kontaktia´ja sitten taas lähti nopeasti sisaruksen kanssa pois (se oli varmasti todella kipeää äidillekin, joka kuvitteli tekevänsä lapselleen palveluksen)
Sitten oli jo kohtuullisen vanhat sijaisvanhemmat, jotka pyörivät lapsen ympärillä ja tottelivat lapsen oikkuja.
Nuorena sisällissotaan häviäjien puolelle ei myöskään tehnyt psyykkeelle hyvää.
Sisällissodan jälkeen poliisiin ja erään ampumavälikohtauksen jälkeen, lapinlahteen Aluksi oikeusjuttuun liittyvään mielentilatutkimukseen, mutta joka "venyi" sitten vähän pitemmäksi ajaksi.
Mitään sellaista diagnoosia hän ei kuitenkaan saanut, joka olisi estänyt sodan sytyttyä rintamalle lähdön.
Hänen ensimmäinen puolisonsa oli psyykkisesti sairas ja siitä syntyneillä lapsilla oli isoja ongelmia ja sukuhaara päättyi kahteen sukupolveen, joilla kaikilla oli isoja ongelmia.
Seuraavassa liitossa (lapsettoman lesken) kanssa syntyi useampi lapsi Kaikista lapsista tuli rajattomia, hyvin vaikeita ihmisiä, joilla oli vaikeita psyykkisiä ongelmia. Lapsenlapsia on jokunen ja heillä kaikilla on ollut psyykkisiä ongelmia, Lapsenlapsen lapsilla on myös isoja ongelmia ja useammat ovat jo olleet terapiassa.
Itse olen lopulta terapian ja uskoontulon jälkeen saanut pääni kohtalaiseen kuntoon.
On vielä paljon asioita, jotka teettää minulle paljon töitä, nämä asiat ei kuitenkaan liity aivokemiaan vaan niihin käyttäytymismalleihin, joihin olen lapsena kasvanut.
Olen ymmärtänyt, että meidän tapauksessamme ei ole kyse geeneistä vaan siitä, että sairas yksilö on käytöksellään aina sairastuttanut seuraavan sukupolven.
Meidän tapauksessa puhutaan ketjusta, joka alkoi yli sata vuotta sitten, mutta joka vieläkin jatkaa matkaa.
Itse tulen sairaasta sukulinjasta, jossa sairas on aina sairastuttanut oman jälkikasvunsa.
Ensimmäinen tapaus oli 1800-luvun ihan loppupuolella kun runsaslapsisen perheen vanhemmat antoivat nuorimmaisen lapsettomille sukulaisille kasvatettavaksi.
Hän ei koskaan päässyt yli hylkäämiskokemuksesta ja toisessa vaakakupissa oli sijaisvanhemmat, jotka eivät asettaneet mitään rajoja ainoalle jälkikasvulleen.
Jokainen voi kuvitella miltä lapsesta tuntui kun äiti kävi jonkun toisen lapsensa kanssa kylässä, mutta ei uskaltanut ottaa kontaktia´ja sitten taas lähti nopeasti sisaruksen kanssa pois (se oli varmasti todella kipeää äidillekin, joka kuvitteli tekevänsä lapselleen palveluksen)
Sitten oli jo kohtuullisen vanhat sijaisvanhemmat, jotka pyörivät lapsen ympärillä ja tottelivat lapsen oikkuja.
Nuorena sisällissotaan häviäjien puolelle ei myöskään tehnyt psyykkeelle hyvää.
Sisällissodan jälkeen poliisiin ja erään ampumavälikohtauksen jälkeen, lapinlahteen Aluksi oikeusjuttuun liittyvään mielentilatutkimukseen, mutta joka "venyi" sitten vähän pitemmäksi ajaksi.
Mitään sellaista diagnoosia hän ei kuitenkaan saanut, joka olisi estänyt sodan sytyttyä rintamalle lähdön.
Hänen ensimmäinen puolisonsa oli psyykkisesti sairas ja siitä syntyneillä lapsilla oli isoja ongelmia ja sukuhaara päättyi kahteen sukupolveen, joilla kaikilla oli isoja ongelmia.
Seuraavassa liitossa (lapsettoman lesken) kanssa syntyi useampi lapsi Kaikista lapsista tuli rajattomia, hyvin vaikeita ihmisiä, joilla oli vaikeita psyykkisiä ongelmia. Lapsenlapsia on jokunen ja heillä kaikilla on ollut psyykkisiä ongelmia, Lapsenlapsen lapsilla on myös isoja ongelmia ja useammat ovat jo olleet terapiassa.
Itse olen lopulta terapian ja uskoontulon jälkeen saanut pääni kohtalaiseen kuntoon.
