Bordercollie vs Saksanseisoja

No me tässä koirani(ei bc) kanssa asumme kuvailemallasi asuinalueella ja naapurustossa on kaksi bc:tä eri perheissä. Molemmat kyllä näyttävät siltä etteivät olisi aivan tyytyväisiä siihen mitä omistajat heille voivat tarjota. Molemmat toki nuorempia kuin oma koirani, mutta ei mitään pentuja tai teinejä nekään. Iästään huolimatta ovat melkoisia remmirähjäreitä ja ottaisivat mielellään meidän piskin kanssa matsia. Huolimatta siitä että meidän rekku vain olisi puskassa myyrästämässä eikä edes kiinnitä mitään huomiota ohikulkevaan rähinäkalleen. Tämä kertoo siitä että pelkkä puolitoista tuntia tokoilua ja pyrähdystä ulkona ei tule missään tapauksessa tyydyttämään koiran tekemisen ja palvelemisen tarvetta. Pyöräily sinänsä varmasti kyllä yksi millä saat koiralta mehut pois kun kilometriä vaan tulee riittävästi. Parhaimmillaan tuo bc olisi varmaankin juuri maalla asianmukaisissa työtehtävissä lammaspaimenessa. Jos siis bc:n otat, niin sinun on todellakin syytä tietää mitä olet tekemässä. Sillä ne seuraukset kannat mukanasi koko koiran eliniän ajan. Tuo koira vaatii nimittäin huomiotasi lähes 24h/vrk. Joten jos etukäteen arvioit arvostavasi tulevaisuudessa myös yksityisyyttäsi, siis sitä että koira ei koko ajan kulje perässäsi piipittämässä tekemisen puutettaan, niin valitse joku muu.

Tuosta toisesta mainitsemastasi en omakohtaisesti tiedä juuri mitään, niitä ei tällä seudulla taida olla. Sen verran muistelen että se ei olisi helposti omistajastaan luvatta kauas irtaantuva rotu. Voi olla parempi valinta kuin bc tai sitten ei.

Saksanseisoja on metsästyskoira ja bordercollie ei, joten ota bc (jos sekään) ja unohda ss. Eipä silti etteikö ss sopisi hyvin harrastuksiisi ja etteikö se rotuna olisi tottelevainen ja mainio... Mutta silti, saksanseisoja on suomenajokoiran, suomenpystykorvan, ja karjalankarhukoiran tapaan yksi metsästykseen voimakkaimmin leimautuneista koiraroduista ja sellaisena sen toivoisi suurin osa koiraihmisistä myös pysyvän. Jos se seisoja on välttämättä saatava niin setteripuolelta löytyy puudeleiksi jalostettuja linjoja ihan riittämiin.

Muutama hyvä pointti jo tulikin. Toki saksanseisojastakin saa tottelevaisen, mutta motivoiminen on haastavampaa ja sen nuppi ei kestä useita toistoja (kuten bc:n) vaan joutuu mielikuvitustaan käyttämään, että asioiden opettelu pysyy sille mielenkiintoisena. Bc tarvitsee juurikin aivotyöskentelyä kun taas ss vaatii enemmän fyysistä työtä. Voi myös olla ettet edes saksanseisojaa saa, sillä pennut pyritän myymän vain metsästäviin koteihin.

Jos olisi aivan pakko valita niin kaupunkiin bc ja jos pääset metsälle niin seisoja jonka kanssa vapaa-ajalla sitten pyöräilyä ym.

