Kuvitellaan että olet rakastunut johonkin...tulisesti (taidat ollakkin :)
Ihminen tietää heti mitä toisesta haluaa, tai minkälaisen suhteen.
Kaveruus, ystävyys vai koko paketin eli rakkaussuhteen, täynnä intohimoa ja yhteistä arkea.
Toinen ei ajattele samoin, toinen haluaa ensin olla kavereita ja siitä ehkä ystävyyteen ja ehkä rakkaustarinaan.
Mitä tapahtuu?
Toinen odottaa vuosikausia että toinen tuntisi samoin, ja pitää otteessaan epävarmana ja tämä rakastunut riutuu..
Niin siinä tapahtuu.
En pysty siihen, vaikka täällä kirjoittelenkin, tapaus on suht tuore vielä.
Jos haluan pitää ihmisen kaverina, silloin hän on vain kaveri/ystävä, silloin en ajattele häntä ikinä minään muuna.
Ymmärrän hänen ajatusmaailmansa ja jokaisella on tapansa toimia.
Olisi ihan eriasia jos niin voimakkaita tunteita ei olisi toisella osapuolella eli minulla.
En voi olla vain ystävä elämäni rakkauden kanssa.
Pidän hänet mielummin sydämmessäni muistona ja muistelen, kuin kituisin epätietoisuudessa.
Toki seurusteluvaihe/tapailua pitää olla, ei suoraanpäätä yhteenmuuttoa tai mitään sellaista mutta suhteen päämäärä olisi vain yksipuoleisesti selvillä kun toinen miettii ja pohtii.
Ja mitä sitten kun hän haluaakin vain olla kaveri, sydän särkyy ja tulos on sama mutta sydän särkyy toistamiseen.
Ihminen tietää heti mitä toisesta haluaa, tai minkälaisen suhteen.
Kaveruus, ystävyys vai koko paketin eli rakkaussuhteen, täynnä intohimoa ja yhteistä arkea.
Toinen ei ajattele samoin, toinen haluaa ensin olla kavereita ja siitä ehkä ystävyyteen ja ehkä rakkaustarinaan.
Mitä tapahtuu?
Toinen odottaa vuosikausia että toinen tuntisi samoin, ja pitää otteessaan epävarmana ja tämä rakastunut riutuu..
Niin siinä tapahtuu.
En pysty siihen, vaikka täällä kirjoittelenkin, tapaus on suht tuore vielä.
Jos haluan pitää ihmisen kaverina, silloin hän on vain kaveri/ystävä, silloin en ajattele häntä ikinä minään muuna.
Ymmärrän hänen ajatusmaailmansa ja jokaisella on tapansa toimia.
Olisi ihan eriasia jos niin voimakkaita tunteita ei olisi toisella osapuolella eli minulla.
En voi olla vain ystävä elämäni rakkauden kanssa.
Pidän hänet mielummin sydämmessäni muistona ja muistelen, kuin kituisin epätietoisuudessa.
Toki seurusteluvaihe/tapailua pitää olla, ei suoraanpäätä yhteenmuuttoa tai mitään sellaista mutta suhteen päämäärä olisi vain yksipuoleisesti selvillä kun toinen miettii ja pohtii.
Ja mitä sitten kun hän haluaakin vain olla kaveri, sydän särkyy ja tulos on sama mutta sydän särkyy toistamiseen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voisi periaatteessa olla mullekkin... muutama asia ei ihan täsmää kuitenkaan. Mulla oli loppujen lopuksi aika paljonkin tunteita vaikka epävarma olinkin. Toiseksi en myös halua olla kaveri samasta syystä kun sinäkin.
No tämä mies kenestä puhun ei voi olla epävarma minun tunteistani.
Olen suoraan sanottuna häiriköinyt häntä ihan tunteella :)
Olen mies ja samaa mieltä kanssasi miksi naiset kuvittelevat salasuhteen jälkeen voisi mitään kaveruutta olla.
Voi olla.
Ja onkin.
Jos joku haluaa olla vaan kaveri niin NE ON HIENOVARAISET PAKIT.
Jos taas joku on ihastunut sinuun ja haluaa aloittaa tutustumisen ns. kaverina se tarkoittaa samaa kuin hidas eteneminen eli sitä ettei heti olla parisuhteessa eikä heti panna vaan tutustutaan rauhassa mutat ei tapailla muita enää.
Riippuu siitä kontekstista. Olen itse antanut pakkeja sanomalla että ollaan vaan kavereita etten halua muuta.
Olen myös todella ihastuneena sanonut että en ole valmis mihinkään heti vaan eikö voida tutustua ns. kavereina.
Vivahde ero vain siinä kohtaa onko ne minun tunteet kaverillisia vai enemmän sitä ihmistä kohtaan ja sen eron näkee kyllä siinä mitä sanon sitten.
