On tää kyllä mahdoton tilanne..tiedän että suhteesta ei ehkä tulis mitään, ollaan niin eri tilanteissa, mutta silti kaipaan hänen seuraansa. Yhteisiä juttuja ja huumoria jota harvoin on tarjolla...
Mietin että oisko meillä tarpeeksi yhteistä ja keksittäiskö juttuja miten olla yhdessä, ne vois olla vaikeita, mutta miten olla ilman hänen seuraansa?
Ikäeroakin on ja muutenkin eri elämäntilanteet.
Ehkä pitää ottaa vain päivä kerrallaan ja nauttia niistä hetkistä yhdessä mitä meille suodaan...
Mietin että oisko meillä tarpeeksi yhteistä ja keksittäiskö juttuja miten olla yhdessä, ne vois olla vaikeita, mutta miten olla ilman hänen seuraansa?
Ikäeroakin on ja muutenkin eri elämäntilanteet.
Ehkä pitää ottaa vain päivä kerrallaan ja nauttia niistä hetkistä yhdessä mitä meille suodaan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
On tämä kyllä niin hankalaa, helppo on jutella kanssasi ja nautin aina kun kuulen äänesi tai edes näen sinut, en vain pysty sinua vastustamaan....
Nälkä kasvaa syödessä valitettavasti
Joka kerta jäänyt "jano" kun sinut tavannut. Tahtoo paljon enemmän lisää sinua mies.
Itse olisin nähnyt tuollaisessa tilanteessa lähinnä varovaisia mahdollisuuksia, jos toisesta pitää. Mutta jos teillä on ikäeroa joku 10-15 vuotta, voi olla liikaa, riippuu tietysti ihmisistä.
Kyllä se ikäero vaikuttaa aina jollain tavoin juuri siten, että miten hyvin ihminen on sinut itsensä kanssa, onko itsetunto kunnossa ja henkisellä tasolla miten kypsä ihmisenä. Omista parisuhteista oppineena alan ottamaan etäisyyttä suhteissa, joissa alkaa ne lieveilmiöt kuten omistamisenhalu, liiallinen mustasukkaisuus, toisen ihmisen itsetunnon lyttääminen ja varsinkin valehteleminen nostamaan päätään. Sellainen käytös ei vaan ole mitenkään tervettä.
Nämä lieveilmiöt eivät kyllä oikeastaan liity ikäeroon. Eivät kyllä ole millään tavalla terveitä ominaisuuksia sinänsä.
Kyllä ne ikään, kokemuksiin parisuhteista, itsetuntoon ja henkisen kypsyydentasoon on sidottavissa ja sitä kautta vaikuttaa varmasti olipa se ikäero mikä tahansa.
Tämä keskustelu alkaa mennä nyt kokonaan aloituksen ohi.
Kommentoin kuitenkin vielä sen verran, että ihminen voi olla omistushaluinen, liiallisen mustasukkainen, lytätä toisen ihmisen itsetuntoa ja valehdella ihan iästä ja ikäerosta riippumatta.
Jos ihmiset keskittyisi hoitamaan omaa parisuhdettaan sen sijaan että antaisivat libidonsa johdattaa niin säästyis monelta kaipaamis aloitukselta tälläkin palstalla! Se on se kun löytyy joku panettava henkilö ja aletaan hakea syytä omasta näivyttyneestä suhteesta oiketusta pettää... Jos omais älyä sen alapääviettinsä sijaan niin tajuais että tuo joka saa aikaan panetusta on ihan samanlainen ihminen kun oma puolisoni. Se huuma katoaa kaikista suhteista ja saatetaan huomata että nyt ikävöin sitä puolisoa sittenkin kun muistellaan pitkää yhteistä historiaa miten hyvä hänen kanssaan oli elää ja olla. Ehkäpä tajutaan ettei uuden kanssa ollutkaan muuta kuin hetken himo.. Tuleekohan kellään ikinä mieleen että olishan sitä omaa suhdetta voinut hoitaa ja skipata se perseellä ajattelu
Muuten samaa mieltä, mutta "eri elämäntilanteet" tarkoittaa muutakin kuin että molemmat tai toinen on varattuja.
Olet periaatteessa ihan oikeassa. Mutta elämä ei aina ole yksinkertaista, saati mustavalkoistakaan. Ihmiselämässä on tekijöitä joita ei kukaan pysty ennakoimaan, eikä kaikki täällä mene libidokaan edellä. On olemassa muunkinlaista kaipausta kuin alapäällä ajattelu. Se vasta elämän vaikeaksi tekeekin. Mistä voi tietää kenenkään yksityisiä kipukohtia ja vaille jäämisiä. Ei siinä välttämättä ole panetuksen tai hetken huuman kanssa mitään tekemistä.
Samaa mieltä tästä. Elämään kuuluu ne vaikeatkin hetket, mutta ei se toinen ihminen ja seksi hänen kanssaan ole ratkaisu niihin. Sellainen ihminen ei vaan uskalla kohdata itseään ja niitä ongelmia sekä nähdä vaivaa suhteidensa eteen ja haluaa elää vaan siinä loputtomassa onnen pumpulipilvessä. Kannattaa kuunnella niitä eksiä, ja ottaa opiksi, jotta ei siinä seuraavassa suhteessaan törmää samoihin ongelmiin, jos sen toisen ihmisen eteen haluaa tehdä kaikkensa suhteen onnistumiseksi.