saksanseisoja

itte valitsisisn ton ekan

Vai bordercollie. Itselläni on sekalinjainen bordercollie kisakoirana. Sillä on enemmän pääkopassaan näyttelylinjaa, jonka ansiosta arki on helppoa. Se ei kyttää alituiseen jokaista häiriötekijää ympäristössä. Vahva kontakti ja suhde kehitettiin jo 7 vk lähtien. Sen ansiosta koira on ollut tähän asti aina irti ja kulkee lähellä. Sillä on selvät säännöt ja käskyt. Ekan tittelinsä TK1 se sai jo ollessaan alle vuoden ikäinen, vaikka moottoria tällä tytöllä ei olekaan. Tyypillinen bortsu se ei ole, mutta nykyään näyttäkin syntyvän hyviä kisakoiranalkuja tosi vhn. On joko moottori syntyessään tai sitten on hillittyjä tapauksia. Motivoinnista on monet asiat kiinni, kuten suhteenkin muodostaminen koiraan, mutta sitten on pennun syntyessään ominaisuuksia, joita ei koulutuksellakaan saa kaikkia muokattua sopiviksi. Esim. synnynnäinen moottori, joko se on tai ei ole olemassa. Toko koiraurheilulajina on sellainen, johon pitää syttyä bortsun. Sillä siinä ei varsinaisesti tapahdu mtn mullistavaa. Sarjatemppuja vain peräkkäin, mikä on tylsempää kuin agility, johon ei tarvitse syttyä. Sillä aksassa on valmiiksi loikkimista ja palkisevaa tekemistä. Toko onkin vaikea lajina ja vain hyvä kontakti ja korkea vietti takaa hyvän kisamenestyksen. Tämä kaikki on tietenkin siitää kiinni, millaisen yksilön saa. Kaikkiin ei vaikuta esim. aloittaako aksan treenaamisen ennen tottista. Yleisesti, miksi koirat ei aina pärjää tokokentillä johtuu motivaation puutteesta ja siitä ettei ne vain ole syttyneet siihen. Bortsu pitäisi maanisuutensa vuoksi saada syttymään tokoon yhtä intensiivisesti kuten vaistojenvaraiseen lampaiden paimennukseen. Voidaan ajatella, että bortsujen yleistynyt ongelmakäytös johtuu siitä, kun maanisuus ja asioihin syttyminen on väärissä kohteissa. En ikinä heittäisi palloa ja keppejä turhaan koiralle ellei se liity koulutukseen. Oppii vain turhaan yhdistämään älykkään pääkopan ja kertyneen stressin ansiosta samaa käytöstä muuhunkin liikkuvaa ympäristössä. Hallinta on kaiken A ja O. Ja arkitottis on vaikeampaa kuin toko. Kun puhutaan, että bortsulle pitäisi antaa älykästä tekemistä. Usein viitataankin koiraurheilulajeihin. Ne vain antavat koiralle virikkeitä, mutta eivät takaa tottelevaisuutta arjessa. Koira oppii vain saamaan palkkion, kun muistaa tilanteen, miten sen saa. Arkitottis on kuitenkin jtn aivan muuta ja paljon haastavampaa. Luoksetulo esim. ei ole mkn itsestäänselvyys ja sen treenaaminen eri häiriössä on pakollista jo pikkupennusta asti jos haluaa pitää koiraansa irti. Häiriö esim. kissat, jänikset, koirat, ihmiset, kulkuneuvot jne. Neutraali käytös ja niiden huomioinnin jättäminen on olennaista sosiaalistamiskaudella, kun pentu otetaan jos haluaa sen aikuisena olevan yhteiskuntakelpoinen. Huomioinnin jättäminen tarkoittaa minulle, ei kyttää, halua edes lähteä perään, ei tarvitse kieltää, hauku, eli ei ole kiinnostunut.

Vielä sellaisenkin, että monista kennelistä ei saa bortsuja ilman kisavaatimuksia. Harrastuskoirana ne on ihanteellisia ja tarvitsevat virkikkeitä, sekä aivojumppaa ollakseen onnellisia.
Liikkunnalla tätä rotua ei voi pilata. Ja on aika itsestäänselvyys, jos on paimentavasta yksilöstä kyse niin koko koiran iän aikana tehdyt pelkät hihnalenkit takaavat siitä tulevan vain kömpelö ja ylienerginen. Mielestäni eläinrääkkäystäkin. Onhan selvää, että hulluksi sitä tulee jos ei juoksemaan pääse. Ja bordercollie, joka paimentaa.... oivoi. Ongelmakäytöksiin johtaa. Siksi hallittu, eli koulutettu vapaanapitäminen on pakollista jo pennusta asti. Takaa hyvän kordinaatiokyvyn ja oppii vapaana olemisen olevan sille normaali asia.
Koirat, jotka on koko iän aina hihnoissa eivät opi siihen että vapaana oleminen olisi yhtä neutraalia. Yleensä lähtevät lauman luota irti ollessaan kiitämään äkkiä kaiken perään. Sinne, mikä antaa virettä. Tulevat pyydettäessä satunnaisesti luokse jos tulevat... Koirapuistot on hyvä esimerkki siitä. Yleensä ihmiset hankkivat koiran siksi, että pääsevat toisten ihmisten kanssa rupattelemaan ja antavat muiden rekkujen kouluttaa oman koira. Kun olisi kotia kohti tiedossa, koira ei tule kutsusta. Siellä siis käyvät yleisesti ne koirakot, joilla ei ole luoksetulo kunnossa.
1. koiraksi tämä ei sovellu ollenkaan. Älykkyyden vuoksikaan tätä ei kannata pelkästään harkita. Monet rodut on älykkäitä. Tekemisen haluinen bortsu voi olla enemmän ja virtaa perimästä voi löytyä. Myös maanisuus on omaa luokkaansa ja herkkyys jos verrataaan muihin rotuihin. Mutta muuten bordercollie sopii vain sellaiselle ihmiselle, joka on kiinnostunut kouluttamaan ja tekemään töitä paimennusvietin hallitsemiseen. Eli bortsun kuuluu olla maailman helpoin koira, joka on innostunut ja toiminnanhaluinen.
Yleisesti ulkomuoto pitäisi olla koiraa hankkiessa toissijainen peruste, samoin uskomukset ja kuulopuheet eri roduista. Pitää ottaa huomioon, käyttötarkoitus ja linja jalostuksessa, sekä ylsilöerot, kun harkitsee jotakin rotua. Myös mitä itse on valmis tekemään koiran eteen.
Hyvät bortsukennelit tekee yleensä pentutestejä. Loppujen lopuksi ei voi tietää millaisen yksilön saat kotiisi ellei pentuetta ole testattu. Pentulaatikossa kasvattajan luona käytös on aina erilaista kuin pennun kotiuduttuaan. Esim. pentu oli rohkea siellä, mutta on arka ja epävarma muualla. Esim. arkuus ja dominanssi on periytyviä ominaisuuksia.