Olen aika pessimistinen

Ei niin. Mutta kun on kokenut tarpeeksi pahan, niin ei voi luottaa, että jossain ois ees joku ns. normaali tapaus. Mutta tajuan kyllä senkin, että niin kahjoa, mitä itse koin, ei ole todennäköistä tavata ihan helposti uudestaan. Semmosia hulluja on varmaan yksi sadasta tai jotain. Täysin häiriintynyttä jne. Tai on oppinut vähintään sen, ettei mene tunteella heti matkaan, vaan vähän aikaa seurailee tilannetta. Se on ollut vaikeaa, koska olen romanttinen ja tunteellinen. Jotenkin pois sellaisesta mustavalkoisesta luokittelusta, että se ja se on hyvä ja tuo toinen on paha (jossa ei luokittelun jälkeen voi koskaan mitään hyvää olla), niin se on ollut elämän suurimpia haasteita. Ehkä olen jo vähän päässyt jyvälle siinä tasoittamisessa, mutta kiihkeän luonteen vuoksi se on haasteellista. Tämän elämän oppiläksy.

Pitäis ainakin päästä ennakkoluuloista ettei heti määrittele jotain joksikin

Kylsitäherää kirjoitti:

Pitäis ainakin päästä ennakkoluuloista ettei heti määrittele jotain joksikin

Joo, se on totta. Siinä kärsii loppujen lopuksi vain itse, jos määrittelee toisen valmiiksi joidenkin omien käsitysten takia, ja menettää hyvän tilaisuuden todistaa itselleen olevansa väärässä. Osittain kyseessä varmaan on tarpeellinen/tarpeeton suojamekanismi, jota pyrkii käyttämään kohdatessaan jonkin uhkaavan tilanteen. Tai siis tilanteen, joka alitajuisesti muistuttaa uhkaavalta. Edellisten elämien ja nykyisen tapahtumat jäävät muistiin ja voivat esiintyä selittämättöminä pelkoina. Itselläni sellaista ei ainakaan parisuhteeseen liity tai en ainakaan tiedosta sellaista. Joissain muissa asioissa sen havaitsen kyllä. Esimerkiksi pelkään ihan suunnattomasti huumeiden käyttäjiä, koska olen henkioppaana nähnyt historian suurimman ihmishirviön tekosia, jotka kaikki tehtiin aineiden vaikutusten alaisena.

"Edellisten elämien ja nykyisen tapahtumat jäävät muistiin ja voivat esiintyä selittämättöminä pelkoina. "
" koska olen henkioppaana nähnyt historian suurimman ihmishirviön tekosia, jotka kaikki tehtiin aineiden vaikutusten alaisena. "

SELVÄ!

Joo. Sitähän itse luo sen energiakeskittymän ajatuksillaan, joka pyrkii sitten materialisoitumaan ns. todeksi. Ja mitä enemmän henkistä voimaa, sitä tarkempi täytyisi olla ajatuksissaan.

Mutta ei kannata hämmentyä, jos heti en lämpenekään. Voi tuntua siltä ehkä, että en olisi kiinnostunut, mutta todellisuudessa haluan hiljalleen tutustua. Minusta tuntuu, että tämä voisi olla sen arvoistakin!

Karmaa, mut ei sovi mun pirtaan

En oo sen arvonen

Kylsitäherää kirjoitti:

En oo sen arvonen

No sitten et ole.

Ei niin, mutta onneksi ei myöskään ole hernettä nenässä eikä patjan alla :)

Mulla voi olla patjan alla. Syön monesti sängyssä

Kylsitäherää kirjoitti:

Mulla voi olla patjan alla. Syön monesti sängyssä

Eli siis näet unia hernekeiton syömisestä :) Koska näinhän se on, eikö vain olekin! Juuri siksi nälkäisenä ei kannatakaan mennä nukkumaan, jos tuollaisia unia vielä näkee.

Huonosti muistan unet, nälkäänähneenä paremmin

Kylsitäherää kirjoitti:

Huonosti muistan unet, nälkäänähneenä paremmin

Siinä tapauksessa kannattaa kokeilla paastoamista, niin saattaa se hernekin sieltä patjan alta kadota ;)

kun olis taas vihdoin valmis siihen

Kylsitäherää kirjoitti:

kun olis taas vihdoin valmis siihen

Ainoa kokeilemani paasto on toiselta nimeltään selibaatti. Pitkään jatkuessaan senkin aikana kutistuu jostain kohdin ja sama ilmiö tapahtuu kuin ruokapaastossa: ensin nälättää hulluna, sen jälkeen tapahtuu nälän tasoittuminen ja henkisen voiman kasvaminen :)