1. Mailman menon turhuudest', Ja häijyin tapain pahuudest' Veisata aikoo kielen'. Herra opettaja oikia, Ja taidon lähde makia! Viisaudell' täytä mielen', Ett' oikiaa tetä taitaisin käydä, suloisen veisaisin kiitos-virren sinull' aina, siihen minull' voimaa lainaa.
2. Maailma synnis' iloits, Ja hekumassa leikitsee, Vaikk siinä viimein nääntyy. Petos ympärins juokselee, totuut ei kukaan tottele, Valheeks' jo totuus vääntyy. Murha ja veren vuodatus, Viha, vaino ja sadatus, Maall' että merell' pauhaa, Eikk löydy kussaan rauhaa.
3. Tyrannit tylyt atrian kansastas köyhäst' kauhian korpeill' ja pedoill' julmill', Sodass aina rakentavat, ja surkiast' monta saattavat Maakuntaa perät' kylmill', Lesket tääll' suruss' huutavat, Orvoin kyyneleet vuotavat, Yöt, päivät kuuluu kauvass'.
4. Huoruus maan kulmat täyttänyt, hulluutens häijyn' näyttänyt On nuorill' sekä vanhoill' Jotka haureutta himoovat, Ja saastaisuuteen samoovat, pettäin mont' makioill' sanoill';Jost saatana saa iloita, Ja joukkons kanssa riemuita, Ett synti saa niin vallan, Vakuuden maahan tallaa.
5. Kukoistaa maassa koreus, Perät' puoleton prameus Miehiss, ja vaimon puolis'. Jos Adam, Eva nousisi, He lapsians' ei tuntisi; pääss', käsiss', rinnoiss', suoliss', Koristukset koriat kuohuvat, Tyhmyydess' takaa ajavat Maill' vieraill' uutta tapaa, jost' harva on sill' vapa.
6. Kalliiss' puvussa vääntelee, Mies halpa itsens' kääntelee, Ja ylpiäst' elää sangen, Eik' ajattele hukkuvans', Äkiltä täältä nukkuvans', Kuitenk' kuin ruoho lankee. Kuhun jää sinult koreus, Mailman häijy haureus, kosk' mato silmääs kaivaa Ja perkel' sieluus vaivaa?
7. Juopumus pidoiss' pidetään iloll', ja sitä kiitetään; Teiden ja katuin haaroiss' Räyhätään ja myös pauhataan, Taitamattomast' tapellaan, Ehk' ollaan suuriss' vaaroiss'. Ah, viina viisaan villitsee, Eik' juomaria hillitse, Vaan syöksee viimein ansaan, Helvetin alhon lansaan.
8. Näiden siis tähden nuhtelee, Profeettain kautta juttelee Rangaistust' Luojan suurta, Ja antaa pappein saarnata, Pahuudest' kansaa varata. Vihaamaan synnin juurta. Tähdet ja merkit taivahass' Neuvovat meitä hartahast' Hylkäämään menoo pahaa, Eik' ahnehtimaan rahaa.
9. Vilja maast', merest' vähenee, Sodat, taudit meit' lähenee, Loppuun jo kaikki kääntyy; Synti ihmisiss' hallitsee, ja pahat tavat vallitsee, Loppuun jo kaikki kääntyy. Rakkaus maassa lakastuu, Moni synnistä riemastuu, Uskosta poijes vääntyy, Loppuun jo kaikki kääntyy.
10. Koht' herran torvi helisee, Vuorten perustus värisee, Tuomar' on oven edess'. Maan piiri tulell' poltetaan, Kaikk' tyhjäks' jällens' saatetaan, Kuin on kuivall' ja vedess'; Kuolleet' kaikk' ylös nostetaan, Työn jälkeen pahoill' kostetaan, Joillekkin piina suuri annetaan palkaks' juuri.
11 Tulta, savua he lainoovat, Drakit, käärmeet heit' vainoovat, Voi itkun ijäist' piinaa! Helvetin susi raatelee Ruumist', joss' madot matelee, Voi itkun ijäist' piinaa! Meri pohjaton palaapi, Tulikivestä hohtaapi Julmuuden vihan viinaa! Voi itkun ijäist' piinaa!
12 Vanhurskaat iloon kannetaan, Kuin armost' heille annetaan, Ei suinkaan ansion tähden, kussa veisaavat iloisest', Kiittävät' jeesust' suloisest', Kolminaisuuden nähden; Aurinko kuun kanss' lakkaapi valaisemast' its' jakaapi paisteens' pyhillens' Luoja; heit' turvaa sekä suojaa.
13 O Jesu! lainaa viisautt', ett' välttää pirun kavaluutt' Tääll' murheen laaksoss', voisin; Ja tuloos' aina muistaisin, Synnistä itsen' suistaisin, Kaikille hyvää soisin. Kosk' kuolema rintaan' kolkuttaa, Sydäntän' taudill' poukuttaa, O Jesu! ota huomaas! Ruumiin' ja sielun' suojaas! Aamen.
2. Maailma synnis' iloits, Ja hekumassa leikitsee, Vaikk siinä viimein nääntyy. Petos ympärins juokselee, totuut ei kukaan tottele, Valheeks' jo totuus vääntyy. Murha ja veren vuodatus, Viha, vaino ja sadatus, Maall' että merell' pauhaa, Eikk löydy kussaan rauhaa.
