Mikä mua vaivaa kun joskus mun poikaystävä ällöttää mua? Se on siis tosi ihana ja aina iltasin me puhutaan puhelimessa ja tekstaillaan vaikka mitä "kiihkeetä" ja se onki sillon ihanaa, mutta kun herään aamulla ni kaduttaa ja hävettää puheet ja eniten se jätkä ällöttää mua! Mä en tajuu... Aina iltasin kuitenki jaksan kiinnostua siitä. Oon jo kerran jättäny sen just sen takia kun en enää kestäny sitä kliseetä ja ainaista rakkauden tunnustamista! Sit pyysin sitä uudestaan mun oleen Mun kaa. Mä todella tykkään siitä, joskus sanon et Rakastan sitä! (mikä tuskin ei pidä paikkaansa kun ollaan niin nuoria vielä) Mut Mikä Mua vaivaa?? Kaikki tollaset jutut niinku "rakastan sua" jne. saa mut voimaan pahoin!!!
Mitä teen? :(
Mitä teen? :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo kuullostaisi minun korviini sitoutumiskammolta.
Vaikka toisesta pitäisi kuinka paljon tahansa, mutta on sitoutumiskammoinen, alkaa vieroksua toista. Näin olen minä ainakin käsittänyt ja kuullut muilta tahoilta. Vaikka toisen läsnäolo ja kaikki tuntuisi todella hyvältä, alkaa sisäisesti ahdistaa yhdessä oleminen, vaikka poikaystävä ei olisikaan tehnyt mitään väärää. Minun mielestäni tämä tosiaan kuullostaisi sitoutumiskammolta.
Minä puhuisin tästä poikaystäväsi kanssa. En kylläkään sanoisi päin naamaa, että hän ällöttää minua, mutta puhuisin sitoutumiskammosta (jos sinusta tuntuu, että sinulla sellainen on). Mainitsisin varmaan myös, että on ehkä vielä liian aikaista sanoa "minä rakastan sinua", ja että säästettäisiin tuo kaunis lause aikaan, jolloin sillä on myös merkitystä.
:)
Kiitos, toi voi olla totta :) Auttaa paljon :) Mut en uskaltaiskaan sanoo sille mitään tollasta päin naamaa. Mut Miks sillä ei oo tällasta samanlaista tunnetta?
Johtuu varmaan siitä, että me kaikki olemme erilaisia. Tai ehkä poikaystäväsi on jo valmis sitoutumaan. Mutta eihän tuossa sitoutumiskammossa ole mitään hävettävää (tosin et ole niin edes väittänyt), joten puhumaan vaan. Kyllä hän ymmärtää varmasti, kun vain puhut suoraan ja avoimesti :)
Taidat olla kirjoituksistasi päätellen viisitoista vuotias.
Anna ajan kulua.
En Tosiaankaan olekkaan kovin vanha.
Kuulostaa hämärästi tutulta.. Minulla ja monilla kavereillani on ollut samankaltaisia kokemuksia ensimmäisten "poikaystävien" kanssa.. Eli toinen alkaa ällöttää, ja mitä enemmän poika osoittaa tunteitaan ja sanoo tykkäävänsä, sitä enemmän ällötys kasvaa. Toisaalta kuitenkin heti kun juttu meinaa viiletä, alkaa poika sittenkin kiinnostaa. Tyhmää. Tuolle ei kuitenkaan voi oikein mitään, panen sen nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin, silloin ei ole vielä valmis vakavaan suhteeseen. Tunteiden käsittely puhumalla ja kirjoittamalla ja ihan pohtimalla voi auttaa. Viimeistän aika ja elämänkokemus tehoaa - jatka vaan poikien deittailua, tai pidä välillä vaikka vähän sinkkukausia, kyllä se siitä. Nykyään (19-vuotiaana) minulla ja kavereillani on hyvät ja toimivat suhteet. Älä kuitenkaan leiki toisen tunteilla. Jos sinusta tuntuu että poika on korviaan myöten rakastunut, mutta itse et, älä tuhlaa hänen aikaansa vaan lopeta suhde lempeän jämäkästi. Älä sano rakastavasi toista, jos et tarkoita sitä, se satuttaa kun totuus tulee ilmi.
Just Tolta musta tuntuu. En OO LeiKKiNyKKään Sen Tunteilla Mut JosKus Se Waan Rupee Inhottamaan Niin Pajon Et SaNoN Sille Aika PahastiKKi..
Niin, harvahan meistä kuitenkaan tahallaan haluaa toista satuttaa. Ahdistavaa, kun ei oikein itsekään tiedä, mitä haluaa.. Voithan vielä katsoa vähän aikaa, mihin suuntaan tunteesi kehittyvät. Jos ällötys kuitenkin jatkuu ja jatkuu, kannattaa ehkä kokeilla välillä sinkkuelämää. Sen kyllä tuntee sitten kun seurustelu tuntuu "oikealta" ja silloin mitään ällötystä ei juuri tule. Toivottavasti kaikki selviää!