On vielä paljon asioita, jotka teettää minulle paljon töitä, nämä asiat ei kuitenkaan liity aivokemiaan vaan niihin käyttäytymismalleihin, joihin olen lapsena kasvanut.
Olen ymmärtänyt, että meidän tapauksessamme ei ole kyse geeneistä vaan siitä, että sairas yksilö on käytöksellään aina sairastuttanut seuraavan sukupolven.
Meidän tapauksessa puhutaan ketjusta, joka alkoi yli sata vuotta sitten, mutta joka vieläkin jatkaa matkaa.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Kyllä+geeneilläkin+on+osuus,+mutta+suurempi+syy+on+varmaan+ympärisöllä+ja+suvun+tapojen+ja+rikkinäisen+kasvuolosuhteiden+kirjo.+Lapsenlapsella+on+on+vain+enää+25%+isovanhempansa+geeneistä+ja+isoisovanhellalla,+siis+neöjännessä+polvessa+enää+12,5+%.+Kun+jälkeäiset+menevät+naimisiin+eisukulaisen+kanssa+niin+uusia+geenejä+tulee+tältä+vanhemmalta+jo+50%.+Joten+toivoa+on.+Juuri+väärät+esenteen,+käytösmallit,+kasvatus+(liian+lakihenkinen,+vapaa,+kurinalainen,+holhoava,+ei+kannustava,+rohkaiseva,+alistava,+kyyninen,+tapa+selvittää+ristiriidat,+miten+selviytyä+elämänkriiseistä,+ym.+listaa+voi+jaktaa...+saako+rakkautta+ja+hyväksyntää+sellaisena+kuin+on).+Kyllä+se+paljon+vaikuttaa+millainen+omakuva,+itetunto+jälkeläiselle+muodostuu
Oletko varma, että geeneillä on osuus?
On geenejä, jotka altistaa aivorakenteista johtuviin ja hormonaalisista syistä johtuviin mielenterveysongelmiin, mutta kaikki mielenterveysongelmat eivät suinkaan ole geneettisiä.
Jos kyse ei ole geneettisestä sairaudesta, niin silloin ei ole mitään merkitystä sillä kuinka vähän geeniperimää ongelmien alkuunpanijalta on jäljellä.
Niin kuin aloitukseen laitoin, niin meillä ei pitäisi olla altistavia geenejä.
Tästä syystä meidän suvun ongelmiin ei kuulu harhat, skitsofrenia, kaksisuuntainen tai muukaan vastaavanlainen taudisto.
On täysin mahdotonta, että psyykkisesti sairas vanhempi ei sairastuttaisi jälkikasvuaan, vaikka ei olekkaan mitään geneettisesti altistavaa tekijää.
Esimerkiksi mielenterveysongelmien räjähdysmäinen kasvu nuorilla viimeisen kymmenen vuoden ei ole niinkään geneettisistä syistä johtuvaa vaan syyt löytyy muualta.
Noinhan ne propagandistit väittää, mutta sen ei ole tieteellisesti todistettu olevan totta.
https://www.madinamerica.com/author/jjoseph/
Tuosta löytyy useampikin artikkeli. Myös skitsofrenia-tutkimuksista.
Mitäpä jos lukisit oikeita tieteellisiä julkaisuja?
Mikä vika noissa on?
Se, että viimeisen vuosikymmenen aikana ihmisillä on diagnosoitu psyykkisiä sairauksia ja häiriöitä enemmän kuin ennen, ei johdu niinkään siitä että niitä olisi enemmän, vaan siitä että ihmiset ovat tulleet tietoisiksi asioista.
Myöskään ei tunneta niin paljon häpeää vaan rohkeasti lähdetään pyytämään apua. Tätä kautta näyttäisi siltä että sairauksia olisi enemmän mutta näinhän ei ole.
Ennen jäätiin kärsimään kotiin, yritettiin vaan pärjätä ja pidettiin suu kiinni. Tilastot pysyivät kauniina.
Medikalisaatio on lisääntynyt. Itsemurhatilastot sitä mukaa...
