Kuva suhteessa tietoisuuteen

Muodon merkitys vähenee henkisen kehityksen edetessä. Tietoisuus merkitsee yhä enemmän, muoto yhä vähemmän. Kuva ja muoto ei enää "vangitse sielua", eli kuvan kautta ei pysty enää vaikuttamaan kyseiseen tietoisuuteen sillä tavalla kuin ennen. Mahaparanirvaaniselle tasolle astuneet ovat astuneet täysin kuvien ja muodollisuuden ulkopuolelle. Jo buddhiselle tasolle astuneet ovat negatiivisen vaikutuksen ulkopuolella, käytännössä. Mutta heti jos astuu mentaalitasoille, astuu "kuolevaisten valtakuntaan". Vaikkakin mentaalitasot ovat täynnä kirkkautta, on siellä negatiivisuuden mahdollisuus periaatteessa olemassa. Nykyiset ihmiset ovat tuossa maailmassa kylläkin positiivisia ja epäitsekkyyden täyttämiä.

Ihmisiä on neuvottu olemaan pyyteettömiä ja toimimaan kokonaisuuden hyväksi altruistisesti, jotta voisi olla täysin turvassa. Positiivisuus on suurin suoja ja takaa työskentelyrauhan. Positiivisuus tarkoittaa varmaa henkisen itsen tuntemista, mikä on häilymättä ja pysyy elämästä elämään, aina vain. Sisäinen varmuus, mikä lopulta täyttää koko olemuksen. Se voi alkaa pienestä kipinästä sydämessä (Rose Croix), laajentuen vähitellen koko olemukseen. Tämä onkin tarkoitus, että Kristus laajenee ihmisessä täyttämään koko olemuksen. Kristus on universaali prinsiippi ja tulee olla sekoittamatta muotoon, vaikka voikin ilmentyä muodollisen käyttövälineen kautta.

Kristus tarkoittaa myötätunnon täydellistymää, mahaparanirvanaa ja tasoja siitä eteenpäin.