Kirjoitin tänne vuosi sitten, epäillessäni itselläni syömishäiriötä. Joku sanoi: älä missään nimessä aloita, teet elämästäsi helvettiä. Minä en uskonut. Onkohan tämä edes vielä sitä?
Nyt olen viisitoista vuotias. Miten olen muuttunut? Painan kolmetoista kiloa vähemmän ja mittani ovat 163/43. Kuukautiseni ovat olleet poissa hiukan yli neljä kuukautta. Ajattelen joka ikisen minuutin ruokaa heireilläoloajastani. Olen surullisempi ja väsyneempi.
Tällähetkellä painoani on alettu tarkkailla. Kiloakaan ei saisi enää tippua, koska muuten joudun johonkin "tutkimuksiin." Viime punnituksesta on silti paino vähän pudonnut, VAIKKA olen syönyt ihan normaalisti. Syömishäiriöjutut olen kaikki kiistänyt. Syön mielestäni jo ihan hyvin (aamupala ja päivällinen, ehkä jotain herkkuakin). En vain tiedä enää, mikä on normaalia.
Vihasin aina menkkoja. Nyt niitä ei ole. Hyvä. Minun ei tarvitse kertoa siitä vanhemmille ja lääkärille. Valehtelen. Ne eivät kuulu heille, eivätkä keillekään muille.
Nyt en enää laihduta, mutta grammaakaan ei saa tulla lisää.
En tunne oloani anorektikoksi. Harvoin olen ruokani oksentanut. Joskus itseinhon vallassa, mutta eikai se anorektikkoa tee?
Harmittaa vain ne punnitukset ja kysymykset kuukautisista (mutta IKINÄ en aio kertoa, kyllä ne kuitenkin takaisin tulevat). Minä olen ihan terve, vähän vain laihtunut. Ihmiset vain leimaavat liian helposti anorektikokosi.
Nyt olen viisitoista vuotias. Miten olen muuttunut? Painan kolmetoista kiloa vähemmän ja mittani ovat 163/43. Kuukautiseni ovat olleet poissa hiukan yli neljä kuukautta. Ajattelen joka ikisen minuutin ruokaa heireilläoloajastani. Olen surullisempi ja väsyneempi.
Tällähetkellä painoani on alettu tarkkailla. Kiloakaan ei saisi enää tippua, koska muuten joudun johonkin "tutkimuksiin." Viime punnituksesta on silti paino vähän pudonnut, VAIKKA olen syönyt ihan normaalisti. Syömishäiriöjutut olen kaikki kiistänyt. Syön mielestäni jo ihan hyvin (aamupala ja päivällinen, ehkä jotain herkkuakin). En vain tiedä enää, mikä on normaalia.
Vihasin aina menkkoja. Nyt niitä ei ole. Hyvä. Minun ei tarvitse kertoa siitä vanhemmille ja lääkärille. Valehtelen. Ne eivät kuulu heille, eivätkä keillekään muille.
Nyt en enää laihduta, mutta grammaakaan ei saa tulla lisää.
En tunne oloani anorektikoksi. Harvoin olen ruokani oksentanut. Joskus itseinhon vallassa, mutta eikai se anorektikkoa tee?
Harmittaa vain ne punnitukset ja kysymykset kuukautisista (mutta IKINÄ en aio kertoa, kyllä ne kuitenkin takaisin tulevat). Minä olen ihan terve, vähän vain laihtunut. Ihmiset vain leimaavat liian helposti anorektikokosi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei. mitä sä valitat. ?????
laihduttasit oikeesti vielä vähän. koska mun mielestä mittojesi perusteella olet vielä pulskan oloinen.
kandeis oikeesti.. kuka tollasta haluaa... noiden kilojen kanssa..
olen pahoillani, jos pilasin päiväsi valittamisella
no tosta ton edellisen kommentista ei kannata välittää yhtään mitään. näin vakavasta asiasta ei mun mielestä kantsi heittää läppää noin vaan. jos menkat on pois kauan aikaa just sen takia ettei syö tarpeeks, niin sehän voi vaikuttaa lastensaantiin vanhempana. joten kantsii todella miettiä onko toi sen arvoista. koska sä oot jo noin laiha, niin ei kyllä ulkonäön takia kannata laihduttaa yhtään enempää. luurangonlaiha ei ole kaunista.
menkkoja ei voi välttää, ne on osa elämää ku kerta nainen oot! jos ne puuttuu ei elimmistö toimi oikein, sun luut haurastuu ja seurauksena on osteoporoosi eli luukato..Haluatko 70-vuotiaan tukirangan jo kolmikymppisenä? en suosittele, itsekkin läpi käyneenä ja onneksi nyt jo viisaampana. Älä tahallaan satuta itseäs, koita etsii keinoja päästä tosta yli, puhuminen ja asioiden läpi käynti on helkatin tehokasta, ja älä jää yksin!
mahdatko sä ees ymmärtää minkä ihmeen takia naisella on menkat? no koska sen vuoksi nainen kykenee lisääntymään, ja ilman menkkoja se EI onnistu. JA mitä kauemman aikaa menkat ovat poissa sitä suuremmalla todennäköisyydellä se aiheuttaa lapsettomuutta. Eli kannattaa miettiä, haluatko todella "leikkiä tulevalla jälkikasvulla" ja kenties jopa elää syyllisyydessä... minä itse olin juuri se rajatapaus, joka onneksi "ehti" parantumaan ajoissa anoreksiasta, että kykesin saamaan lapsia...siitä saan olla taivaanisälle todella kiitollinen=)
En halua ikinä lapsia, joten en hyödy menkoista mitään. Tulevaisuudessa (?) näen itseni vain työnarkomaanina. Ei mulla muulle aikaa jäisikään.
Hei kuule. Sä olet vasta 15v ja jos olet nyt jo keksinyt idean, ettet halua lapsia, niin sun mieli voi erittäin hyvin muuttua vuosien saatossa. Jokaisella on ollut teininä ihan erilaiset tulevaisuuden näkymät/ toiveet kuin yli 20- vuotiaana tai vanhempana. Minä mukaanlukien. Sulla alkoi muutama vuosi sitten menkat ja nyt ne loppuivat, eikö vain. Kipitä nyt lääkäriin, nosta painoa ja sitten kivakiltti lääkärisetä antaa sulle hormoneja, millä menkat voisivat alkaa. Ja vaikka et nyt haluaisi lapsia, etkä edes kymmenen vuoden päästä, SILTI kuukautiset ovat naiselle hormonaalisesti erittäin tärkeä tapahtuma kehossa. Okei, thin is in ja sun muuta vastaavaa, mutta tulevaisuudessa (ilman mitään kysymysmerkkejä) sä et varmaan halua olla se työpaikan työnarkomaani, jolla on matala ääni ja viikset. Mä toivon, että olet päässyt lääkäriin. Saanut hoitoa. Mieti vanhempiasi, he rakastavaisina katsovat sinun tappelemistasi itseäsi vastaan.. Tiedän TASAN mitä käyt läpi, siksi sinulle kirjoitankin. Mieti elämääsi, ihan oikeasti. Puolueettomalta kannalta.