3. Tyrannit tylyt atrian kansastas köyhäst' kauhian korpeill' ja pedoill' julmill', Sodass aina rakentavat, ja surkiast' monta saattavat Maakuntaa perät' kylmill', Lesket tääll' suruss' huutavat, Orvoin kyyneleet vuotavat, Yöt, päivät kuuluu kauvass'.
4. Huoruus maan kulmat täyttänyt, hulluutens häijyn' näyttänyt On nuorill' sekä vanhoill' Jotka haureutta himoovat, Ja saastaisuuteen samoovat, pettäin mont' makioill' sanoill';Jost saatana saa iloita, Ja joukkons kanssa riemuita, Ett synti saa niin vallan, Vakuuden maahan tallaa.
5. Kukoistaa maassa koreus, Perät' puoleton prameus Miehiss, ja vaimon puolis'. Jos Adam, Eva nousisi, He lapsians' ei tuntisi; pääss', käsiss', rinnoiss', suoliss', Koristukset koriat kuohuvat, Tyhmyydess' takaa ajavat Maill' vieraill' uutta tapaa, jost' harva on sill' vapa.
6. Kalliiss' puvussa vääntelee, Mies halpa itsens' kääntelee, Ja ylpiäst' elää sangen, Eik' ajattele hukkuvans', Äkiltä täältä nukkuvans', Kuitenk' kuin ruoho lankee. Kuhun jää sinult koreus, Mailman häijy haureus, kosk' mato silmääs kaivaa Ja perkel' sieluus vaivaa?
7. Juopumus pidoiss' pidetään iloll', ja sitä kiitetään; Teiden ja katuin haaroiss' Räyhätään ja myös pauhataan, Taitamattomast' tapellaan, Ehk' ollaan suuriss' vaaroiss'. Ah, viina viisaan villitsee, Eik' juomaria hillitse, Vaan syöksee viimein ansaan, Helvetin alhon lansaan.
8. Näiden siis tähden nuhtelee, Profeettain kautta juttelee Rangaistust' Luojan suurta, Ja antaa pappein saarnata, Pahuudest' kansaa varata. Vihaamaan synnin juurta. Tähdet ja merkit taivahass' Neuvovat meitä hartahast' Hylkäämään menoo pahaa, Eik' ahnehtimaan rahaa.
9. Vilja maast', merest' vähenee, Sodat, taudit meit' lähenee, Loppuun jo kaikki kääntyy; Synti ihmisiss' hallitsee, ja pahat tavat vallitsee, Loppuun jo kaikki kääntyy. Rakkaus maassa lakastuu, Moni synnistä riemastuu, Uskosta poijes vääntyy, Loppuun jo kaikki kääntyy.
10. Koht' herran torvi helisee, Vuorten perustus värisee, Tuomar' on oven edess'. Maan piiri tulell' poltetaan, Kaikk' tyhjäks' jällens' saatetaan, Kuin on kuivall' ja vedess'; Kuolleet' kaikk' ylös nostetaan, Työn jälkeen pahoill' kostetaan, Joillekkin piina suuri annetaan palkaks' juuri.
11 Tulta, savua he lainoovat, Drakit, käärmeet heit' vainoovat, Voi itkun ijäist' piinaa! Helvetin susi raatelee Ruumist', joss' madot matelee, Voi itkun ijäist' piinaa! Meri pohjaton palaapi, Tulikivestä hohtaapi Julmuuden vihan viinaa! Voi itkun ijäist' piinaa!
12 Vanhurskaat iloon kannetaan, Kuin armost' heille annetaan, Ei suinkaan ansion tähden, kussa veisaavat iloisest', Kiittävät' jeesust' suloisest', Kolminaisuuden nähden; Aurinko kuun kanss' lakkaapi valaisemast' its' jakaapi paisteens' pyhillens' Luoja; heit' turvaa sekä suojaa.
13 O Jesu! lainaa viisautt', ett' välttää pirun kavaluutt' Tääll' murheen laaksoss', voisin; Ja tuloos' aina muistaisin, Synnistä itsen' suistaisin, Kaikille hyvää soisin. Kosk' kuolema rintaan' kolkuttaa, Sydäntän' taudill' poukuttaa, O Jesu! ota huomaas! Ruumiin' ja sielun' suojaas! Aamen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
eli "O Jesu! lainaa viisautt', ett' välttää pirun kavaluutt' Tääll' murheen laaksoss', voisin; Ja tuloos' aina muistaisin, Synnistä itsen' suistaisin, Kaikille hyvää soisin. Kosk' kuolema rintaan' kolkuttaa, Sydäntän' taudill' poukuttaa/ahdistaa, O Jesu! ota huomaas! Ruumiin' ja sielun' suojaas!" oli usein Eino Nousiaisen loppurukouksessa.
Hänenkin sielunsa on jo kauan ollut Jeesuksen hyvässä huomassa ja suojassa... eikä mitään hätää.
Tästä virrestä ei nykyää ole käytössä kuin kaksi viimeistä säkeistöä?
No, kun kaikkea muutetaan koko ajan ja jätetään pois sellaisia, mikä MUKA EI SOVI TÄMÄN AJAN SIVEÄLLE IHMISELLE!!! Hyviä virsiä ym. jätetään pois ja tilalle tuodaan hempeitä Jeesus lauluja vain.
Sopii itse kunkin miettiä, miten siveitä ihmiset ovatkaan??? KYLLÄ PITÄIS PALJON ANKARAMMIN NUHDELLA TÄMÄN AJAN KANSALAISIA --- VOI PIMEYTTÄ!