Olen 23v nainen.
Olen omasta mielestäni niin vastenmielinen kaikin puolin. Puheeni ja oikeastaan koko olemukseni on joko masentunut tai päinvastaisesti (teennäisen) iloinen. Pari vuotta sitten taisin olla ihan aidostikin iloinen ja pirteä kun minua joskus kutsuttiin jopa aurinkoiseksi.
En tiedä mitä tässä parin vuoden aika on tapahtunut.
Ennen olin mielestäni (useimmiten) nätti mutta silti epävarma itsestäni, pirteämpi kun energiaa riitti runsaasti vielä työpäivän jälkeen ja nukuin kuitenkin hyvin. Mutta nyt olen itseeni niin tyytymätön, häpeävä ja luultavasti masentunut vaikka en halua myöntää sitä. Olen myös todella äreä läheisilleni. Nykyään ajattelen usein että onko millään oikeastaan enää edes mitään väliä. Jos tappaisin itseni niin jäisikö kukaan liiemmin kaipaamaan. En ole saanut ikinä liiemmin kehuja vanhemmiltani (johtuen varmasti heidän lapsuudestaan) enkä ole oikein ikinä kokenut aitoa rakkautta minun ja vanhempieni välillä. Ainakaan vanhemmalla iällä. Perheessämme ei ole oikeastaan ikinä osoitettu rakkautta avoimesti. En esimerkiksi tykkää halata äitiäni saati sitten isääni. Äitini ei myöskään ikinä kehu ulkonäköäni, jos joku sanoo että onpas sulla nätti tyttö tms. niin äiti on antanut ymmärtää että olen hänen mielestään vain ihan nätti. Vanhempien kuuluisi täydestä sydämestä vakuuttuneesti kehua ja vähän jopa liioitellen. Mutta nykyään se olisi aivan turhaa kun olen jo oppinut nykyiseen.
Se siitä perhe avautumisesta...
Voiko kaikki nykyinen tunnetilani johtua vain raskaan työn aiheuttamasta jonkin sortin uupumuksesta? Vai terveellisen ruokavalion puute? Ennen olin nimittäin "terveysintoilija" ja söin myös päivittäin tiettyjä vitamiineja mutta sittemmin aloin repsahtamaan sokeriin ja terveellinen ruokavalio vähän jäi ja nykyään en edes jaksa enään panostaa terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon enkä paljon mihinkään muuhunkaan.
Nykyään tunnen olevani enemmän väsynyt kuin pirteä ja unetkin ovat olleet jo pitkään vähän vajavaisia.
Unelma olisi jos saisin irtioton arjesta ja pääsisin matkustamaan toiseen maahan lomalle vähän pidemmäksi aikaa YKSIN. Mutta se vaatii rahaa eikä minulla ole aikaa ottaa töistä lomaa niin pitkäksi aikaa.
Ennen kuin otan yhteyttä lääkäriin niin haluan kuulla mitä mielipiteitä, ajatuksia ja vinkkejä teillä mahdollisesti on.
Olen omasta mielestäni niin vastenmielinen kaikin puolin. Puheeni ja oikeastaan koko olemukseni on joko masentunut tai päinvastaisesti (teennäisen) iloinen. Pari vuotta sitten taisin olla ihan aidostikin iloinen ja pirteä kun minua joskus kutsuttiin jopa aurinkoiseksi.
En tiedä mitä tässä parin vuoden aika on tapahtunut.
Ennen olin mielestäni (useimmiten) nätti mutta silti epävarma itsestäni, pirteämpi kun energiaa riitti runsaasti vielä työpäivän jälkeen ja nukuin kuitenkin hyvin. Mutta nyt olen itseeni niin tyytymätön, häpeävä ja luultavasti masentunut vaikka en halua myöntää sitä. Olen myös todella äreä läheisilleni. Nykyään ajattelen usein että onko millään oikeastaan enää edes mitään väliä. Jos tappaisin itseni niin jäisikö kukaan liiemmin kaipaamaan. En ole saanut ikinä liiemmin kehuja vanhemmiltani (johtuen varmasti heidän lapsuudestaan) enkä ole oikein ikinä kokenut aitoa rakkautta minun ja vanhempieni välillä. Ainakaan vanhemmalla iällä. Perheessämme ei ole oikeastaan ikinä osoitettu rakkautta avoimesti. En esimerkiksi tykkää halata äitiäni saati sitten isääni. Äitini ei myöskään ikinä kehu ulkonäköäni, jos joku sanoo että onpas sulla nätti tyttö tms. niin äiti on antanut ymmärtää että olen hänen mielestään vain ihan nätti. Vanhempien kuuluisi täydestä sydämestä vakuuttuneesti kehua ja vähän jopa liioitellen. Mutta nykyään se olisi aivan turhaa kun olen jo oppinut nykyiseen.
Se siitä perhe avautumisesta...
Voiko kaikki nykyinen tunnetilani johtua vain raskaan työn aiheuttamasta jonkin sortin uupumuksesta? Vai terveellisen ruokavalion puute? Ennen olin nimittäin "terveysintoilija" ja söin myös päivittäin tiettyjä vitamiineja mutta sittemmin aloin repsahtamaan sokeriin ja terveellinen ruokavalio vähän jäi ja nykyään en edes jaksa enään panostaa terveelliseen ja monipuoliseen ruokavalioon enkä paljon mihinkään muuhunkaan.
Nykyään tunnen olevani enemmän väsynyt kuin pirteä ja unetkin ovat olleet jo pitkään vähän vajavaisia.
Unelma olisi jos saisin irtioton arjesta ja pääsisin matkustamaan toiseen maahan lomalle vähän pidemmäksi aikaa YKSIN. Mutta se vaatii rahaa eikä minulla ole aikaa ottaa töistä lomaa niin pitkäksi aikaa.
Ennen kuin otan yhteyttä lääkäriin niin haluan kuulla mitä mielipiteitä, ajatuksia ja vinkkejä teillä mahdollisesti on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sokeri addiktoi eli itse laihduin 10 kg kun lopetin sokerilimsan juomisen, 3 litraa meni päivässä. Sokerimässäily väsyttää. Verensokerin liiallisesta kohoamisesta johtuu.
Ja: hyväksy itsesi sellaisena kuin olet :)
Kiitos! :) Olen kyllä huomannut että verensokerini heittelee miten sattuu koska nykyään on niin usein uupunut olo ja usein syömisen jälkeen väsyttää eniten.
Täytyy nyt positiivisin mielin aloittaa sokerilakko ja säännöllinen ja terveellinen ateria rytmi niin eiköhän tämä tilanne tästä parane. :)
Muistan kun silloin pari vuotta sitten olin tyystin sokerilakossa eikä sokeria tehnyt edes yhtään mieli...kunnes sitten jostain syystä repsahdin ja sokeri tuotti minulle säännöllistä tunnesyömistä ja jäin siis koukkuun kai. Varsinkin Pms aikaan olen oikein antanut itselleni luvan herkutella ihan tolkuttomasti.
Siitä kaikesta mässäilystä se masentuneisuutenikin varmasti johtuu.