Beethoven Appassionata (complete) Daniel Barenboim

Juhlahetkien kahvinautinto on ohuista kupeista parhain. Iltateetä joimme tapamme mukaan Terhi Mickelsonin muotoilemista keraamisista kupeista, joista jokainen on erilainen. Paksu kuppi sopii teehen. Minun kuppini korvana on pupun pää, siipalla mäyräkoiran. Kuopus osti ne meille joululahjoiksi valmistuttuaan ensimmäisellä palkallaan Naisten joulumessuilta .

Romantiikan aihepiiriä jatkaa Oiva Paloheimon runoon sävelletty Iltalaulu rakastetulle.

https://www.youtube.com/watch?v=ZOjk-v8PrFk

Torstaina ja sunnuntaina on lähisukumme kahdella naisella nimikkopäivänsä.

Hyvää naistenviikkoa !

Kauniit sanat Paloheimon runossa, hyvää teki kuunnella näinä raskaina aikoina!

Katselin myös filmin Taianomainen kesä, aivan viehättävä filmi, jossa värillinen näyttelijä Morgan Freeman, tuttuun lämminhenkiseen tapaansa esitti vaimonsa menettänyttä invalisisoitunutta vanhempaa kirjailijaa.

Naapurin eroperheen ja pikkutytön ansiosta hän alkaa uudestaan kirjoittamaan, suloisia elefanttisatuja isäänsä kaipaavalle lapselle. Lämpö syntyy hyvin kauniin romanttisella tavalla, perheenäidin ja kirjailijan välillä, hieman unenomaisesti.
Pienen tyttökatraan vanhimman tytön älykkäät kysymykset, saavat miehen avautumaan mielikuvituksen mahdista ihmisellä, itse hän oli pyörätuoliin sidottu ollut jo 25 v iässä. u Niin upea filmi ja lempinäyttelijäni, miehekäs, mutta lämmin Morgan Freeman🍀

Mitähän "peräkamarin pojat" nyt sanovat kun juovta kahviaan pahvimukeista shellin pikku baarissa Joensuun Elliä kuunnellen?

Laidasta laitaan löytyy, sanoo Römpötti, polkinen jalkaa Maitolavan tyttösen tahdittamana.
Niin oikkein, meinas Terokin pyyhkäisten nenäänsä hihaan, samalla etsien toisella kädellä kolikoita takataskun pohjalta. Pahvimukissa jäähtyi loppukahvi.

Kahvi maksaa baarissa ainakin kaks euroo, kyllä sillä rahalla äkkiä säästää rahat oikeisiin kahvimukeihin . Harva pienistä kupeista ja tasseilta enää ryystää. Kamalaa tuo roskaruokakin, hampurilais ateriasta jää kukkurallinen tarjotin turhaa roskaa.

ONNEKSI KUITENKIN.
Jokainen taaplaa tyylillään juo pahvimukeista ja syö kaupanpaketissa kantamansa pullan käärepaperin päällä.
Joskus käyttää aamukahvimukia huuhtasematta sitä edes raanan alla!
Ostaa alatoopia ja palottelee sitä linkkuveitsellä laittaakseen aimokökön voileivälle sepä vasta maistuukin viiksien heiluessa nenän alla vinhasti, jättäen muutaman lihasirun vielä kuin muistoksi viiksiin, eihän niitä kuin pyyhkästään hihaan ruokailun jälkeen peili on turhaa.
Kaljaa voi mennä sitten palanpainikkeeksi pullo tai kaksi, sitten se helpottava röyhtäsy joka on kuuluva ja moniosainen toimenpide ja vain suomalainen mies sen osaa!

Ohuista mokka- kahvikupeista ei hän ole kuullutkaan?

Pahvimuki onkin ihan katu-uskottava , nuoret kiireiset bisnesmiehet pyyhältävät Helsingin Cityn katukuvassa isosta pahvimukista latteaan välillä hörpäten. Juhlamokasta olen kuullut puhuttavan, arkimoka on kylläkin anteeksiannettavampi.

Astiakaapin asukeista symppiksimpiä taitavatkin olla kahvikupit ja -mukit inhimillisen oloisine korvineen. Kukas se täällä kirjoittikaan söpösti kahvikupin aamu-uinnista, jolloin korvaan meni vettä. Kahvikannu nokkineen näyttää aika korskealta ja herkästi nokkiinsa ottavalta. Eipä niitä näykään enää käytössä - ohi on aika, jolloin valkoessuinen sisäkkö kaatoi pannussa keitettyä kaffetta posliini- tai hopeakannusta.

Rohkeasti vaan astiakappien aarteet käyttöön : asettele niittykukat maitokannuun, istuta hyasintin sipuli hopeiseen sokeriskooliin ja kylvä rairuohon siemenet anopin perintökuppeihin. Ainakin ne Myrnat kultareunoineen siihen ovat omiaan.

Saaran päivä kunnaksi laitan Saara Aallon laulua. Saara on heprealainen nimi ja tarkoittaa ruhtinatarta.

https://www.youtube.com/watch?v=LO0FXRZ3TmI

Ihana aloitus, josta laitoin musiikkia taustalle soimaan ja menihän sieltä jokunen muukin rauhoittava sinfonia.

Kahvini join kyllä tavanomaisesta mukista, ei pahvinen sentään. On minullakin somia kahvikuppeja, joita tosi harvoin käytän. Täytyisikö ne ottaa sunnuntai käyttöön? Joskus on nautiskeltu lapsenlapseni luona mehua pienistä, ..oikein pienistä, kuten mokkakahvikupit, joko mehua tai limua. Tarjoilukin oli silloin monipuolista, tosin muovista!:(, mutta kupit on porsliinia.

Kivasti sai aloituksesi keskustelua aikaan.

Espoo on kovin laaja-alainen, enkä ole asunut täällä kuin vuosina 51-64 ja 95-2016. Työelämän aikoina H:ssä, ja 5 henkisen perheen kanssa, ei paljoakaan ollut iltaisin enää vetoa paikkakunnan rientoihin, paitsi Sjöscoutkåren Vikingarna aikana, merellä ja metsissä :D
Syntyjään hesalaisena olen tietty tottunut ihmisvilinään, paljonhan kasvoja on nähty elämän aikana, harvemmin tuntemattomat jääkään mieleen.