Taisit olla minua viisaampi ja tuntea itsesi paremmin. Ja ehkä minutkin. Ja osasit lukea tilanteen. Sillä näin kaukaa katsottuna meistä olis tullut aivan surkea pari. Huippuhetket olis varmaan olleet mahtavia, mutta ajateltiin asioista aivan eri tavalla. Se yhdistettynä sinun kilahtelevaan luonteenlaatuusi.. siitä olis tullut onoffia. Että mielummin offia eikä huitomista. Sanon tämän suurella kiitoksella ja lämpimällä sydämellä. Palautin sydämesi palan. Ja koen että omani on ehjä. Ja olen jatkanut matkaa :)) ahvoseni.
Hyvä että kaikki jäi niin kuin jäi
kuhantotesin
341198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
"Palautin sydämesi palan" LOL
Palajuttu on tooosii kaukainen juttu.
Jooh voisitko laittaa tuon hänelle, niin pääsee hänkin jo loppuviikosta elämässään eteenpäin.
En voi. Olen jo ihan tarpeeksi sekoillut ja aiheuttanut niitä kilareita että mitään sydämenasiaan liittyvää en laita enää hänelle, vastaan kyllä jos suoraan kysytään. Tai jos täällä kysyisi tunnisteella. Jota tuskin tapahtuu. Enkä kyllä enää oikein täällä ole kirjoitellut tai lueskellut, niin vois mennä ohi.
Et ole nainen.
Jospa laittaisit vaan suoran rehellisen viestin. Suhteissa varmasti ihmisiä riepoo eniten se, että toinen seilaa tunteissaan eestaas ja toinen osapuoli ei pääse käsittelemään niitä omia tunteita ollenkaan loppuu, vaan roikkuu sellaisessa välitilassa, jos asioita ei tehdä selviksi.
No sitten pitäisi hänenkin tehdä sama.. sitä pyysin jo ajat sitten.. ja jäin ilman vastausta. Pysyn myös lupauksessani, etten laita enää viestejä irl näistä asioista. Se tuli sanottua silmästä silmään. Ja siinä pysyn. Eipä ollut suhdetta, tunteita vaan.
Ei olekkaan nainen. Näin se luottamus alussa meni. Uskoa mitään ,kun hän käänsi kaiken aina toisin. Hiljenee siinä väkisinkin. Mut ei mitään. ok asia on ohi.
Jos on kyse tunteista /ihastumisesta eikä suhdetta ole edes ollut ja et ole saanut vastausta, niin anna olla ja jatka eteenpäin, ei se ihminen ole kiinnostunut. Ihan eri asia on, jos on ollut suhteessa ja jättää toisen epätietoiseksi lopullisesta tilanteesta ja tosiaan sahaa edelleen niiden omien tunteiden kanssa entiseensä, vaikka on ilmoittanut löytäneensä uuden ja rakastuneensa. Sellainen on raskasta.
Niin. Kirjoitin että meistä olisi tullut surkea pari = mitään ei tullut kun ei ollut mahdollista muutenkaan. Ja niin, aloituksessa kirjoitin myös et olen jatkanut matkaa..
Mihin perustat tuon kilahtelevuuden? Itse siedän hyvin vähän typeryyttä ja siinä palaa päreet ihmisten kanssa. Varmaan yksi syy sekin, miksi en halua lapsia.
Ahvoseni?
Väärin huippuhetket olisivat olleet superihania, mutta semmoista elämä on, ilman huippusuperhuperihania hetkiä ;)
No, mun luonteenlaatu on sellainen, etten jaksa kilareita tässä elämänvaiheessa. Vaikka se muu olis miten ihanaa. Haluan rauhallista ja suvantoa ja pelkkää onnelaa ;). Paljon puhetta ja pussausta, ettei mistään tulee väärinymmärryksiä. Hiljaisuutta ja mykkyyttä en myöskään kestä enää yhtään.
Sun on parempi olla sitten yksin, jos et kestä niitä vaikeita hetkiä, koska elämä ei ole sitä eikä rakkauskaan. Alat vaihtamaan ihmistä kuin paitaa, jos alkaa olemaan vaikeeta, eikä se ole oikein heitäkään kohtaan, varmaan ymmärrät itsekin. Kannattaa tutkiskella itseään, että missä vika, jos et kykene kohtaamaan vaikeita asioita ehkä pelkäätkin kohdata itsesi.
