hoitokoira alistaa omaa

Ei auta kuin vahtia ja komentaa jos menee ihan totaalisen yli. Yksinollessaan eristä koirat, ettei riitele sun poissaollessa.

Kiitos, näin olin ajatellut, että jos nyt oikeesti helteitä tulee ja mennään uimaan niin laitan koirat siksi aikaa eri kerroksiin. Vähän jännitää, kun molemmat on aika kovapäisiä eikä tuo mun oma koira ainakaan ole kovin hyvä lukemaan koirien viestejä. Tai on se jo paremmaksi tullut. Se ei ole kuin kerran kunnolla alistunut koirapuistossa, kun yks rökitti sen oikein kunnolla. Muilla kerroilla on vielä yrittänyt sieltä maasta nirppiä takas. No viime aikoina on kyllä aika hyvin osannut välttää riitoja ja mennyt tilanteista pois ennen kun eskaloituu. Sitten taas hoitokoiraa ei ole nylkyttämisestä vissiin kielletty, kun on astutukseen käytetty. Saas nähdä mitä tästä tulee. Osaanko mennä väliin oikeessa tilanteessa, että en liian aikasin enkä myöhään...

No nyt se koira on hoidossa. Hyviä puolia tässä kokemuksessa...so far...vois olla, että koirat ottaa yhteen huomattavasti vähemmän, kun ekalla kerralla - ja ei niin rajusti. Ja hyvä puoli on se, että ulkoilu sujuu mallikkaasti. Molemmat nuuskuttelee tyytyväisenä. (Ekalla ulkoilulla nimittäin hoitokoira yritti ulkoillessakin nylkyttää omaa.) Miinuspuoli taas sitten on se, että tuo hoitokoira ei tekis yhtään mitään muuta, kun nylkyttäis mun koiraa. Sillä ei oikeesti ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta. Sitä kun tässä tuntitolkulla katsoo aamusta iltaan ja pesee eritteitä sohvalta, lattialta, tekstiileiltä... niin ei oo mitään herkkua. Vaikka muuten kiva koira onkin. Omaa koiraa ärsyttää ja välillä se saa toisen hetkeks laskeutumaan murisemalla. Oma myös puree naamasta, sillei roikkuu poskinahassa yms. mutta hoitokoiralla on kuulemma korkea kipukynnys niin eihän se oo moksiskaan. Hoitokoira käyttäytyy siis ihan niin kuin mun koira ois narttu. Jos mun koira tulee mun syliin niin hoitokoira vinkuu lattialla niin kuin narttua vinkuis. Ei sillein kuumottavasti tuijota ja "rökitä" kun mun koiraa kun tulee taas lattialle. (Niin kuin meidän entisen (narttu)kaksikon pomo koira teki.) Vaan tää tuijottaa kaihoisasti ja vinkuu. Sitten nylkyttää kun mun koira tassullaankin astuu lattialle. (Nyt vasta oon päästänyt omaa koiraa syliin. Monta tuntia kahden päivän aikana en ottanut lähelle, että itse selvittäis välit.) Sitten sille jää myös nylkytys päälle ja nylkyttää välillä yksinään omaa vatsaansa vasten ihan onnistuneesti. Äh, mun koira ei ole koskaan ollut nylkyttäjä niin tää on uutta mulle. Yöllä hoitokoira nukkui suljetussa kopassaan. Nytkin laitoin sen sinne, kun en vaan jaksanut taas heti aamusta katsella tota. Tunnin se sai olla vapaana tässä aamulla, mukaan lukien aamulenkki. Eilen illalla kielsin, vaikka periaatteessa oon antanut koirien itse selvittää välit. En sit enää puolenyön lähestyessä jaksanut katella (kun se on ihan jatkuvaa) niin kielsin koiraa. Se katsoi mua hölmistyneellä vauvakatseella ja meinas mennä uudestaan. Kielsin uudestaan ja esitin, että tulen kohti. Hoitokoira pötki säikähtäneenä keittiöön pöydän alle ja oli siellä ainakin puol tuntia. Siinä välissä pesin oman koiran ja kattelin telkkaria. Ei tullut sieltä pois itse. Menin itse puhumaan nätisti niin sitten uskalsi tulla. Koira ei ole meillä kun pari päivää. Jotenkin tylsää, että pitääkö niiden olla erillään vai onko se sitten vaan tota nylkytystä? No ainakin meinataan viedä niitä pitkille kävelyille, kun se sentään sujuu.