Totta kai ihmiset tulevat tietoisiksi "asioista", kun heitä auktoriteettin taholta oikein valistetaan. Eihän sellainen tuote tuota voittoa, josta kukaan ei mitään tiedä. Siksi alati paksunevasta psykiatiran diagnostisesta manuaalista tulee tietenkin kuuluttaa suureen ääneen kansalaisille, jotta he tajuaisivat olevansa käyttäytymishäiriösiä, aivorakenteiltaan poikkeavia, tunne-elämältään epäkelpoja ja tietenkin tämän kaiken johdosta oikein kunnon lääkeriippuvuuden ja maltaita maksavan ammatillisesti erikoistuneen sijaisymmärtäjän tarpeessa. Ennen vanhaan psykiatrian roolissa toimi osittain kirkko, joka anekaupalla pelasti lukuisia syntisiä taivaaseen. Eihän syntien määrä oikeasti tietenkään kasvanut, vaikka anekauppa kasvoi, sanoisit sinä tähän. He vain tulivat tietoiseksi omasta "syntisyydestään". Onhan se toki totta, että kun oikein lyödään päähän raamatulla ja moralisoidaan, niin ihminen tulee kyllä "tietoiseksi" myös synneistään siinä missä mielenhäiriöistäänkin. Joillakin ihmisillä tuntuu olevan vähän lapsenomainen käsite tiedosta ainoastaan jonkin objektiivisesti "totta" olevan luonnon mallintajana, vaikka se on usein kaikkea muuta. Sekä lääketiede, psykiatria mukaan luettuna, että uskonnot, ovat myös valtainstituutioita ja niiden tuottama tieto legitimoi näiden instituutioiden valtaa ja ylläpitää yhteiskunnallista järjestystä. Eivät kategoriat "ADHD" tai "skitsofrenia" kerro pelkästään kategorisoinnin kohteista, vaan yhtä lailla ne kertovat vallalla olevan kulttuurin normeista, moraalista ja oppijärjestelmistä. Totta kai ihmiset ovat tietoisia hallitsevien valtarakenteiden tuottamasta tiedosta, sillä eihän näillä rakenteilla muuten olisi mitään valtaa ihmisten käyttäytymiseen. Se ei kerro kuitenkaan itsessään mitään suuntaan eikä toiseen a) tiedon hyödyllisyydestä vallankäytön kohteille itselleen b) sen totuudenmukaisuudesta.
Ennen syntymäämme valitsemme olosuhteet jossa kasvamme , jotta oppisimme ja kehittyisimme.
Ympäristö myös vaikuttaa.
Johannan tuoma asia ei pidä paikkaansa.
On totta, että sairauksia löydetään enemmän, kun tieto lisääntyy, mutta se ei kuitenkaan korreloi sen kanssa, mitä nyt on tapahtunut nuorison kanssa.
Nuorten psyykkiset ongelmat ovat kasvaneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana räjähdysmäisesti ja tätä ei pystytä millään selittämään tiedon lisääntymisellä. Asiasta on tehty Suomessa tutkimuksia ja käsittääkseni useampia väitöksiäkin.
Ainoa, mikä jollain tavalla korreloi nuorten lisääntyneiden mielenterveysongelmien kanssa on avioerojen määrän kasvu. Tästäkin tehdään tutkimuksia, mutta aiheen arkuuden vuoksi media ei halua ottaa näitä esille.
En ota kantaa siihen, että onko tässä syy seuraus suhde, ainoastaan tuon esille sen, että näiden asioiden välillä on korrelaatio.
Kyse on yksinkertaisesti lisääntyneestä medikalisaatiosta. Se alkoi ensimmäisen SSRI-lääkkeen (fluoksetiini) keksimisen jälkeen. Saavat myytyä niitä enemmän.
Jos psykiatriset hoidot tehoaisivat, ongelmien määrän tulisi laskea. Lisääntyminen on ollut räjähdysmäinen. Millään oikeilla sairauksilla ei ole ikinä tapahtunut vastaavaa.
Psykiatrinen hoito on kyvytöntä ja tehotonta kun kyse on aikuisten ihmisten kypsymättömyydestä ja moraalittomuudesta. Se tuho mitä tämä saa aikaan lapsissa ei ole psykiatrian viitekehyksessä. Ne humanistiset alat missä näitä asioita tulisi käsitellä ovat itse turmeltuneiden ja selkärangattomien tahojen vallassa. Tutkia ei saa, tai jos vahingossa tuloksia ja asioita havaitaankin, niin ne vaietaan kuoliaaksi kiusallisina. Erojen ja uusioperheiden tuottamat ongelmat on yliopistoissakin tabu, eikä kuulu siellä vallitsevaan kulttuuriin näitä tutkia muuta kuin positiivisina mahdollisuuksina.
Kun aikoinaan liitännäisaineena opiskelin myös tilastotiedettä, otettiin esimerkki korrelaatiosta, ihan todellinen. Eräässä USA:n osavaltiossa eräänä vuonna vauvojen määrä oli aivan poikkeuksellisen suuri, verrattuna aikaisempaan. Samana vuonna pesivien haikaroiden määrä oli poikkeuksellisen suuri. Siis tilastollinen korrelaatio.
Tässä jkv.aikaisempina vuosina työelämässä oli paljon hommia, joka eivät paljon älliä vaatineet. Paljon ruumiillisia hommia, jolla pystyi perheen elättämään. Ei tarvinnut syrjäytyä, kun töihinkin pääsi. -Mitenkäs nykyään.