Kannattaa olla näissä tarkkana koska liian kylmä kohtelu karkoittaa ihmisen joka on todella rakastunut mutta pelokas ja jos taas tulkitsen toisen pakit rakastumiseksi ja välttelyksi vain niin saatat muuttua hankalaksi ahdistelijaksi joka ei usko että ei on ei.
Niin, koen saaneeni pakit ja vaikka muutamasti oluella käytiin, kaverina hänen pyynnöstä.
Koen ettei tunteita ollut, toki hän olisi niistä kertonut, uskoisin.
Sekä olisi sanonut mitä ajattelee tai mitä haluaa, toivoisin.
No nyt se on myöhäistä.
En olisi pannut häntä panemisen ilosta. Olisin rakastellut hitaasti, ilman kiirettä, tunteella... Tutkien, keskustellen, tunnustellen, antautuen.
Korostin aina että molempien tunteilla on väliä, tottakai. En saanut vastakaikua.
Myönnän, olin hankala ahdistelija.
Enkä pane ketään vain panemisen takia tai siitä ilosta, mitä iloa se edes tuottaa jos ei ole tunteita.
Ja lopuksi asioiden selvittyä ja ajan kuluttua tuloksena olisi vain kaveruus ja voisinko olla sen jälkeen kaveri, en usko.
Tulos olisi sama, miten päin vaan.
Ainoastaan tapauksessa että molemmat tietää mitä toisesta haluaa voi tuoda sen parisuhteen.
Se ei tule yllättäen.
Molemminpuoleiset tunteet tarvitaan alusta asti. Suhteessakin on välillä ärsyyntymistä, halua olla rauhassa, kiukkuja ym.. Mutta rakkaus kestää ne, ja kuuluvat osana ihmisyyteen.
Minusta taas voi olla kaveri, jos olisi rakastunutkin. Eihän se rakkaus pyydä mitään, vaan on pyyteetöntä. Ihminen pystyy hallitsemaan tekojaan.
https://www.youtube.com/watch?v=OAfxs0IDeMs
All I Wanna Do....
Jospa molemmat antaisivat vähän periksi tavoistaan. Edes sen verran ettei tarkkaa tapaa lähestyä nimetä. Miksi kaiken pitää olla aina niin kontrolloidusti ohjattua eli etukäteen päätettyä?
mielessä että se toinen miettii ihan samalla tavoin jatkuvasti ja joka ikinen päivä että entä jos entä jos ja onko se sitä ja ymmärretäänkö yms yms...ja se vielä tekee niin surulliseksi olla jatkuvasti allapäin uppoutuneena liikaa näihin kysymyksiin. sitä yrittää pysytellä mahdollisimman positiivisena jotta kestäisi paremmin tätä elämää. masentuneena olisi vaarana kadota liian kauaksi. kyllä sitä yrittää tietenkin pysyä positiivisena lähinnä siksi ettei ne pettymykset joita jatkuvasti saa kokea eivät tuntuisi niin pahoilta. ettei niitä ikään kuin tapahtuisi...
Minä en jaksa enää miettiä omassa tapauksessani. Täältä ei selvyyttä saa mihinkään, enkä olekaan selvittänyt ajatuksiani hänen suhteensa. Luulen tuntevani ennemmin rakkautta kuin olevani rakastunut, mutta..kun ei selviä niin lokeroitukoon.
Ei selviä täällä. Vaikka rakastunut johonkin ei ole kovin kaukana rakkauden tunteesta johonkin ja onko niillä edes oikeastaan eroa.
Se olisi seuraava askel ja sitä askelta luultavammin emme tule koskaan ottamaan.
En ajattele minäkään että niillä on niin eroa. Mutta omassa tapauksessani minun täytyy sietää puolinaisuuden tunne ja tietämättömyys. Yleisesti, aina on olemassa mahdollisuus, sen avulla ihminen jaksaa vaikeissa hetkissä.
Mikä aiheuttaa puolinaisuuden tunteen ja tietämättömyyden?
Pitäisköhän teidän jutskata hieman...
...enemmän...
Mahtaako liittyä siihen se epävarmuus ja puolinaisuuden tunne että hän jakaa rakkauden ja huomionsa jonkun tai jonkin toisen kanssa, ehkä hänellä on lapsia ja se exä.
Omalla kohdallani voisin sanoa että hyvin nopeasti tapahtuu niin että hän/mies huomaisi sitä rakkautta tulvivan myös niiltä pieniltä. Hän suorastaan hukkuisi siihen, ja saisi tuntea olevansa se ainoa oikea ja tärkeä.
Jos mies haluu olla kanssas vain kaveri, sä olet A.ruma B.Ylipainonen C.Idiootti. siinä kaikki.
Hmm, hän voisi vastata tuohon paremmin.
Vaikka en kovin ylpeä olekkaan toiminnastani.
Tai toisinpäin ajateltuna olen sellainen kun olen, ja jos olen hänen mielestään idiootti niin sitten kuvitelmat olisi turhaa mistään. Kyllä miehen pitää kestää minut sellaisena kun olen ilman käyttöohjeita.