Kävin rippikoulun Pudasjärven Hilturannassa. Siellä pidettiin silloin SRK:n leirejä. Nuoruus tuntui huumaavalta. Koko elämä oli edessä. Rippikoulun jälkeen tuntui, että tahdoin uskoa. Oli helppoa uskoa.
Kaveriporukkaamme kuului tyttöjä samalta kylältä. Heidän kanssaan olimme kulkeneet lapsuudesta asti.
Syksyllä maailma alkoi vetää minua puoleensa. Aloin nähdä siellä viehättäviä ja houkuttelevia asioita. Tuntui jännittävältä tehdä salaa vanhemmilta asioita, joita he eivät olisi hyväksyneet.
Samanaikaisesti kävin viikonloppuisin lauluseuroissa ja seuroissa silloin kun niitä järjestettiin. Kuvittelin, että voi olla samanaikaisesti uskovainen ja kulkea salaa huonoilla teillä.
Tiesin kyllä, että vanhempani olivat huolissaan. Ja että Jumalalta en voi mitään salata. Tiesin, että Jumala näkee sydämeeni.
Eräänä syksyisenä ja myrskyisenä yönä, tulin myöhään kotiin erään reissun jälkeen. Sinä yönä en nukkunut. Sinä yönä Jumala pysäytti minut. Minulle tuli pelko, että kuolen ja minulla on asioita, jotka painavat tunnolla. En voinut nukkua. En uskaltanut mennä äidin ja isän huoneeseen, koska en halunnut herättää heitä. Valvoin. Se yö oli tuskainen ja pitkä. Tiedän, miltä tuntuu pelätä kuolemaa. Silloin pelkäsin. Tuuli ulvoi nurkissa ja sade pieksi ikkunaruutuja. Odotin aamua hartaasti.
Varhain aamulla kuulin äidin nousevan kahvinkeittoon ennen navettatöitä. Silloin suorastaan ryntäsin äidin luo pyytämään syntejäni anteeksi. Sain laskea syntitaakkani. Tunsin suurta iloa ja vapautta.
Vaikein tehtävä oli ratkaista suhteeni kaveriporukkaan. En tiennyt, miten toimisin. Päätin kirjoittaa kirjeen kavereilleni. Kirjoitin, mitä minulle kuuluu ja että haluan olla uskovainen. Toivoin, että hekin haluaisivat uskoa. Kerroin, että minut Jumala laittoi valitsemaan ja valitsin uskon tien. Kerroin myös, että haluan olla kaveri vieläkin, mutta oman heikon uskoni takia en voi enää lähteä niille reissuille, joilla ennen olin heidän kanssaan kulkenut.
Aluksi tuntui, että olin yksin. Mutta myöhemmin Jumala siunasi ystäviä ja koko elämääni moninkertaisesti. Nyt tuntuu, että Jumala on antanut enemmän kuin olen itse koskaan voinut edes toivoa.
Kaveriporukkaamme kuului tyttöjä samalta kylältä. Heidän kanssaan olimme kulkeneet lapsuudesta asti.
Syksyllä maailma alkoi vetää minua puoleensa. Aloin nähdä siellä viehättäviä ja houkuttelevia asioita. Tuntui jännittävältä tehdä salaa vanhemmilta asioita, joita he eivät olisi hyväksyneet.
Samanaikaisesti kävin viikonloppuisin lauluseuroissa ja seuroissa silloin kun niitä järjestettiin. Kuvittelin, että voi olla samanaikaisesti uskovainen ja kulkea salaa huonoilla teillä.
Tiesin kyllä, että vanhempani olivat huolissaan. Ja että Jumalalta en voi mitään salata. Tiesin, että Jumala näkee sydämeeni.
Eräänä syksyisenä ja myrskyisenä yönä, tulin myöhään kotiin erään reissun jälkeen. Sinä yönä en nukkunut. Sinä yönä Jumala pysäytti minut. Minulle tuli pelko, että kuolen ja minulla on asioita, jotka painavat tunnolla. En voinut nukkua. En uskaltanut mennä äidin ja isän huoneeseen, koska en halunnut herättää heitä. Valvoin. Se yö oli tuskainen ja pitkä. Tiedän, miltä tuntuu pelätä kuolemaa. Silloin pelkäsin. Tuuli ulvoi nurkissa ja sade pieksi ikkunaruutuja. Odotin aamua hartaasti.