Oli koiran käytös mitä tahansa jota ihminen ei hyväksy, se on syytä kieltää. Niin että uskoo. Mulla on ollut elämäni aikana uroskoiria aina, useita, ja nylkytyksen kiellän oitis. Eipähän meillä nylkytetä, ei oteta yhteen eikä selvitellä välejä, koska se ei ole sallittua. Eivät näytä kärsivän asiasta ollenkaan. Leikit sujuu ja hellimistäkin on riittävästi.
Ei pidä hätääntyä jos kieltämiseen tottumaton koira voimakkaasti reagoikin. Kyllä se kohta älyää että muuten voi olla ihan rennosti mutta nylkytyshommat jätettävä tekemättä.

Kiitos viestistä! Noin mun just tekis mieli tehdä, mutta olen myös sen lukenut (ja uskonut), että koirat keskenään sevittää arvojärjestyksen. Niin se on tässä niin pulmallista, kun nylkytyshän voisi sitäkin olla (siksi ei alunperin puututtu hoitokoiran omistajan kanssa). Mutta se ei nyt enää siltä näytä. Oikeesti näyttää, että koira nauttii siitä fyysisesti. On aivan silmät lasittuneina seitsemännessä taivaassa. Vein koirat parin tunnin ulkoilulle. Remmissä asiat sujuu hyvin, mutta annas olla kun vapaaks pääsee. Koirapuistossa (pidin huolen ettei muita) kesti ihan hetken kun nuuskittiin paikkoja. Heräsi jo toiveita.. Mutta sitten hoitokoiralle heräsi ihan toisenlaisia toiveita... Vaikka oltiin siellä tunteroinen niin koko sen ajan pelkästään kyhnäs ja nylkytti mun koiraa. Vaikka oma koira yritti kepillä houktella leikkiin, ja tämä on kuulemma ainoa leikki mistä hoitokoira tykkää, niin ei mitään. Ei niin kuin huomannut ulkopuolista maailmaa. Ei vahtinut ohi kulkevia ihmisiä ja pyöriä, vaikka on mun mielestä remmissä ja ikkunan äärellä hitusen vahtikoiratyyppiä. Eikä kiinnittänyt kertaakaan huomiota mihinkään käpyyn, keppiin, kuoppaan. Kun oma koira pissas puun juureen niin ei tämä pysähdy edes nuuskimaan. Menee vaan silmät lasittuineina peräpäähän. huoh. Oma koira on nyt purrut siltä silmän seudun nirhantuneen punaiseksi. Ei kovin kivaa tällainen, kun en vaan usko, että yhteistä säveltä löytyy. Ei yhtään hetkeä josta molemmat nauttis. Sisälle kun tultiin niin hehkutin, että saatte luut. Hoitokoiran ihminen toi eli pitäis olla mieluinen. Oma koira aivan onnessaan. Siinäkin tilanteessa tää toinen vaan hyppii selkään. Lopulta sain molemmat istumaan. Annoin luut. Molemmat hyppäs sohvalle syömään, mutta nanosekunnissa hoitokoira oli hylännyt oman luunsa ja oli mun koiran kimpussa taas. Ääh. Laitoin sen sinne suljettuun koppaansa ja vein oman koiran eri kerrokseen. Nyt hoitokoira loikoilee sohvalla ja mietiskelee. Harmi kun ei tämän paremmin tämä parivaljakko ole bondannut. (No ehkä tän yhden mielestä on oikein hyvin bondattu...)

En antaisi hoitokoiran käyttäytyä noin, selkeä kielto ja poisto tilanteesta kun nylkyttelee tai edes aikoo. Hoitokoiran kuuluisi joutua tarvittaessa pois sieltä missä haluat oman koirasi kanssa olla, ei ole reilua, että oma koirasi joutuu pois kun hän ei ole se väärin tekijä. Rohkeesti vaan komennat ja lopetat hoitokoiran temput. Stemppiä!

Päädyin sit tosiaan komentaa hoitokoiraa ja se ihan säikähti, että mikä akka tämä on. ;) Aluksi näytti oikein hyvältä eli koirat oli hetken kuin "normaalit" koirat. Ei se kauaa ois kestänyt, kun ei ne vaan löydä mitään yhteistä. Eivätkä ole ihan rentoina toistensa seurassa. Sitten päätin tehdä sellasia hauskoja ja hyödyllisiä namitreenejä. Eli kumpikin hauva istumaan, antamaan tassua ym. ja annoin nameja. Joko samaan aikaan suuhun tai sitten nami lattialle ja odottavat lupaa. Kivalta näytti aluksi. Sitten hoitokoira jollain tavalla viestitti omalle, että se ei saa syödä omaa namiaan. Kannustin vaan, että syöt ja sanoin hoitokoiralle, että se ei määrää täällä. Sitten hoitokoira viestitti omalle, että sen pitää istua yhdessä nurkassa, kun hoitokoira tulee mun syliin koisimaan. Oma koira siellä nieleskeli ja tärisi eikä uskaltanut ollenkaan liikkua. Kesti aika kauan. Ei tullut edes kutsusta. Vähän lähti hiippailee niin hoitokoira lähti käppäilee sitä kohti ja oisko ollut taas samat mielessä. Laitoin koirat eri kerroksiin. Molemmat mun mielestä rentoutui siitä, mutta sama jatkuis, jos oisivat yhdessä. En sit tiedä, että aiheuttiko toi, kun komensin hoitokoiraa nylkyttämisestä sen, että se on nyt siirtynyt muihin painostuskeinoihin.