Kun mennään vielä vähän enemmään taaksepäin, suurinosa ihmisistä sai maataloudesta toimeentulon Kyllä silloinkin monenlaisia kohtaloita oli. Ei ollut mt-palveluja eikä tilastoja. Lapsia tuli yli kymmenen ja suurin osa kuoli nuorena. -Mitenkäs silloin au-äitien ja lasten kävi.-
Ennen lähes kaikilla oli suhde luontoon, siihen tervehdyttävään. Nykyään on paljon varsinkin nuoria, joille luonto on täysin vieras.
Te yritätte nyt etsiä syntipukkia siitä, ettei anneta tutkia avioeroja. Entäs jos annettaisiin julkaista tuloksia, korrelaatioita ja alettaisiin syyllistää.
Joskus aikoinaan äitejä syyllistettiin kaikesta. Kun nuori joku sairastui skitsofreniaan, äidille kerrottiin , että on hänen syytään. On ollut tunnekylmä aikoinaan vauvaa kohtaan.
Ehkä kaikista syyllistämisistä on opittu. Ei heti esitetä korrrelaatioita. On mennyt pieleen niin monta kertaa.,
Mites nettimaailma. Tiedontulva, mitä ennen ei ollut.
Usko pois vaan. Syynä ei ole avioerot, vaan medikalisaatio. Sairauksien tekaiseminen. Syynä psykiatrinen liiketoiminta.
Ei ole kovin uskottova tuo avioeroteoria.
Itse virhellisesti etsit korrelaatiota avioeroista ja psykologisista ongelmista.
Siis kuka itse etsii? Minä olen. nimim- laajempi.näkökulma enkä etsi.
Höpsis. Mites olis tähtikartan vaikutus. Jos syy on vanhemmissa niin ei se vänkäämisellä ja höpöilyillä muuksi muutu. Ainoa kärsivä tällaisessa väääristelyssä ja kieroilussa on se lapsiuhri. Ei ihme että nuppi on nuorilla sekaisin kun totuuttakin näin sumutellaan. No eipähän tartte odottaa mitään vastuullisuutta teoista sitten nuoriltakaan. Hävytöntä.
Moni vanhempi opettaja pystyy näkemään suuresta osasta lapsia/nuoria (ei kaikista), että tuleeko he ehjästä kodista vai avioero perheestä.
Se ei ole mikään urbaani legenda vaan fakta.
Myös vanhempien avioerolla ja riskillä vanhemmalla iällä syyllistyä itsemurhaan on olemassa korrelaatio
Avioerolapsilla on myös huomattavasti suurempi taipumus kiinnostua oman sukupuolen edustajista. Käsittääkseni myös valtaosa sukupuolenvaihdos leikkauksissa käyvistä tulee eroperheistä.
On siis aivan turha väittää, että avioerolla ei olisi merkitystä lasten psyykkeeseen!
Se diagnoosien räjähdysmäinen kasvu myös kummasti osuu fluoksetiinin keksimisen aikoihin..
Ei avioeroja ole tapahtunut niin paljon, että se lähellekään selittäisi diagnoosien räjähdysmäisen kasvun. Avioerot eivät ole yleistyneet räjähdysmäisesti.
Eikö nykyään , jo pitkäänkn, puolet avoliitoista pääty eroon.
Suuri osa lapsiperheiden vanhemmista ei ole avioliitossa. Tässä vähän laadullista faktaa tilastojen tueksi. Josko se rutina ja käsittämätön venkoilu loppuisi. http://www.hs.fi/m/kotimaa/a1420179850294
Ennen kuin tosiasiat myönnetään ei elämisen edellytyksiä näillä nuorilla ole. Toivottavasti senilöityneet senioriöykkärit pian hiljenee lopullisesti, kun eivät osaa edes hävetä heikoimpien vähättelyä ja nurinkääntämisiään. Hyh helvattu!
Niin, olen senioiri, onnistunut selviytymään hengissä näin kauan. En vähättele heikompiani. Itse asiassa koko työelämäni olen tehnyt töitä heitä auttaakseni.
Erikoistumiskoulutus ennalta ehkäisevään mielenterveystyöhön.
Yliopistossa aikanaan laudatur-tason tutkijakoulutus kahdessa tiedekunnassa.
Että on jonkin verran kanttia esittää näkemyksiä.
Kyllä sitä on ehditty tosiasioita myöntämään, mutta myös näkemään vääriä johtopäätöksiä. Joita sitten on jouduttu kumoamaan.
Esim.koko lääketiede on sellaista, että tänään esitetty ainoa oikea totuus on jouduttu muutaman vuoden kuluttua kumoamaan, asia kun onkin ihan päin vastoin.
Sinä vaikutat lähinnä murrosikäiselle. Joo, seniilit hautaan, niin asiat hoituu.