Varhain aamulla kuulin äidin nousevan kahvinkeittoon ennen navettatöitä. Silloin suorastaan ryntäsin äidin luo pyytämään syntejäni anteeksi. Sain laskea syntitaakkani. Tunsin suurta iloa ja vapautta.
Vaikein tehtävä oli ratkaista suhteeni kaveriporukkaan. En tiennyt, miten toimisin. Päätin kirjoittaa kirjeen kavereilleni. Kirjoitin, mitä minulle kuuluu ja että haluan olla uskovainen. Toivoin, että hekin haluaisivat uskoa. Kerroin, että minut Jumala laittoi valitsemaan ja valitsin uskon tien. Kerroin myös, että haluan olla kaveri vieläkin, mutta oman heikon uskoni takia en voi enää lähteä niille reissuille, joilla ennen olin heidän kanssaan kulkenut.
Aluksi tuntui, että olin yksin. Mutta myöhemmin Jumala siunasi ystäviä ja koko elämääni moninkertaisesti. Nyt tuntuu, että Jumala on antanut enemmän kuin olen itse koskaan voinut edes toivoa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
""Jumala siis käyttää välikappaleenaan uskovaista ihmistä, jolla on syntien sovituksen sana. ""
Mikä on se sovituksen sana? Se sovituksen sana on: "Jeesus Kristus on sovittanut ristillä sinun syntisi ja saat uskossa Häneen syntisi anteeksi Hänen nimensä tähden."
Sovituksen sana ei ole: " Me julistamme sinun syntisi anteeksi, koska meille on annettu sovituksen sana".
Miten Jumala pysäyttää omavanhurskaat ja muita uskovaisia tuomitsevat vain me -vanhoillislestadiolaiset silloin, kun kirjat avataan?
Tuleeko toinen vl-henkilö avuksi? Pystyykö silloin auttamaan?
häiriköivät epäuskoiset, jotka luottavat enemmän omaan järkeensä ja ajattelukykyynsä kuin Raamatussa ilmoitettuun Jumalan sanaan.
Ei sille mitään voi, että usko ei ole joka miehen. Niin kuin tuossa edellä jo lainattiin Raamattua, Jumala antaa armonsa kenelle tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Eihän kukaan voi päästä sovintoon Jumalan kanssa kuvittelemalla, että ymmärtää itse kaikki asiat ja uskoo esimerkiksi niin kuin jotkut tässä ketjussa, että vanhoillislestadiolaisuudessa on harhaista opetusta. Täytyy alistua Jumalan väkevän käden alle. Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jumala kutsuu maailmasta yhteyteensä ne, jotka hän haluaa kutsua. Hän on kutsunut ainakin aloittajan.
niin kuin tämänkin ketjun järkeilijät, jotka eivät usko Raamatussa ilmoitettuun Jumalan sanaan ja Jumalan säätämään arjojärjestykseen, kulkevat läpi elämänsä ajan harhoissaan ja oman ajattelunsa viisaudessa, kunnes vasta liian myöhään eli viimeisellä tuomiolla heillekin avautuu totuus, mutta silloin se tietenkin on jo liian myöhäistä.
Miksi se on niin vaikea uskoa, että Jumala on suurempi kuin ihminen? Perisyntihän sen tekee ja piru - yksi heinolalainen ja toimen kempeleläinen ovat siinä touhussa pirulla hyvänä apuna -, mutta voisihan sitä silti huokaista Jumalan puoleen, että hän antaisi meillekin sen armonsa, jonka on antanut aloittajallekin.
""Eihän kukaan voi päästä sovintoon Jumalan kanssa kuvittelemalla, että ymmärtää itse kaikki asiat ja uskoo esimerkiksi niin kuin jotkut tässä ketjussa, että vanhoillislestadiolaisuudessa on harhaista opetusta.""
Kyllä kannattaa uskoa vl-puhujaveljien valehteluun.
apulainen esiintyy tässä nimimerkillä "vl-riviveli".
nyt joku tahallaan nostaa melperin krotiilinkyynelketjuja ja muita harhaisia ketjuja keulille, ettei kukaan palstalle eksyvä sielun rauhaa ja syntiensä sovitusta kaipaava sielu vaingossakaan löytäisi tätä aloitusta "Kun Jumala pysäytti", josta sentään on löydettävissä Jumalan hyvä tahto. Noin ovela on sielunvihollinen melpereineen ja muine apulaisineen.