Totta kai se hoitokoira nylkyttää sun koiraa ja alistaa sitä muinkin tavoin, kun olet sen niin alusta asti antanutkin tehdä. Joskus voi olla oikeinkin antaa koirien itse selvittää välinsä, monesti koirat saattavat ottaa nopean kähähdyksen ja se on siitä poikki, mutta tässä tilanteessa olisi ihmisen pitänyt puuttua jo heti. Kun se hoitokoira ei ole uskonut kerrasta kun omasi on ärähtänyt nylkyttämisestä vaan on tullut yhteen otto, olisi pitänyt jo heti mennä väliin. Tästä lähtien kiellät selkeästi hoitokoiraa aina kun se nylkyttää omaasi ja viet sen pois tilanteesta, asetu oman koirasi tueksi ja kannusta sitä. Hoitokoiran kanssa ei ole niin väliä, minkälainen suhde teillä on kunhan se kunnioittaa sinua ja ymmärtää sinut pomoksi, eli voit ihan vapaasti puoltaa ja suosia omaa koiraasi. Kertomasi perusteella hoitokoira on päässyt alistamaan omaasi ihan liikaa eikä omasi ole tehnyt mitään pahaa, se on yrittänyt puolustaa itseään eikä toinen ole uskonut, joten sinun täytyy nyt tehdä keskittyä hoitokoiran väärään käytökseen ja sen estämiseen ja omasi kannustamiseen. Kun annat sen hoitokoiran painostaa/alistaa omaasi tällä tavalla, aiheutat vain omasi luottoon sinua kohtaan ongelmia. Vaikka hoitkoira lopettaisikin nylkyttämisen, ei se tarkoita ettei muusta painostamisesta sitä saa kieltää, jos huomaat sen jotenkin muuten painostavan omaasi poista vain hoitkoira tilanteesta ja siirrä kaikki huomiosi omaasi, tee sen kanssa jotain kivaa ja jätä hoitokoira huomiotta. Tilanteessa missä se osaa käyttäytyä eikä aiheuta omalle koirallesi ongelmia sen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa, mutta väärästä käytöksestä sitä tulee rangaista, omaasi vain jos se tekee jotain pahaa, muuten keskity tukemaan sitä.

Mielenkiintoista. Kiitos kovasti näistä kommenteista. Olisi vaan pitänyt seurata omaa vaistoa ja kieltää aiemmin. Meillähän lähti tämä sitten varmaan lapasesta jo silloin, kun koirat tutustuivat, kun hoitokoiran omistaja oli läsnä. Vietettiin useita tunteja silloin ensin neutraalimmassa (omalle koiralle tutuhkossa paikassa, vieraalle uudessa) ulkopaikassa ja sitten meillä sisällä. Hoitokoiran omistaja näytti kannattavan sitä linjaa, että hoitokoiraa ei saa kieltää, koska ihminen ei saa mennä väliin ja lisäksi astutuskoirana siihen homaan ei sais liittyä mitään kielteistä, toruttua. Jossain vaiheessa aloin kysellä, että miten paljon tuon oman täytyy alistua, ennen kun toiselle riittä. Omistajakaan ei tiennyt. Sanoi vaan, että se ei nyt jotenkin ole tarpeeksi alistunut. Soitettiin yhdelle tutulle kasvattajallekin ja hän sanoi, että kyllä se nylkytys saattaa jatkua ja se jota nylkytetään on se joka on alistunut. Siinä alussa ne otti muutaman kerran yhteen, mutta olivat ainakin mun silmään tasaväkisiä. Kumpikaan ei näyttänyt alistuvan toiselle. Omistaja sanoi, että pitäis melkein upottaa hampaat hoitokoiran kaulaan niin sitten se lopettais. Että mun koiran pitäis kunnolla ärähtää. Sitäkin oon miettinyt, että mun koira on pitkäpinnaiseksi opetettu, kun työni puolesta se ei saa olla arvaamaton tai aggressiivinen. Niin voisko olla sitäkin, ettei se anna kunnolla takas, kun ajattelee etten hyväksy sitä? Tästä lähtien, jos kukaan muu tulee meille enää hoitoon niin otan tämän linjan, että ne asiat jotka ihmistä häiritsee niin niistä sanotaan. Vähän hankala toi kuvio, että hoitokoira on vanhempi (luontaisempi pomo ikänsä puolesta), mutta koti on nuoremman koiran. Helpotukseksi voin kertoa, että oman koiran siirtäminen toiseen kerrokseen oli sille mieluisaa, koska se saa harvoin olla siellä ja siellä on mun makkari. Eli ei ollut varmaan niinkään rangaistuksen tuntuinen. Säälittää tuo hoitokoira pistää koppaansa, kun koppa on mun mielestä liian pieni. Sellainen kantokoppa. Ei tunnu hyvältä pitää sitä siellä pitkiä aikoja. Mun makkariin taas en halua sitä, jos merkkailee. Nyt laitoin taas koppaan, kun mun oma ei uskalle mihinkään liikkua eikä uskalla mennä juomaan. Vähän huolestuttaa nesteen saanti, kun en muista milloin viimeksi juonut. Ei meinannut uskaltaa syödäkään, vaikka olen laittanut ne ovella erotettuihin huoneisiin syömään. Ei siis meinannut uskaltaa mennä sinne ruokapaikalle, kun tuo toinen on kai jotenkin ilmaissut, että et juo etkä syö mitään. Remmissä ne kulkee tosi mukavasti, eikä hoitokoira yhtään pomota. Ei mitään vihamielisyyttä havaittavissa kummankaan puolesta remmissä.