Eipä kuule vakuuta tittelit yliopistoista, joissa selkeästi olet sosialisoitunut vallitsevaan nuoria syyllistävään paradigmaan ja aikuisille ikävien tosiasioiden välttelyyn. Te olette mätä tulppa tervehtymiselle ja totuudelle.
Ei muuta kuin siitä vaan parantamaan maailmaa.
Kuulostat tosi pätevälle siihen hommaan.
Sairaseläkkeellä vähän vaikeaa. Nauti sinä toki titteleistäs arbostuksineen ja apurahoistas ja tuota sitä väärää tietoa jolla meidät on sairaseläkkeelle ajettu. Vaikutat varsin jos nyt ei pätevältä niin varmastikin sopivalta siihen.
En tuota enää mitään. Olenhan eläkkeellä. En ole titteleitä koskaan mainostanut. Tuota tutkijakoulutusta olen joutunut mainostamaan, kun on uskottavuuspulmia.Mm-sen takia, että olen jo vuosia ollut organisoidun yhteisövainon kohteena.Laji: gang stalking and electronical harrassment. Googlaile niin näe, miltä kuitenkin olet säästynyt.
Vainon syynä saattaa olla se minun maailman parantamiseni. Tai sitten ei.
Luontoa, liikuntaa. Ovat ilmaisia.
Oot se pirun spämmeri
No etpä ole ainoa ketä on vainottu ja järjestetty tilanteisiin. Syynä maailman oikominen täälläkin. On tämä sairas maailma... Eihän tässä mahda enää mitään. Voi sentään.
Nimimerkille hthttr
En ole se pirun spämmäri, olen kirjoittanut vain oikeista ja aidoista stalkkauskokemuksistani. Mutta tällaisen kertomisen jälkeen kyllä niitä piruin spämmäreitä tai trolleja/stalkkereita on ilmestynyt tuhoamaan ketjun. Ihan tuoreita kokemuksia.
Mikähän mahdat itse olla. Meinaan missä roolissa.
Syistä poistaisin avioerot, en usko että niillä sinänsä on vaikutusta mielenterveysongelmien määrään, tai vaikutus voi olla positiivinenkin, riippuu siitä miten asiat hoidetaan. Syihin lisäisin sen että ongelmien hoitoon koulutetaan ihmisiä aivan väärillä tavoilla, eettisesti äärimmäisen matalatasoisesti. Psykiatreja ei opeteta tuntemaan itseään ja epäilemään vaikuttimiaan eikä kasvamaan ennen kaikkea ihmisinä ja sitten vasta lääkäreinä, mikä olisi kuitenkin välttämätöntä että voisi ketään auttaa sillä alalla. Psykiatrien epärehellisyys, korruptoituneisuus, ylimielisyys, vuorovaikutustaitoijen puute, juoruilunhalu, liittoutuminen omaisten ja omais- ja potilasyhdistysten kanssa on perseestä. Tässä vähän alkua luettelosta. Ja lääkeuskovaisuus, omakohtaisen kokemuksen puute niistä, ja omien psyykkisten sairauksien hoitaminen potilaita lääkitsemällä mikä on taas vitusta.
Amerikkalaisista lähteistä olen lukenut, että psyykenlääkkeiden käyttö sielä psykiatrien keskuudessa olisi jopa yleistäkin. Yksikin sanoi: "yllättävää, että psyykkisellä alalla ei käytä tabuja". Ihmettelin tätä itsekin, sillä luulisi sitten heidän lopettavan ne.
Olen kuullut ainakin yhdestä "kaksisuuntaisesta" ja ainakin yhdestä "skitsofreenikko"psykiatrista. Aika yllättävää, mutta kyllä niitä ilmeisesti on. Vaikuttaa, että joskus heidän usko (harhaisesti) "psyykenlääkkeisiin" olisi aitoa. Ainakin niillä jotka itse käyttävät. Myös lääkäreiden itsemurhatilastot ovat korkeampia kuin keskimääräisen väestön. Muistaakseni paljon korkeampia. Varsinkin psykiatrien.
Olisikin aika yllättäävää jos näin ei olisi. Tarkoitan että psykiatrien sairastavuus ja lääkkeiden käyttö olisi vähäisempää kuin muilla ihmisillä. Siihenhän ei ole mitään asiallisia perusteita. Onkohan asiaa tutkittu Suomessa?
Kun luette tuollaisia väitteitä, niin muistakaa että kuka tahansa kahjo voi suoltaa tänne mitä tahansa mielensä muovaamia satuja.
Olisin hyvin yllättynyt jos nimimerkki "htehte" pystyisi laittamaan edes yhden lähteen väitteilleen.
Miksi olet ideaa vastaan? Eikö ole hyvä, että mielurit toimivat järki päässä läkittynä, eikä harhaisena ilman lääkitystä?
