Yritin etsiä vertaistukea alkoholismin netissä mutta löysin vain maksullisia hoitoja. Eikö perhana tässä sairaudessa saa kuin maksullista apua. Itse olen maksanut hoidosta ja nyt yritän jatkaa
elämää raittiina mutta välillä haluaisi vertaistukea muualta kuin aa:sta
Jossa äijät kehuu kuinka paljon ryyppäs ja kuinka raittiita nyt on. Itse en ole koskaan örveltänyt mutta ryypännyt läsnäolon perheeltä ja haluan nyt olla raitis ja läsnä. Raittii ystävät ei tee sitä helpoksi ja siksi
olisi oikeasti samankaltaisten tuki paikalla. Haluaisin että voisi puhua pahaa oloa pois kirjoittamalla kun ääneen en sitä osaa sanoa ja lukihäiriöisenä kirjoitan sen väärin....mutta
elämää raittiina mutta välillä haluaisi vertaistukea muualta kuin aa:sta
Jossa äijät kehuu kuinka paljon ryyppäs ja kuinka raittiita nyt on. Itse en ole koskaan örveltänyt mutta ryypännyt läsnäolon perheeltä ja haluan nyt olla raitis ja läsnä. Raittii ystävät ei tee sitä helpoksi ja siksi
olisi oikeasti samankaltaisten tuki paikalla. Haluaisin että voisi puhua pahaa oloa pois kirjoittamalla kun ääneen en sitä osaa sanoa ja lukihäiriöisenä kirjoitan sen väärin....mutta
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan noita vertaistukipalstoja olemassa,
esim. päihdelinkki:
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=42&sid=d74ca5e578ee0c4dda81bc1d7d4c75e9
Ole ensin vuosi dokaamatta ja vaiti.
Katso haluatko puhua enää sen jälkeen.
Turha juomattomuudesta löpistä, jos lopettaa eikä dokaaminen kiinnosta on asia hoidettu.
Näin on, ryyppäämisen vatvominen on yhtä tyhjän kanssa. Ketään ei oikeasti kiinnosta ne samat tuhanteen kertaan kuullut jutut.
On parempi käyttää sekin aika järkevämpään tekemiseen ja luottaa siihen, että aika parantaa.
Niin kuin se lopulta tekeekin, hitaasti mutta varmasti.
Niin, useimmat vaan ehtii kuolla viinaan ennenkuin se "aika parantaa, hitaasti mutta varmasti".
Jos et nyt kaikessa viisaudessasi ymmärtänyt niin selvennetään sen verran, että sillä sanonnalla tarkoitetaankin juomisen lopettamisen jälkeisestä aikaa.
Lopetin juomisen, jonkun aikaa sen jälkeen selvisi että alkoholi oli ehtinyt aiheuttaa jo sellaisia peruuttamattomia tuhoja elimistöön että eivät parannu, päinvastoin. Lopetin tyhmänä liian myöhään vaikka alkoholista en ollut nauttinut enään vuosiin, vaan se oli eräänlainen tyhmä ja kusettava tapa pyrkiä rauhoittumaan. Riitti kun joi 15-20 tölkkiä kaljaa, niin jo alkoi pystyä katselemaan jopa Suomen tv-kanavia...
Tällainen pieni ryhmä toimii netissä: http://rajattomat.blogspot.fi
"On parempi käyttää sekin aika järkevämpään tekemiseen ja luottaa siihen, että aika parantaa.
Niin kuin se lopulta tekeekin, hitaasti mutta varmasti."
Että on hyvin sanottu. Muuta elämäsi, elämäntapasi, ruokailutapasi. Vaihda paikkaa. Mene istumaan muualla kuin sinne, missä sinulla oli tapana ryypätä. Mieti, mitä alkoholi pohjimmiltaan on: myrkkyä. Käytä kaikki aikasi toisin nyt kun et enää istu ja juo.
Lue tätä palstaa. Selaa tarkasti kirjoituksia. Alkoholista pääsee irti. Lukihäiriöisenä voit kirjoittaa vaikka päiväkirjaa. Eikä haittaa, että tännekin ajatuksiasi kirjoitat. Hyvin ilmaiset itseäsi.
Prosessoi juomishistoriaasi, mieti mistä se alkoi, mieti perheen ja ympäristön mallia. Muista, että lapset eivät juo - eikä sinun sisäinen lapsesi. Sinäkin olit joskus lapsi, etkä juonut.
Alkoholismista ja raitistumisesta puhumista vieroksutaan jostain syystä. Ehkä samalla tavoin syövästä puhumista vältellään, tai syöpäpotilaan puhetta taudista ei haluta kuulla. Mutta kyllä se vaan niin on, että osa meistä käsittelee elämäänsä puhumalla ja "sanoittamalla" tuntemuksiaan. Puhe auttaa toisia - toisia ei.
Itse olen taipuvainen siihen, että less talk, more action. Paina viinamenneisyys taakse, se on ohi nyt. Keskity elämäsi jälleenrakennukseen; minuutesi uudelleen rakentamiseen. Tsemppiä sinulle.
Olen itse saanut tältä palstalta paljon tukea anonyymisti. Minulle on toivotettu voimahalia elämäntilanteessa, missä ei ollut ketään eikä mitään - vain netin parjattu suomi24-sivusto. Kirjoitin tänne suuressa tuskassa ja hädässä. Kriisissä, ahdistuksen keskellä. Olen kiitollinen voimahalin toivottajalle. Sinullekin lähetän voimahalit.
Alkoholista ei pääse kokonaan eroon ikinä, kun se on kerran päässyt pesiytymään ihmiseen. Sitä pitää vain tehdä päätös, haluaako pidemmän elämän vai lyhyemmän keltaisena pallomahana jonottamassa krematorioon.
Kun minulla on vaikeaa eikä ole ketään kuuntelemassa tai kantaakaan ottamassa, kirjoitan kaikki typerimmätkin aatokseni kynä sauhuten paksuun vihkoon. En ajattele kirjoitusasua, en korjaile tekstiäni tai edes mitään loogisuutta en itseltäni edellytä... annan vaan kaiken tulla mitä päävärkistä irtoaa. Kirjoitan kaikki kirosanat ja haistatukset ihan sumeilematta.
Vaikka kirjoitin moneenkin kertaan samasta asiasta eri tavalla, sekään ei haittannut kun olin aina sillä hetkellä rehellinen vain itselleni. Kirjoitin itselleni. En edes halua että kukaan niitä ikinä pääsisi lukemaan.
Just tuhosin yhden paksun vihkoni jottei se vahingossakaan joudu kenenkään käsiin. Olipas se jälkikäteen luettuna naiivia ja suorastaan mielipuolista paatosta. Silloin se helpotti. Tai no, saattoi se kirjoittaminen tuoda tullessaa vaikeampaakin oloa aina hetkellisesti. Mutta selvisin kun selvisinkin ilman ystäviä. Ulkoilin päivänvalossa hissukseen ja vähän piirsinkin tuskaani paperille.
Päihdelinkin osoite tuolla alussa jo olikin. Koitapa sitä tai koitapa tätä mun konstiani. Kaikki keinot ovat sallittuja! Kuten tuolla yllä jo sanottiinkin aikaasi voit käyttää järkevämpäänkin tekemiseen kuin entisen juomisesti vatvomiseen. Mutta, käsittele asia pois mielestäsi ja anna ajan sitten parantaa.