Lohdullista on, että Jumala joka tapauksessa pelastaa ne, jotka hän on aikonut autuuteen.
Ihan aikuisen oikeasti: SRK-vl-kultissa on oikeita sydämen kristittyjä = Uskovaisia, nykyaikana aika vähän. Joskus on ehkä ns. elävää Pohjolan kristillisyyttä ollutkin , mutta nykyään SRK/vl-kultti on aika ahdistava USKONNOLLINEN perinneliike ja "elävän kristillisyyden" museo, tämä ns. Jumalan Valtakunta-SRK.
tuntua ahdistavalta, jos ei jaksa uskoa omia syntejään anteeksi. Silloin sitä alkaa nähdä vikoja kaikkialla.
Voisithan lueskella vaikka Päivämiehen jouttuja ja kuunnella Kesäseuraradiota-
Missä kohtaa Raamatussa sanotaan:
"Uskokaa syntinne anteeksi."
Siis että itse hoidetaan homma kotiin. Laitatko raamatunpaikan.
Luen kyllä Päivämiestä suht. säännöllisesti ja kuuntelen kesäseuraradiotakin mahdollisuuksien mukaan. Ja tietenkin seuraan SRK/vl-kuvioita netistäkin, mitä täältä löytyy. Asiaa, ja asiatontakin...!
Mummuni oli vl. Samoin kummienoni on vl-rovasti. Hänen kauttaan kääntyi sukua veeälliksi puolisen vuosisataa sitten. Saarnasi minullekin synnit anteeksi "JNJV" Petäjäveden Suviksilla v. 2000.
En kai tästä tietystä vl-moodista päässe ikinä eroon?! Enkä vissiinniin kait ihan kokonaan haluakaan siitä eroon? Kyllä sen hyvän voin ottaa mitä siinä vl-jutussa on jäljellä, esim. muutamat vanhat Siionin laulut. Aika vähän SRK-kultissa on kyllä sitä hyvää, aitoa ja alkuperäistä ns. elävää kristilllisyyttä jäljellä...
Pedofilia ja tiedot hoitokokousväkivallasta eivät ole ainakaan lähentäneet vl-liikkeeseen, vaan luonnollisesti päinvastoin! Hengellinen kotini on nykyään Lähetyshiippakunta. En haikaile vl-lestaksi enää...!
suus, jota ei epäuskoisille avata.
"1. Kor. 4:1
Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. "
käynyt todella kehnosti kun olet menettänyt jumalanlapsiosuutesi.
Ketä ne olivat ne "meitä"?
olitko siellä yksi niistä, vai oliko siellä vapaakirkon tauno, kumpi oli kerro?
olivat Jumalan lapsia.
Ei noita häiriköitä ole kuin yksi, kaikki paska tulee samasta osoitteesta kalervolta. Ei poloisella ole muuta harrastusta, kun ei enää jaksa juosta tennispallon perässä. Eteenkään ei ota. Polivian viitakkokaan ei enää kiehdo.
Se on armosta että uskoo Jeesukseen joka on lahja .
järven Hilturannassa ei järjestetty SRK:n rippikouluja, vaikka aloittaja niin mainitseekin. Pudasjärvelle entisinä aikoina meni rippikouluun ympäristöstä paljon Jumalan lapsia, koska Pudasjärvellä tuohon aikaan oli uskovainen kirkkoherra.
Niin missä se on Raamatussa se syntien anteeksi uskominen,kertokaa, ja kertokaa samalla kuka on antanut luvan lisäillä omiaan Sanaan!
Ei kuulu vl-vastausta. Miksei?
nata vastata. Sinä et kuulu Jumalan valittuihin. Tyydy osaasi.
Keneltä sinä "kalttaamaton mulukku" täällä luulet saavasi vastauksia venkoiluusi? Eihän täällä ole juuri muita kuin yksi heinolalainen ja tonen kempeleläinen ja ne molemmat ona jumalanpilkkaajia... ja joskus käväisee joku muu, mutta miksi ne tuommoselle mulukulle alkasivat vastailemaan. Ehei..! Mitä sinä täällä palstalle tunnista toiseen luuhailet? Mikset mene seuroihin? Siellä sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.
Kaksi vanhoillislestadiolaista kusipäätä vastasi edellä.
Niitä on suurin osa vanhoillisista.
en tiedä muita kysipäitä kuin yhden heinolalaisen.