Ihan hukassa

hänellä on jotain tunne puolen ongelmia mitkä pitäis saada auki, peliriippuvuus on vaa oire ei ongelma

Näin minäkin olen asiaa pohtinut,että alunalkaen haasteita tunne-elämän puolella ja sitten on alettu pelaamaan,joka johtanut riippuvuuteen. Mutta eipä se tätä tilannetta muuta. Ja varsinkin kun pelaamista takana viisitoista vuotta.

Hei nimimerkki, Lumiukkona

Ei ole ihme, että olet ihan hukassa. Olen pahoillani tilanteesta, johon olet joutunut. Tilanne on raskas, mutta ei se mahdoton ole, kun kerran miehesi käy terapiassa ja tahtoo muutosta. Se on varmaan totta, peliongelmainen kokee syyllisyyttä ja häpeää, aika selvää on muutoksen tarve. On ymmärrettävää, että teillä on riitaherkkä elämänvaihe ja se että sinä olet väsynyt tilanteeseen. Kukapa ei olisi. Mietit mitä tehdä. Mielestäni sinun kannattaa hakea myös itsellesi apua, jos tahdot muutosta arkeenne. Aivan kuten alkoholiongelma, niin myös peliongelma sairastuttaa koko perheen. Peliongelmaisen rinnalla eläminen on kovin raskasta. Siinä on aivan omat erityisyytensä. Jos sinä rohkeasti menet ulkopuolisen luokse juttelemaan, hyödytte siitä kaikki, sinä, miehesi ja koko perhe. Parasta olisi, jos löytäisit sieltä missä asutte, jonkun paikan jossa tunnetaan ja tiedetään peliongelmasta. Jos asut pääkaupunkiseudulla, sellainen paikka on Helsingin keskustassa, Tiltti. Se on hyvä paikka niin peliongelmaisille kuin läheisillekin. Jos asut muualla päin Suomea, soita Peluuriin, ilmaiset puhelut arkisin klo 12-18. Sieltä saat neuvoja ja tiedon siitäkin, mihin sinun kannattaisi mennä. Vertaistuki on yleensä parasta. Kuulee kuinka toiset samassa tilanteessa olevat ovat toimineet ja selvinneet... Huolehdi itsestäsi.

Ystävällisesti,
Pirkko-pappi

Kiitos Pirkko vastauksesta. Olen käynyt jo läheisille tarkoitetussa vertaistukiryhmässä ja neuvolassa olen keskustelut neuvolapsykologin kanssa tilanteesta. Eniten minua satuttaa valehtelu ja ne kamalat riidat. Silloin mieheni toiminta on todella impulsiivista ja suorastaan pelkään häntä joskus. Vaikea uskoa,että hän rakastaa edes minua. Alkoholia juodessaan muuttuu myös,todella erilaiseksi kuin mitä on normaalisti.

Onko kellään omakohtaisia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?Miten asiat ovat menneet?

Ja kuuluuko riippuvaisen toimintaan kamalat raivokohtaukset?Menee kuppi nurin todella herkästi ja siitä rauhoittumiseen menee päiviä..

Toivon että pääsette tilanteesta yli. Aikaa se ainakin vie. Tärkeintä on tosiaan että huolehdit omasta jaksamisestasi. Raskasta on varmasti, ymmärrän hyvin.
Itse olen päätynyt muuttamaan erilleen miehestäni. Juuri tuo salailu ja valehtelu ovat itselle se pahin. En enää tiedä mihin uskoa kun hän puhuu. On jäänyt valheistaan kiinni useita kertoja. Enkä usko että pystyn rakentamaan luottamusta tälle pohjalle enää. Käy nykyisin kuulemma terapiassa. Siihenkin uskon vain osittain. Tai oikeastaan siihen että oikeasti ymmärtäisi miten me muut olemme kärsineet hänen takiaan. Tällä hetkellä vaikuttaa täysin välinpitämättömälle meidän tunteistamme. Meillä on kyse pidemmästä suhteesta. Lapsia meilläkin on. En tiedä onko hän muutenkin täysin tunteeton tai jotain. Välillä tuntuu raskaalta edelleen, vaikka tiedän tämän olleen itselleni ainoa ratkaisu. On pakko keskittyä jaksamaan lasten vuoksi ja tarjota heille koti, jossa on turvallista kasvaa. Lapset ovat minulle tärkein asia, siksi en kykene "hoitamaan" aikuista oman ongelmansa kanssa. Jokainen aikuinen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan, joten mieheni saa käsitellä asioita ammatti-ihmisen kanssa.

Kiitos divorcee vastauksesta. Kyllä kieltämättä raskasta on. Eilen paljastui taas kuukauden ajalta läjä valheita ja pari tonnia pelattua rahaa. Olen aivan loppu tähän. Voimia myös sinulle.

Pelisi on pelattu !

Hei Lumiukkona ja divorcee.

