nykyisin miesten suhteen. En oikeastaan odota enää mitään. Enkä osaa aloittaa enää mitään. Olen hieman masentunutkin asian vuoksi. Eikä sillä, ettenkö uskaltaisi, vaan ettei enää kiinnosta. Kiinnostaa, mutta kokemukset opettavat uskomattoman pessimistiseksi tai no,realistiksi. Yök, mikä sana.
Olen aika pessimistinen
nainenvapaalla
21397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sama juttu. En usko, että elämä kenenkään naisen kanssa olis yhtä romanttista kuin hyvissä elokuvissa. En edes kuvittele sellasta oikeaksi.
Ei niin. Mutta kun on kokenut tarpeeksi pahan, niin ei voi luottaa, että jossain ois ees joku ns. normaali tapaus. Mutta tajuan kyllä senkin, että niin kahjoa, mitä itse koin, ei ole todennäköistä tavata ihan helposti uudestaan. Semmosia hulluja on varmaan yksi sadasta tai jotain. Täysin häiriintynyttä jne. Tai on oppinut vähintään sen, ettei mene tunteella heti matkaan, vaan vähän aikaa seurailee tilannetta. Se on ollut vaikeaa, koska olen romanttinen ja tunteellinen. Jotenkin pois sellaisesta mustavalkoisesta luokittelusta, että se ja se on hyvä ja tuo toinen on paha (jossa ei luokittelun jälkeen voi koskaan mitään hyvää olla), niin se on ollut elämän suurimpia haasteita. Ehkä olen jo vähän päässyt jyvälle siinä tasoittamisessa, mutta kiihkeän luonteen vuoksi se on haasteellista. Tämän elämän oppiläksy.
Pitäis ainakin päästä ennakkoluuloista ettei heti määrittele jotain joksikin
Joo, se on totta. Siinä kärsii loppujen lopuksi vain itse, jos määrittelee toisen valmiiksi joidenkin omien käsitysten takia, ja menettää hyvän tilaisuuden todistaa itselleen olevansa väärässä. Osittain kyseessä varmaan on tarpeellinen/tarpeeton suojamekanismi, jota pyrkii käyttämään kohdatessaan jonkin uhkaavan tilanteen. Tai siis tilanteen, joka alitajuisesti muistuttaa uhkaavalta. Edellisten elämien ja nykyisen tapahtumat jäävät muistiin ja voivat esiintyä selittämättöminä pelkoina. Itselläni sellaista ei ainakaan parisuhteeseen liity tai en ainakaan tiedosta sellaista. Joissain muissa asioissa sen havaitsen kyllä. Esimerkiksi pelkään ihan suunnattomasti huumeiden käyttäjiä, koska olen henkioppaana nähnyt historian suurimman ihmishirviön tekosia, jotka kaikki tehtiin aineiden vaikutusten alaisena.
"Edellisten elämien ja nykyisen tapahtumat jäävät muistiin ja voivat esiintyä selittämättöminä pelkoina. "
" koska olen henkioppaana nähnyt historian suurimman ihmishirviön tekosia, jotka kaikki tehtiin aineiden vaikutusten alaisena. "
SELVÄ!
ja ajatuksillakin on paha tapa toteutua. Siks olis hyvä ajatella hyviä juttuja
Joo. Sitähän itse luo sen energiakeskittymän ajatuksillaan, joka pyrkii sitten materialisoitumaan ns. todeksi. Ja mitä enemmän henkistä voimaa, sitä tarkempi täytyisi olla ajatuksissaan.
Mutta ei kannata hämmentyä, jos heti en lämpenekään. Voi tuntua siltä ehkä, että en olisi kiinnostunut, mutta todellisuudessa haluan hiljalleen tutustua. Minusta tuntuu, että tämä voisi olla sen arvoistakin!
Karmaa, mut ei sovi mun pirtaan
En oo sen arvonen
No sitten et ole.
Pessimisti ei pety
Ei niin, mutta onneksi ei myöskään ole hernettä nenässä eikä patjan alla :)
Mulla voi olla patjan alla. Syön monesti sängyssä
Eli siis näet unia hernekeiton syömisestä :) Koska näinhän se on, eikö vain olekin! Juuri siksi nälkäisenä ei kannatakaan mennä nukkumaan, jos tuollaisia unia vielä näkee.
Huonosti muistan unet, nälkäänähneenä paremmin
Siinä tapauksessa kannattaa kokeilla paastoamista, niin saattaa se hernekin sieltä patjan alta kadota ;)
kun olis taas vihdoin valmis siihen
Ainoa kokeilemani paasto on toiselta nimeltään selibaatti. Pitkään jatkuessaan senkin aikana kutistuu jostain kohdin ja sama ilmiö tapahtuu kuin ruokapaastossa: ensin nälättää hulluna, sen jälkeen tapahtuu nälän tasoittuminen ja henkisen voiman kasvaminen :)
Kertoo enemmän itsestäsi kuin miljardeista miehistä.
Ihmisiä löytyy monenlaisia niin miehiä kun naisia. Pitää vaan rauhassa tutustua niin tietää onko se toinen oikea ja sopiva.