Psykiatrit ja lääkärit yleensäkin käyttävät poikkeuksellisen paljon esimerkiksi bentsodiatsepiinejä ja opiaatteja. Sen sijaan heillä on todennäköisesti varsin korkea kynnys syödä tai edes määrätä lähiomaiselle ensimerkiksi neuroleptejä, joita he kuitenkin tyrkyttävät potilailleen ja joiden vakavia haittavaikutuksia he näkevät päivittäisessä työssään.
Äskettäin on ilmestynyt suomennettuna Peter Götzschen kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Aikaisemin samalta kirjoittajalta suomennettu Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus. En ole vielä lukenut mutta aion sen tehdä.
Niin kun he aina urputtavat että heitä ei saisi syyllistää omaistensa sairastuttamisesta. Miksi ei muka saisi, silloinkaan kun sitä tekevät? Potilaita taas saa vapaasti syyllistää mm. "omaisen masennuksesta". Millä tavalla omaisen masennus muka poikkeaa muiden ihmisten masennuksesta jos jätetään se syyllistäminen laskuista pois?
Komppaan aloittajaa. Nämä sairastuttavat yksilöt valitettavan usein esimerkiksi järjestäytyvät omaisyhdistyksiin julkisairastuneita omaisiaan leimaamaan yrittämättäkään tiedostaa omaa sairauttaan ja usein myös sekoittavat yhdistysten toiminnan.
Mielenterveysongelmat+periytyvät+kaikkein+vahvimmin+juuri+sosiaalisesti,+vaikka+nykyään+psykiatriassa+korostetaan+geenien+merkitystä.+Jopa+skitsofreniaa+ennustaa+paljon+vahvemmin+erilaisten+lapsuudessa+koettujen+traumaattisten+kokemusten+kumuloituminen+ja+köyhyys,+kuin+mikään+geneettinen+riskitekijä.+Ne+myös+luonnollisesti+muokkaavat+ihmisten+aivoja,+mikä+näkyy+MRI-kuvissa+aivojen+rakenteellisina+muutoksina+joillakin+potilailla.+Psykiatriassa+nämä+tietenkin+tulkitaan+joksikin+sisäsyntyiseksi+sairausprosessiksi,+joka+on+geenien+aikaansaamaa,+vaikka+on+erittäin+vahvaa+näyttöä+ja+tietoa+siitä,+että+ne+periytyvät+sosiaalisesti++lapsuudenaikaisen+kaltoinkohtelun+kautta.++Tutkimusten+mukaan+mielenterveysongelmien+takia+sairaalaan+joutuneista+potilaista+lähes+70+%+on+kokenut+lapsuudessaan+jonkinlaatuista+kaltoinkohtelua,+mutta+lähes+puolet+psykiatreista+tutkimusten+mukaan+uskoo,+että+heidän+"sairautensa"+on+lähtökohdiltaan+biologinen+ja+geneettinen..++Psykoosin++todennäköisyys+nousee+18-kertaiseksi,+jos+ihminen+on+kokenut+kolmea+eri+tyyppistä+traumaattista+kokemusta+elämässään+ja+193-kertaiseksi,+jos+hän+on+kokenut+viisi+eri+tyyppistä+traumaattista+kokemusta.+Nämä+kokemukset+vaurioittavat+hypotalamusta+ja+aiheuttavat+mm.+hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori-akselin+yliaktiivisuutta+ja+surkastuttavat+aivoja.+Silti+missään+ei+koskaan+korosteta+traumaattisten+kokemusten+vaikutusta+mielenterveysongelmien+syntyyn.+Sitä+vähemmän,+mitä+vakavimmista+ongelmista+on+kyse,+vaikka+yleensä+vakavammat+mielenterveysongelmat+kuten+psykoositasoiset+häiriöt+ovat+usein+erittäin+vahvasti+yhteydessä+traumaattisiin+kokemuksiin.+Myös+yhteiskunnan+eriarvoisuus+ja+köyhyyden+kokemukset+vaikuttavat+siihen,+keille+psykiatriset+diagnoosit+kasautuvat.+Tästä+ei+saa+tosin+puhua,+koska+se+on+loukkaus+psykiatrien+maailmankuvaan+kohtaan.+Ja+loukkaahan+se+vähän+muidenkin+maailmankuvaa,+koska+missään+ei++valtamediassa+ei+julkaista+kohu-uutista+tutkimuksista,+joiden+mukaan+traumaattiset+kokemukset+ja+köyhyys+moninKYMMENkertaistavat+todennäköisyyttä+saada+diagnoosi+psykiatrisesta+häiriöstä,+mutta+kohu-uutinen+taas+saadaan+aikaan+tilastollisesti+lähes+merkityksettömistä+korrelaatioista+erilaisten+häiriöiden+ja+geenien+välillä.++.25+%+korrelaatio+jonkun+geenin+ja+skitsofreniadiagnoosin+saamisen+riskin+välillä+aiheuttaa+hirvittäviä+kohu-uutisia,+mutta+193-kertainen+riski+traumaattisen+lapsuuden+ja+psykiatristen+häiriön+välillä+on+sivuseikka,+joka+ei+kiinnosta+ketään.++Tämä+on+erittäin+vakava+ongelma,+koska+ihmisten+traumojen+hoitaminen+synnynnäisinä+aivotoiminnan+häiriöinä+voi+olla+hirvittävä+kokemus+hoidon+kohteelle+ja+voi+itsessään+heikentää+ihmisen+kykyä+toipua+ja+oppia+käsittelemään+vastoinkäymisiään+rakentavasti.
