jonne viedä kukkia ja sytyttää kynttilä. Tuntuu niin uskomattoman pahalta ettei hän (ehkä enää) koskaan tule elävänä takaisin, eikä palaa työpaikalleen.
Olisi edes hauta
***
72284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voisithan sinä käydä sytyttää kynttilän kirkkomaalla semmoiselle paikalle missä on paikka johon voi viedä kynttilän jos ei pääse jonku omalle haudalle.
paikka "muualle haudatut", niin siellä pitää itsekunkin käydä vaikka on kyse todella läheisistä sukulaisista, sillä ei joka käänteessä voi sinne lähteä mihin on todella haudattu, minullakin matkaa toiselle hautausmaalle 400km ja toiselle 30km.
Joissain tapauksissa hautapaikka vielä myyty jo uudelleen jollekkin vieraalle.
Että sinne sinäkin vaan.
...paikkoja jokaisella hautausmaalla?
Tärkeää on saada muistaa, muistella, surra jossakin rauhassa.
Minulla ei ole läheisiä menehtynyt tässä luonnon-onnettomuudessa, mutta jaan surun ja olen rukoillut ja käynyt paikallisella kirkkopihalla
hiljentymässä.
näitä paikkoja on hautausmaalla.
Surressani sitä, että en päässyt viemään kynttilää isäni haudalle (sijaitsee 750 kilometrin päässä), sanoi tuolloin 9 vuotias poikani: "Äiti, et kai usko, että pappa yksinään siellä hautausmaalla makaa, hänhän on meidän mukanamme koko ajan."
Siinäpä piilee totuus, kun tarkemmin ajattelee. Rakkaamme kulkevat muistoissamme mukanamme aina.
Lasten suusta kuulee totuuden!
He opettavat meitä aikuisia koko ajan. Olen itsekin saanut kokea nyt saatuani lapsen varttuneemmalla iällä.
Voihan sen kynttilän sytyttää vaikkapa olohuoneen tai keittiön pöydälle ja laittaa valaistuksen himmeämmälle. Itse sytytän usein iltaisin edesmenneelle isälleni kynttilän omaan kotiini, vaikka ei hautausmaallekaan ole kauhean pitkä matka. Minä ajattelen vähän samoin kuin "Äitylin" poika, että ei siellä hautausmaalla muuta ole kuin kylmä kivi - ei se meidän rakkaamme siellä ole ja odota, että me sinne menisimme häntä muistamaan.