19-vuotiaana rakastuin itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen. 2 kuukautta oli täydellistä ja sen aikana muutin käytännössä hänen luokseen, vaikka minulla oli omakin asunto. Sitten hän petti minua. Sain tietää heti ja keräsin tavarani. Seuraavana päivänä palasin, sillä hän itki ja pelkäsin hänen puheidensa ja tekojensa perusteella että hän tekee itsemurhan. Yritin ymmärtää ja antaa anteeksi. Seuraava pettymys - hänellä oli 3 lasta kahden sijaan. Kolmas pettymys - hänelle syntyi uusi lapsi eksänsä kanssa, enkä ollut tiennyt raskaudesta. Olin hänen kanssaan lähes vuoden, itse itsemurhaa harkiten. Tulin raskaaksi siinä toivossa, että se korjaisi kaiken. Typerää. Muutin omaan asuntoon 2 kuukautta ennen synnytystä, minä aikana hän ei tullut katsomaan. Synnytin yksin. Siitä lähtien hän kävi lastaan ehkä kerran viikossa katsomassa, kunnes muutin toiselle puolelle Suomea sinne, mistä olen kotoisin. Lapseni on kohta puolivuotias. Meillä on yleensä mukavaa ja olen onnellinen äiti... Mutta rakastan lapseni isää. Kaipaan häntä. Toivon että löytäisin luotettavan puolison, mutta todellisuudessa en halua mitään muuta kuin sen keneen ensin rakastuin. Kävin paljon terapiassa ja olen syönyt masennuslääkkeitä. Ne auttoivat jonkin verran. Silti, tarvitsen jotain. Löytyykö kokemuksia, rohkaisun sanoja, neuvoja, toivoa että minusta tulisi taas tavallinen nainen? Haluan eroon menneisyyden aiheuttamista pahoista unista ja kaipauksesta henkilöä kohtaan joka ei sitä ansaitse. Haluan vain eteenpäin. Puhdistaa mieleni.
Pettämisestä selviytyminen - mitään neuvoja?
jn9
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.