Ehkä on kyse enemmän siitä, että haluan luonteiden kohtaavan. Onko pakko olla ja elää sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa kaikki on koko ajan vaikeaa? Kun asioista vaan ajattelee aivan eri lailla. Entä jos onkin sellainen ihminen, jonka kanssa vaikeatkin asiat tuntuvat helpoilta tai ei ollenkaan vaikeilta? Olen voinut tehdä vertailua. Ja kyse on luonne-eroista. Ihmiset on erilaisia. Toiset sopii toisille paremmin, toiset huonommin. Joskus tulee tehtyä vaikka elämänmittaisia huonoja valintoja.
Kannattaa kyllä mieluummin kehittää sitä omaa itsetuntemusta ja nimenomaan se puhuminen suhteessa on se kaiken a ja o, ja koko homma alkaa pelittämään siitä ja rehellisyydestä. Tottahan ihmisiä on erilaisia, mutta kukaan ei voi arvata sinun ajatuksia, jos et ala niistä puhumaan tai kirjoita vaikkapa kirje, kun kuitenkin tälle palstallekin rustailet.
Kaunis ajatus mutta joskus ne puheenaiheet vaan loppuu. Seinille on ikävä puhua. Tai on ikävä puhua kun kukaan ei kuuntele. Tiedän että jotkut puheet tulee vielä puhuttaviksi, vaikeat sellaiset. Niiden aika ei ole ihan just nyt
Sulla on aika lapsenomainen käsitys suhteista. Oletko 20 täyttänyt jo. Ihme apina.. Luuletko että täydellinen suhde on pelkkää hyvää. No luule mitä luulet vaiketa asioita pitää pystyä käsittelemään ja peilistä näkemään virheitä myös. En yhtään ihmettele että kaltaisesi lässytin saa kilareita aikaan jossain tosi naisessa. Ehkäpä turhautui tuollaiseen vätykseen
No aloittaja on nainen. Jolla on ikää sen verran että tietää mistä puhuu ja mitä haluaa. Ehkä se on enemmän lapsenomaista, että kuvittelee kaikkien ihmissuhdeasioiden selviävän puhumalla. Alkaa olla kymmenien vuosien kokemus siitä että näin ei ole. Asioista voidaan puhua tasaisin väliajoin, silti mikään ei muutu, koska ihmiset eivät muutu eivät voi eivätkä kykene tai halua. Kyllä mulla on käsitys siitä, millainen voi hyvä suhde parhaimmillaan olla. Enkä kuvittele että se olis pelkkää hyvää, mutta erilaisten ihmisten kanssa erilaiset asiat voidaan puhua ja tehdä eri lailla..
Vertailua sä olet tehnyt kyllä helvetisti.
Aikakoneellako tupsahdit tohon keskusteluun?
Onko lopullista nyt?
Lopullista on sitten kun ollaan maan povessa hiljaa. Mutta tässä elämäntilanteessa mulla se on ei. Puoli vuotta ajatellut omaa eloa, vähän alkaa jo tulla tolkkua. Kyllä tää taas joku ikäkriisi ennenaikaisesti oli. Pahus. Tai elämäntilannekriisi, joka sai alkunsa pari vuotta sitten. Mutta jos elämää on takana reilusti ja edessäkin vielä, on välillä hyvä tarkastaa se kurssi ja katsoa mitä voi tehdä. Tuntuu että isoja muutoksia tulee, siihen en viitti sekoittaa ketään. Omat karikot täytyy luovia yksin.
Et edes tunne mua.
Luulo ei ole tiedon väärti.
Jaahas kilahditko? Mut ei toteudu muukaan, jos en sitten tunne, enkä tiedä - kun kaipasin sitä puhetta ja pussausta.
Joo ja et puhunut itse...Vaikeista asioista nimenomaan pitää puhua, jotta ne solmut aukeaa ja alkaa se itsetuntemus kasvaa, kun toinen ihminen on se peili.
Oletko nainen vai mies?
Minä olen nainen.
En kilahtanut. Tapanani ei ole kilahtaa.
aloittaja on nainen
En puhunut, mutta yritin. Koin että toinen ei halunnut, joten vaikea siinä on yksin alkaa puhumaan, ja solmuun menin. Mutta en tiedä kannattaako niihin solmuihin enää palata. Omasta mielestäni sain pakit, ja moneen kertaan. Siksi kirjoittelin enää tänne, ja nyt en enää tännekään, kun elämä on sellaista, että se pitää elää muualla kuin bittiavaruudessa..
HAHAHAHAA! Multinikki joka jauhaa bittiavaruudesta aivan loputtomiin saakka.
On väsymys läsnä yhä, kaikki ne ihmiset ja tapahtumien jälkeen kuten "hetki" sitten, putoan aina syvemmälle, sitä hiljaisuutta odottaen.
Mula et käytä huumeita, mutt käytät huumaavia lääkkeitä