Kuulemmma suurin osa nykyisten skitsofreenikkojen vanhemmista on täysin terveitä. Näin ainakin uskotaan, mene tiedä.
Mitä tarkoitat skitsofreenikolla?
Kirjoitin eilen ja viesti poistettu! Miksi???
Siinä ei ollut mitään sääntöjen vastaista. Kuvitteliko joku harhoissaan, että olisi "vihjattu" hänen elämäänsä? Kirjoitin vain omien kokemusteni kautta tekemistäni havainnoista ja omasta selviytymisestäni.
Sääli sikäli, että olisi ollut tervetullutta keskustelun aihetta kipeästä asiasta.
No kiusahan se on pienikin kiusa ja tuonee mielihyvää. Toivottavasti mielihyväsi ei ole katoavaista sorttia, joten ollos hyvä poistattaja! Ei mennyt ihan harakoille ja sehän on kuitenkin se pääasia.
Lisäksi on niin että psykiatrit eivät osaa edes erottaa mielenterveysongelmia häirinnän kohteeksi joutumisesta. Tutki siinä sitten vielä periytyvyyttä! Haistakoot v..t.
Et ole ymmärtänyt mistä psykiatriassa on kysymys.
Mielisairaus on metafora. Häirinnän kohteeksi joutuneen hiljentäminen on yksi psykiatrian tehtävistä. Ei psykiatriaa kiinnosta onko häirintä totta vai ei.
Ei todellakaan kiinnosta. Se mikä näyttää psykiatreja yksinomaisesti kiinnostavan on lääkemenekin kasvattaminen lain vastaisesti ja totuudesta piittaamatta vainoamiensa gang stalking -uhrien ja entisten potilaiden terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Kaikkein vähiten heitä näyttää kiinnostavan omaa alaansa koskeva lainsäädäntö. Pitävät mieluummin totena kaikenlaisia heidän pirtaansa sopivia harhaluuloja lakien sisällöstä.
Ben Furmanin sanoin: koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus.
Uskon, että mistä tahansa henkisistä ongelmista pystyy toipumaan. Enkä sitä, että väärät kasvatusolosuhteet tekisivät ihmisestä vääjämättä pysyvästi mielenterveysongelmaisen. Ei kukaan ole täydellinen kasvattaja, ja jos kummilla oloilla olisi vaikutusta niin absoluuttisesti, niin mehän oltais kaikki ihan sekopäitä.
Ja onhan sitä ennenkin ollut kaikenmaailman köyhyyttä ja nälänhätää ja sotia ja onnettomuuksia, tauteja ja orvoksi jääneitä, jos ne vaikuttaisivat niin pysyvästi, niin eihän kukaan entisajan ihmisistä olisi ollut järjissään tai hengissä.
Nykyään länsimainen elämänmeno on ollut vuosikymmeniä aika pumpulissa kasvamista, kaikki perustarpeet tyydytetty ja materiaalinen yltäkylläisyys. Lääkkeet ja antibiootit keksitty ja nykypäivän mukavuudet. Eri asia ehkä on viimeiset 20 vuotta Suomessa, jolloin asiat ovat enemmän tai vähemmän menneet huonommin, mutta sitä ei ole saanut julkituoda ja julistaa.
Noista traumoista, itselläni oli rankkaa vuosituhannen vaihteen aikoihin ja tapahtui paljon rankkoja asioita, sukulaisten kuolemia tapaturmaisisa oloissa, tulipaloja asuinrakennuksessa, köyhyys ynnä muuta. Niin, en tiedä, onko noilla vaikutusta… mutta nyt viime huhtikuussa minulla diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia, joka ilmeisesti on ollut jo kymmenen vuotta. Itseäni pikkaisen kypsyttää se, kun sanotaan, että tietyillä ihmisillä on alttius ja he vain ovat herkempiä reagoimaan stressiin ja siksi saavat psykoosin. Sanonpa vain sen, että monikaan ei olisi edes hengissä niiden olosuhteiden jälkeen mitä minä olen kärsinyt. Itsekin pidän lähinnä ihmeenä ja todistuksena Jumalasta sitä, että olen hengissä. Lapsuus taasen oli aika normaalin onnellinen, teini-ikäkin samoin lukuunottamatta koulukiusausta ala-asteella ja yksinäisyyttä. Koulukiusauskin on aihe, josta aina jaksetaan kysyä psykologien ja psykiatrien toimesta, ihan kuin se olisi joku selittävä fakta. Itselleni se on aika pieni juttu verrattuna siihen, että olen kokenut pahempaakin.
