Loppuun asti olin rakkaudessani naiivi. Vaikka vahva aavistus oli..
Nyt minä vain tuskissani mietin. Että olen ansainnut tämän kaiken. Kaiken sen. Miten alensit minua ja loukkasit.
Eikä se hölmö nuori sydän ymmärtänyt.
Sellainen sinä olet. Miten mua kohtelit.
En arvosta sinua enää. En tunne sympatiaa tai ystävällisyyttä. Mutta sinähän et menettänyt mitään. Eihän minua ole edes olemassa sinulle.
Toivon sinulle yhtä monta kivun ja tuskan kyyneltä. Samanlaista painoa, samanlaista kaipuuta. Minä olen vihainen sinulle. Lamaantunut yhtä aikaa. Minulla oli rakkaus, vilpiyön ja hellä. Muuta minulla ei ollutkaan mutta se oli paljon se.
Kylmyytesi jäädytti.. siksi minua paleli aina lopulta.
Nyt minä vain tuskissani mietin. Että olen ansainnut tämän kaiken. Kaiken sen. Miten alensit minua ja loukkasit.
Eikä se hölmö nuori sydän ymmärtänyt.
Sellainen sinä olet. Miten mua kohtelit.
En arvosta sinua enää. En tunne sympatiaa tai ystävällisyyttä. Mutta sinähän et menettänyt mitään. Eihän minua ole edes olemassa sinulle.
Toivon sinulle yhtä monta kivun ja tuskan kyyneltä. Samanlaista painoa, samanlaista kaipuuta. Minä olen vihainen sinulle. Lamaantunut yhtä aikaa. Minulla oli rakkaus, vilpiyön ja hellä. Muuta minulla ei ollutkaan mutta se oli paljon se.
Kylmyytesi jäädytti.. siksi minua paleli aina lopulta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kasvunpaikkansa jokaisella. Joka keskittyy kostoon ja itsesäälin viljelyyn, on melkosen kesken.
En minä mitään ole kostamassa. Elämä tekee sen mun puolesta.
Ja itsesäälikin on normaali osa prosessia. Sekin menee ohi. Tässä tilanteessa jokainen kysyy miksi? Mitä tein ansaitakseni sen -kärsimättä sen enempää itsesäälistä.
Tosin. Ei kukaan voi mitään sille, ettei rakasta mutta inhimillinen voi aina olla. Siksi minä olen sirullinen ja vihainen ja siksi minulle -suokaa se anteeksi- on lupa hiveneen itsesääliä
Sirullinen en o :D
Surullinen kyllä.