Joskus kärsin omasta luonteestani tosi paljon.Joskus toivoisin etten olisi niin rehellinen js suorapuheinen,sillä saan aina riidan aikaan...Nytkin puolet suvusta äkeissään kun avasin suuni ja sanoin miten asioiden pitäisi mennä...Kumpa olisin pitänyt suuni kiinni ja kuunnellut heidän suoranaisia valeitaan....En kestä kieroilua saatika totisella naamalla valehtelua päin kasvoja...Juu kyllä minä pienet vakoiset valheet kestän oikomtta,mutta että kehdataan aivan lonkalta vain höpistä satuja...Inhoan syvästi asioiden vääristelyä..Ja kun avaan suuni hyvä ettei tule nyrkistä päähän...Isoiso äitini on kuulemma ollut samallainen suorapuheinen ja valheita oikova ihminen ollut...Kaippa olen sit häneen tullut?? ONKO Täälä saman tapaisa ihmisiä kuin minä?? oisi hauska tietää ja vaihtaa mielipiteitä :-)
Tempperamenttinen luonne:-)
Mutta en kai muuten olisi RAPU
7650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jeps- tuttua!
olen opetellut suoraanpuhumisen aakkoset - monet ovat niin sokeita että menevät shokkin jos sanoo liian suoraa- kannaatta tehdä se sillain että ne joutuu pureskeleen asioita hitaammin niin ei tule sotaa- sodassa ei sitten oma asia etene!
Olen ehkä jonkun verran samaa tyyppiä,esim:asioiden vääristelyä meille tulee päivittäin TV:stä.Siksi en juuri pysty enää katsomaan sitä,olen myös pannut merkille että ihmiset eivät pidä aina totuudesta on ehkä helpompi elää valheessa,(pilvilinnassa)Minä olen suututtanut monet kerrat sukulaiseni,naapurini puhumalla asioista liian suoraan,mutta kyllä he siitä leppyvät aikansa asiaa märehdittyään.
Asiat voi puhua suorin,ettei tarvi suututtaa toista.
Ottaa siihen taidon mukaan niin kaikki menee paljon paremmin ja perille. Itselläsi jää iloinen mieli ettei tarvinnut mielistellä eikä valehteluun osallistua.
Silloin ei kenenkään tarvitse suuttua,mutta voi ehkä muuttua. Toinen tai sinun ymmärryksesi tulee uusiin ulottuvuuksiin toista kohtaan.
Tiedän nämä ihmiset jotka ei oikei pysy totuudessa mutta kuitenkin maltti on kaikkein parasta. Tempperamenttinen olen minäkin ja osaan siitä iloita nyt kun on ikää tullut tarpeeksi.
T-menttiä pystyy hillitsemään ja sitä harjaannuttaa odottamaan tilanteiden tullen laskemalla kymmeneen.. ja kuuntelemalla toista. osapuolta.
Kyllä minä olen laskenut useita kertoja ja jaksanut myös kuunnella "varauksella tosin" sukuni tuntien, sekä nämä niin ihanat ystävät..EN saa enkä pysty olemaan hiljaa koska tiedän että nyt tulee sadetta Vaikka oisi poutapäivä Minun on pakko sanoa hop hop kuka nyt povaa sadetta ja haastaa valetta..ei sopisi olla niin suora sanainen että porukka hiljenee täysin ..Niinkuin nytkin on käynyt yli puoletsuvusta ottanut herneetnenäänsä..Ja vain sanasta pysytään totuudesta eikä valehdella.....
Töissä tahtoo olla vaikeaa kun tulee puhuttua asiat suoraan niin kuin ne on ja lisäksi vaadittua tasapuolista kohtelua kaikille. Pomot ei oikein tykkää.
Myöskin vapaa-aikana ystävät tahtoo vähetä suorista puheista, onneksi sukulaisten kanssa on välit säilynyt hyvinä. Ovat oppineet että en tarkoita pahaa vaikka sanonkin asiat suoraan. Tosin kyllä itsekkin olen oppinut pitämään suutani kiini läheisten ja tärkeiden ihmisten kuullen, pääsee vähemmällä.
Kohtalotovereita siis Sinulle Rapu löytyy kyllä. Meitä on kaikenlaisia ihmisiä, toiset osaa pitää suunsa kiini ja Me taas ei aina kestetä yleistä hymistelyä vaan pamautetaan asiat suoraan. Näin se vaan menee.
Aivan olen huomannut ettei pitäisi aina niin rivakasti pamauttaa Miksi puhut potaskaa...Sukuni tietää että olen mikä olen...siksi minua ei usein pyydetä sukukokouksiin koska olen liian suora sanainen....
Aivan. Sitä oikein kiehuu sisimmässään ku ihmiset puhuu paskaa, ei kehtaa olla rehellisiä ja näkee ympärilleen helvetillistä epäoikeudenmukasuutta ja omasta mielestään typeryyttä.
Mutta, mutta, jossain vaiheessa, oppii sen, ettei ihmisiä kannata niin hirveesti "kasvattaa", ei aina kannata aukoa päätään vaan pitää laskea se kuuluisat _ sataan, ennen ku sanoo mitään. Siin ehtii hiukan jäähtyä.
Sitte jälkikäteen voi tuumailla oliks kuitenki parempi ettei sanonu mitään, oisko suoraan pamauttamaisesta ollu hyötyä sille ihmiselle/sille tai itselle, ja mitä iloa tai hyötyä on nyt siitä ettei sanonukkaan kuten teki NIIIIN mieli?
Ei kannata antaa itsensä aina kuohua.
Tost alkuotsikosta "Tempperamenttinen luonne" sanosin vielä et sen vois myös kääntää suomeks esim: ihminen joka ei oo viel mokannu riittävästi, vielä on koulutus kesken, ihminen jonka lähimmäiset kuuntelee aina kiltisti mitä temperamento tällä kertaa sanoo etc.
Jonain päivänä viisaus (ehkä) ottaa handusta kiinni.