olisi oikeasti jos riidellään jo täällä...vai onko se vain keino tunnistaa toinen. kun ollaan ensin saatu väkisin joku ristiriita aikaiseksi ja sitten mä revin pelihousut ja alkaa tunnisteellisempi syyttely...ei ne kauniit viestit ole muuta kuin tusinaa. eivät ne johda mihinkään muuhun kuin vain ylläpitävät tätä palsta peliä. jatkuvasti saa tuntea itsensä vain sellaisen arvoiseksi. että täytyisi aina vain tietää että milloin sä kirjoitat mulle ja sitten kun en tunnista niin sitten kaikki on mun vika...jos sä tarttet aikaa ja harkintaa ja mitä ikinä niin totta kai niitä saat. mutta se että pidät mua jatkuvassa epätietoisuudessa on pahinta! aina mä tuun takasin tänne ja alan taas uskoa että sä otat yhteyttä aina vain romahtaakseni uudestaan kun sitä ei kuulu...se että sä olet jo yhteyttä ottanut niin kuinka voit jättää kaiken enää sikseen? ja sekö oli mun moka? itse et esiintynyt edes omana itsenäsi...antaisit itsestäsi edes jotain että mulla olisi edes jotain mistä pitää kiinni. jotain konkreettista että voisi edes täällä tunnistaa toisensa. älä rankaise sellaisesta missä et itsekään ole ollut sen parempi. sellaisella on vain tuhoisia seurauksia mikäli mitään korjattavaakaan enää edes on.
me ei osata kuin riidellä.
mitäsesitten
9274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jospa hän ei kirjoita täällä sulle lainkaan vaan olet mennyt omimaan muiden ihmisten kirjoittamia viestejä.
muuten vain poiminut mun henkilötiedot ja numeron...
Se on stressi päällä, kun ei onnistu pääsemään yhteisymmärykseen.
Taasko tää alkaa. Tajunnanvirtaa. Ei jaksa riidellä. Mitä sitten ehdotat?
Sulla on hieman harhainen käsitys, luultavasti on mullakin. Mä en asu täällä. Tuskin sinäkään? Näen että olet erehtynyt monessa kohdin, ja olen monta kertaa vain itsekseni ihmetellyt mihin se mahtaakaan sitten johtaa... Eihän mulla ole mitään keinoja kertoa, että se EN ole minä jossain kohtaa! Olen varmaan minäkin erehtynyt. Tästä ei tule kuin turhautunut olo. Liian paljon hälyä, liian heikko yhteys. Ja ainoa. Ei täällä saa selville mistään mitään kuin murusina. Pakko silti sanoa, välillä olen ollut niiiiin ilahtunut, mutta mitenkä sitäkään voisi luotettavasti kertoa....
niin kyllähän sitä varmasti sortuu yliarviointeihinkin...että se toinen olisi aina juuri silloin kun itsekin ja ihan muutenkin....no kyllä mä omasta mielestäni aika realisti olen tässä ollut. kun jos yhteyttä ei enää kuulu niin onhan se karu merkki jostain. ikävää ja kivuliasta vain että kaikki jää sitten kuitenkin näin mutta onhan se hyväksyttävä että tälläistäkin tapahtuu kun tänne tulee..
Jos loukataan, mä sulkeudun. Se on itsepuolustusmekanismi. Luonnollista silloin ottaa etäisyyttä.
musta tuntuu että sä/hän et vain pidä siitä millainen mä olen aina tahtonut olla. sellainen joka tekee jotain hienoa ja tuntee itsensä hyväksi ja vahvaksi. no mä en voi pysähtyä enää. en tiedä kestäisinkö sitä jos nyt täytyisi hypätä junasta ja sitten todeta se virheeksi kun et ollutkaan siellä. pakko tehdä että pysyy edes jotenkin kehissä.
Jos tuo mitä sanot on se mitä pohjimmiltas haluat, miten siitä voisi olla pitämättä?? Mulla on se aavistus, ihan oikeasta elämästä tullut kokemus, että kaiken irtosälän jne alla on oikeasti todella ihana ihminen, johon mielettömästi haluaisin tutustua... Mutta kaikki tämä sekavuus ja ristiriitaisuus, ei se muuta kuin sekoittaa ja sotkee, mikä on se perimmäinen asia mitä oikeasti on vailla. Mä olen varovainen, mä en mene mihinkään suinpäin. Se on niin eikä muuksi muutu. Jos ei sitä sulata, sille en voi mitään.
Aloittaja varmaankin kirjoittaa miehelle?