Niin se on, luottamuksen menetys, moneen kertaan ja puolison valheet, ne syövät avioliittoa ja parisuhdetta, vievät pohjan kaikelta. Jos oma olo on kaiken aikaa niin voimaton, että arjesta selviytyminen on vaikeata, jolloin tietysti myös lapset kärsivät, ehkä on parempi ottaa aikalisä. Kannattaa pelastaa itsensä ja lapsensa niin kauan kuin jaksaa tehdä sen! Joskus se (esim. eri asuntoon muuttaminen) havahduttaa pelaajan ja saa hänet pelastamaan oman elämänsä, jolla voi tietysti olla positiivisia seurauksia ajan kanssa koko perheen elämään. Omasta jaksamisesta tulee huolehtia monin eri tavoin, mikä tapa kenellekin sitten toimii ja on sopiva. Luottakaa siihen, että tämä raskas elämänvaihe menee ohi, niinkuin muutkin - parempaa ja valoisampaa on tulossa.

Tsemppiä,
Pirkko-pappi

laitoin jokerin vetämään ja 10 riviä vikinglottoa.

Jos puoliso pelaa paljon niin avioehtoa tekemään eli vain yhteinen omaisuus kuuluu avio-oikeuden piiriin ja omat henkilökohtaiset velkoja ei oteta huomioon jos ero tulee niin et joudu siihen tilanteeseen että puolison velat otetaan huomioon tasinkoa laskettaessa.

Peliriippuvaisen kanssa olen ollut yhdessä yli 10 vuotta. Meillä myös pieniä lapsia. Ihan ensimmäisenä hanki itsellesi hyvä tukiverkko: Terapiaa, vertaistukea ym. Elämä ei tule ikinä olemaan helppoa. Helppoja ja rauhallisia kausia luultavasti tulee. Peliriippuvaisen kanssa joutuu helposti vanhemman asemaan aikuiselle ihmiselle. Minä hallitsen meidän perheen varat. Siitä tapeltiin vuosia, mutta kun esikoisemme alkoi oirehtia tosi voimallisesti, puolisoni hiukan havahtui tilanteen vakavuuteen. Minä pääsen tilit tarkastamaan aina halutessani ja seuraavasta repsahduksesta puolisollani ei ole enää mitään asiaa perheen rahavaroihin. Hän tulee saamaan kuukausirahan. Jos tämä ei hänelle yhtä-äkkiä sovikaan, niin suhde on sitten siinä. Raivokohtaukset, röyhkeä valehteleminen, "poissaolevuus" on ihan arkea, kun pelihimo iskee. Lapset ovat tässä kuviossa kaikkein kovimmilla ja tosiaankin heidän oirehtimistaan on tuskallista seurata. Pelaaminen sairastuttaa koko perheen

Itsellä oli kanssa aika vakava peliongelma ja siitä puhuminen ja avun pyytäminen hävetti paljon. Istuin monta tuntia päivässä 15 vuoden ajan pelaamassa digi pelejä eli rahapeliongelmaa minulla ei ollut mutta noita kaikenmaailman sota, fantasia jne pelejä tuli pelattua enemmän kuin tarpeeksi ja sen takia menetin vaimon ja lapsen, paremman koulutuksen, oman pääni ja mitä kaikkea muuta siinä menettää kun sulkee kaiken pois. Se miten sain sen hallintaani ja siitä luopumiseen vaati aika ison kantapään kautta oppimisen. Niinkuin tuolla jossain kommenteissa luki näistä raivokohtauksista niin niitäkin minulla oli kun tultiin häiritsemään ja näin jälkikäteen ajateltuna se oli tyhmää ja lapsellista ja se kaduttaa hyvin paljon miettiä taaksepäin mitä on tehnyt kun niitä ei saa tekemättömäksi. Viimeinen niitti oli kuin yritettiin palata ex-vaimon kanssa yhteen ja olin juuri ollut heidän luonaan viikon ja tulin kotiin missä mulla ei ollut mitään muuta tekemistä ja aloin taas pelaamaan mutta sitä ei kestäny onneksi kuin kaksi viikkoa ja sit vaan heräsin siihen et hei mitä ihmettä mä oikeen teen ja ei mennyt kauaa kun myin koneeni pois mutta siitä asti meillä on ollut hyvin tulehtuneet välit ex kanssa ja hakee lähestymiskieltoa kun yritin saada sen näytettyä että en ole enää samanlainen ja näyttää olevani puoliso ja isä. Nyt olen lähdössä kouluun ja etsin harrastusmahdollisuuksia että saisin päiväni täytettyä kun pelaaminen jätti aika ison aukon. Sen voin sanoa että älkää saatana menkö pelaamaan mitään pelejä koska niihin jää koukkuun ja hyvin pahasti!!

jos tulet itse huonommaksi ihmiseksi tuossa suhteessa niin lähde pois. jos katsot ihmisenä kasvavasi paremmaksi niin jää. vain kaksi vaihtoehtoa lopulta.