Meillä on ollut riitoja äitini kanssa siitä lähtien, kun olen ollut murrosikäinen. Nyt kun olen 24, riidat jatkuvat edelleen. Olen asunut 4 vuotta pois kotoa, mutta tuntuu, että riidat seuraavat yhä. Meidän riitely menee niin, että huudettuamme pidämme hiljaisuutta, jolloin vähän ajan kuluttua juttu luistaa. Emme ole koskaan pyytäneet anteeksi toisiltamme silloin kun olin nuori, sellaista ei opetettu kotona. Olen laittanut nyt tämän vuoden aikana "anteeksi, kun..."-tyyppisiä viestejä. Äidin mielestä en tarkoita tosissani anteeksipyyntöä.
Lähdin opiskelemaan lukion jälkeen kosmetologiksi hieman kauemmaksi, koska ajattelin, että välimatka tekee hyvää. Niin tekikin, mutta palattuani paskamyrsky levisi jälleen. Äiti sanoi ennen lähtöäni, että ei minun niin kauas kannata lähteä, mutta sitten kun hän huomasi, että osaan tehdä hoitoja niin kyllä ne kelpasivat. Olen äitini mielestä itsekäs, saamaton, laiska ja kaiken lisäksi hirveä ihminen kun poltan tupakkaa ja juon alkoholia. Hän häpeää minua, koska en ole "kunnollinen" tyttö. (Paskamyrsky levisi käsiin, kun poltin yo-juhlissa erään tuttavani kanssa tupakkaa...) Näin hän tuli haukkumaan minut työpaikalleni - onneksi ei ollut asiakkaita. Olen tehnyt 15-vuotiaasta asti viikonloppu-, kesä- ja joulutöitä ja olen opiskellut toisen ammatin itselleni kosmetologin ammatin lisäksi. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa erityispedagogiikkaa, haaveena on erityisopettaja.
Minulla on kaksi isosiskoa, joilla on vakituiset työpaikat, perheet, autot, maksetut talot. Minulla ei ole näistä mitään.
Olenko hirveä ihminen, jos pidän vähän aikaa taukoa äidistäni? Kyyneleet kihosivat silmiini, kun kirjoitan tätä. En jaksa tätä ainaista riitelyä.
Lähdin opiskelemaan lukion jälkeen kosmetologiksi hieman kauemmaksi, koska ajattelin, että välimatka tekee hyvää. Niin tekikin, mutta palattuani paskamyrsky levisi jälleen. Äiti sanoi ennen lähtöäni, että ei minun niin kauas kannata lähteä, mutta sitten kun hän huomasi, että osaan tehdä hoitoja niin kyllä ne kelpasivat. Olen äitini mielestä itsekäs, saamaton, laiska ja kaiken lisäksi hirveä ihminen kun poltan tupakkaa ja juon alkoholia. Hän häpeää minua, koska en ole "kunnollinen" tyttö. (Paskamyrsky levisi käsiin, kun poltin yo-juhlissa erään tuttavani kanssa tupakkaa...) Näin hän tuli haukkumaan minut työpaikalleni - onneksi ei ollut asiakkaita. Olen tehnyt 15-vuotiaasta asti viikonloppu-, kesä- ja joulutöitä ja olen opiskellut toisen ammatin itselleni kosmetologin ammatin lisäksi. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa erityispedagogiikkaa, haaveena on erityisopettaja.
Minulla on kaksi isosiskoa, joilla on vakituiset työpaikat, perheet, autot, maksetut talot. Minulla ei ole näistä mitään.
Olenko hirveä ihminen, jos pidän vähän aikaa taukoa äidistäni? Kyyneleet kihosivat silmiini, kun kirjoitan tätä. En jaksa tätä ainaista riitelyä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tähän voisin lisätä sen, että äitini sai jostain kautta ongittua sen, että olen tehnyt abortin. Ehkä hän luki viestejäni tai jotakin, koska ystäväni eivät sellaista kertoisi eteenpäin. Sen vuoksi tein abortin, koska en ollut valmiiksi äidiksi ja ei ollut itsellä varallisuutta tarpeeksi. Äitini tokaisi tähän, että "olisimme kyllä keksineet jonkinlaisen ratkaisun asiaan".
- Aloittaja