Masennus, josta kärsin aiemmin, sen sijaan on aika varmasti aiheutunut noista kaikista koettelemuksista. Silloin, ehkä loukkasi ja ärsytti, kun masennukseen suhtauduttiin jonain flunssan kaltaisena sairautena, joka vain iskee ilman mitään sen kummempaa syytä. Syyttäisin aika voimakkaasti niitä kokemuksia, joita minulla on ollut. Eli toisaalta uskon tuohon traumateoriaan. Mutta en tiedä sitten voinko pistää skitsofreniaa niiden kokemusten piikkiin vai onko se vain perinnöllinen asia? Yleensä puhutaan siitä, että psykoosi puhkeaa silloin, kun on joku vaikea koettelemus tai suuri stressi. Itselläni oli juuri silloin aika hyvä vaihe pitkän ajan jälkeen, paras vuosiin, kun se ilmaantui.
Toisaalta ilmeisesti yhdellä sukulaisella on skitsofrenia; syntynyt keskosena ja sairastanut hinkuyskän muutaman kuukauden ikäisenä ja sitten lähisukulaisellani on ollut psykoosi. Sikäli kummallista, kun on elänyt 26 vuotta ihan terveenä ja 10 vuotta tietämättä sitä. Ei osaa oikein samaistua skitsofreenikoihin. Voiko siis ympäristön olosuhteet aiheuttaa henkisiä ongelmia? Tietysti, jos näin on, niin sitä ei voi sanoa julkisuudessa, koska sehän tarkoittaisi, että meidän yhteiskuntamme on läpimätä ja ongelmissa ja sen vuoksi ihmiset oireilevat paljon. Se tarkoittaisi poliitikkojen katastrofaalista epäonnistumista ja samoin myöskin toimittajien, koska he ovat olleet luomassa ja pönkittämässä tämänkaltaista maata ja ideologioita.
Enkä itse ole niin toivoton oman henkisen kanttini suhteen; nyt olen toimintakykyisempi kuin pitkiin aikoihin, lääkkeillä tosin, mutta itselleni ne toimivat hyvin. En koe, että tämä tauti mitenkään kahlitsisi minua tai estäisi elämästä. Skitsofreenikot, kun eivät kai tilastojen valossa ole yleensä kovin toimintakykyisiä. Joten en ehkä ihan osaa vielä uskoa tuohon diagnoosiin: skitsofreenikoiden kuvaukset ovat niin hurjia ja itselläni se ei ollut niin kamalaa ja elin sen kanssa 10 vuotta sellaisenaan.
Ensimmäisen masennukseni kanssa hoidin sen itse ja käsittelin aika kiivaastikin kaikkia henkisiä traumoja ja ongelmia; en halunnu lääkkeitä, eikä terapiakaan oikein luonnistunut. Eivät varmaan uskoneet historiaani ja keskittyivät ihan muihin asioihin. Siitä jäi vähän sellainen kokemus, että psykologit eivät usko, jos ihminen sanoo suoraan että ongelmani on tämä vaan sen pitää olla joku kätketty ja kierrelty ongelma, että ihminen ei tiedosta sitä. Nykyään olen ollut niin paljon erilaisten tuon puolen ihmisten kanssa tekemisissä, että niihin on tottunut. Tosin seuraava psykologityyppi kirjoitti papereihinsa, että olen epäkypsä, mielikuvitukseton ja itsereflektio puuttuu. Se on niin kivaa saada tällaisia luonnehtimisia. En ehkä siltikään arvosta psykologeja kovin korkealle, he ovat sen oman käsitemaailmansa vankeja ja näkevät kaiken vain oman oppijärjestelmän kaltereiden läpi.
On runo possuista, joka menee jotenkin näin: Valkoisen, harmaan possun puhtaaksi pesisin, kaikissa vähäsen vikaa. Tms.
Entäs, Siili 69, uskotko psykiatreihin? Minä olen menettänyt luottamukseni heihin täysin ja kokonaan. Ovat harhaisia väkivaltaisia hulluja, näin ainakin pohjoisen valtauskonnon vaikutusalueella, siltä ainakin näyttää tästä näkökulmasta.