Muistan sen päivän hyvin, kun tapasimme. Keskustelumme ja katseemme. Muistan, miten ajattelin etten tahtoisi kiinnostua sinusta. Et ollut kovin pitkä mieheksi ja minä taas hivenen keskivertoa pidempi. Ilmeesi viesti avoimuutta ja ystävällisyyttä. Ajattelin, että kaverillinen suhtautuminen pitäisi sinut hyvän etäisyyden päässä lämpimämmistä tunteista. Toisin kävi, olet ainut mies, jonka muistan edelleen pintapuolisen ihastumisen perusteella.
Ei minulla ollut mitään mahdollisuutta sinuun, en ollut varmasti ihannenaisesi mitenkään ja elämäntilanteeni sekä kaikki muut tekijät huomioon ottaen tilanne oli selvä, silti joskus mietin, että minkä vuoksi joku ihminen jää mieleen niin pitkäksi aikaa ja jotenkin läheisen tuntuisesti.
En tiedä, mistä oli kysymys, en ole päässyt itsetutkiskelussani kovin pitkälle. Oliko hän sitten sellainen saavuttamaton ihastus. Kenties saavuttamattomuus antoi tilanteeseen oman lisänsä ja siksi häntä vieläkin muistelen. Kuitenkin on sanottava, että siitä ajasta, jonka olen käyttänyt häntä ajatellen tulisi melkoisen pitkä. Nyt minun on vain hyväksyttävä, etten tule kenties koskaan enää häntä tapaamaan. Yritän ajatella asiaa valoisasti, mutta jostain syystä oloni on haikea. Tällainen muisto minulla hänestä on ja ajattelen, että jos joskus hänet tapaisin, tahtoisin hyvin eri tavalla hänet kohdata. Tervehtiä, jutella ja halata tunteella. Toivon, että hän ajattelee samoin...
Ei minulla ollut mitään mahdollisuutta sinuun, en ollut varmasti ihannenaisesi mitenkään ja elämäntilanteeni sekä kaikki muut tekijät huomioon ottaen tilanne oli selvä, silti joskus mietin, että minkä vuoksi joku ihminen jää mieleen niin pitkäksi aikaa ja jotenkin läheisen tuntuisesti.
En tiedä, mistä oli kysymys, en ole päässyt itsetutkiskelussani kovin pitkälle. Oliko hän sitten sellainen saavuttamaton ihastus. Kenties saavuttamattomuus antoi tilanteeseen oman lisänsä ja siksi häntä vieläkin muistelen. Kuitenkin on sanottava, että siitä ajasta, jonka olen käyttänyt häntä ajatellen tulisi melkoisen pitkä. Nyt minun on vain hyväksyttävä, etten tule kenties koskaan enää häntä tapaamaan. Yritän ajatella asiaa valoisasti, mutta jostain syystä oloni on haikea. Tällainen muisto minulla hänestä on ja ajattelen, että jos joskus hänet tapaisin, tahtoisin hyvin eri tavalla hänet kohdata. Tervehtiä, jutella ja halata tunteella. Toivon, että hän ajattelee samoin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihastus-palstalle tarkoitin kirjoituksen, vahingossa sitten tuli tänne.
No samapa tuo tännekin on laittaa. Minulle oisi voinut käydäkin noin. Mene ja tiedä, että olenko sinun kanssa tavannut? Minä törmäsin muutamaan naiseen parin vuoden aikana, jotka olivat upeita ihmisiä. Yllättävän monelta sain ns. jalat alta, mutta kaikki ei todellakaan osanneet ottaa minua vastaan. Tuntui kuin en olisi ollut ihminen vaan jokin ohimenevä satuolento. Minä kuitenkin muistan lämmöllä kaikkia tapaamiani naisia, osan kanssa oltiin intiimistikin, mutta silti voisin halata heitä ja toivottaa onnenlöytämistä, vaikka minulla onkin jo rakkaudenkohde, jota en vaihtaisi enää mihinkään tässä maailmassa. Mutta toisaalta tuntuu, että olen ainakin sen pyyteettömän halauksen ja onnentoivotuksen velkaa näille ihanille ihmisille, jotka ohjasivat minut tähän onneen. :)