Oletko aina vain kieltänyt ja sitten heti poistunut tilanteesta? Voisi olla hyvä vaatia joskus totaalista rauhoittumista, vaikkapa istumista/maaten menemistä ennenkuin häippäset.
Vähän sama kun jos koira tekee jotain kiellettyä ja ihminen vain komentaa, muttei pidä huoli, että koira todella myös uskoo ja väistää itse sivummalle ja rauhoittuu.

Viimeinen vuorokausi meni niin, että kielsin ja muutamaksi sekunniksi lopetti, mutta sitten yritti taas. Laitoin koppaansa tai koirapuistossa remmiin. Näin se vaan jatkui koko vuorokauden taas. Väillä itsekseen yritti tyydyttää...omaa vatsaansa vasten tai sohvapeittoja. Aloin siitäkin laittaa koppaan, kun en halunnut enää pestä roiskeita. Lopulta pidin koirat enimmäkseen eri kerroksissa. En nähnyt mahdollisuutta kuinka niillä voisi olla yhdessä kivaa. Mun mielestä toi hoitokoira oli vaan jotenkin "kiimainen". Ei sillä ollut muita ajatuksia. Mun mielestä johtaja koirat kuitenkin yleensä tekee muutakin. Tutkii paikkoja tai jotain. Tämä ei oikeesti ollut mistään muusta kiinnostunut. Silmät kiilui ja oli vaan yksi ajatus. Hyvin se alkoi mua tottelemaan pienestä kröhäisystäkin, mutta ei ne sen kiinnostukset lakanneet, vaikka ois joutunut kopassa olee ja rauhoittuu. Juu ja yritin saada sohvalle viereen rauhoittumaan niin, että oma koira mun toisella puolella. Siinä ne oli, mutta hoitokoira kuunteli mun koiran jokaista henkäisyä toivorikkaana. Yhdessä vaiheessa se teki sellaisen eleen, että puraisis mua sormesta. Otti sormen syvälle suuhun ja oli heti tosi pahoillaan. Pötki itse koppaansa häpeämään!

Ei astutuskoira nyt ihan hirveästi tarvitse harjoitusta käytöksen aloittamiseen.. Haluaisin nähdä sen uroksen, joka jättää astumatta nartun, jos astumiskäytöstä on rajoitettu, ei ole tullut vastaan. Omilta uroksilta on ehdottomasti kiellettyä astua mitään muuta, kuin tähän tarkoitukseen paikalla olevia narttuja. Ihmettelen kyllä ystäväsi tapaa, kuka oikeasti jaksaa päivästä toiseen pestä koiran mällejä sohvilta, kaikkea sitä kuulee.

Koiran käytös on yliseksuaalista, se on ongelma, jonka koiran omistaja on aiheuttanut antamalla koiran käyttäytyä näin. Uroksen elämä ei aina ole ihan helppoa, samanlaisia ne on kuin ihmisteinitkin, kaikkea pitäisi päästä painamaan, mutta ympäristö opettaa, mitä pannaan ja milloin käytös on sopivaa.. Jos kukaan ei ole ohjannut käytöstä, on tulos juuri kuvatunlainen.

Kun omia uroksia on käytetty astumassa, kyllä koira on kierroksilla päivän kaksi tämän jälkeen, vaikea kuvitella, että koiran elämä on kovin mukavaa, jos se joutuu jatkuvasti elämään stressaantuneena.