Olisiko tällä foorumilla niitä, jotka olisitte liittyneet ns. pystymetsästä vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen?
Tarkoitan tällä sitä, että teillä, jotka olette liittynyt ulkopuolelta tähän joukkoon, ei entuudestaan ole ollut mitään yhteyksiä siihen esim. sukulaisten, aviopuolison tai jonkun muun läheisen ihmissuhteen kautta.
Miten pääsitte sisälle porukkaan?
Kuvittelisin, että se on aika vaikeaa kun yhteisö koostuu pitkälti muutamasta suuresta suvusta, jotka ovat vuosikymmeniä haaroittuneet ikään kuin suuren puun oksat.
Onko siis mahdollista päästä osalliseksi Jumalan valtakunnan aarteista, kuten alussa sanoin, pystymetsästä?
Erityisesti olen kiitollinen teidän vastauksistanne, jotka tulette kuvailemastani taustasta ja koette olevanne täysivaltaisia jäseniä vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.
Tarkoitan tällä sitä, että teillä, jotka olette liittynyt ulkopuolelta tähän joukkoon, ei entuudestaan ole ollut mitään yhteyksiä siihen esim. sukulaisten, aviopuolison tai jonkun muun läheisen ihmissuhteen kautta.
Miten pääsitte sisälle porukkaan?
Kuvittelisin, että se on aika vaikeaa kun yhteisö koostuu pitkälti muutamasta suuresta suvusta, jotka ovat vuosikymmeniä haaroittuneet ikään kuin suuren puun oksat.
Onko siis mahdollista päästä osalliseksi Jumalan valtakunnan aarteista, kuten alussa sanoin, pystymetsästä?
Erityisesti olen kiitollinen teidän vastauksistanne, jotka tulette kuvailemastani taustasta ja koette olevanne täysivaltaisia jäseniä vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tule "ulkopuolelta", mutta tunnen kyllä sellaisia henkilöitä, useitakin, mm. erään kovasti alkoholisoituneen, joka pääsi eroon alkoholista uskon tukemana.
Tämä "vanhoillislestadiolainen liike" näkyy ulkopuolella olevalle ihmisryhmänä, jossa tietyt suvut hallitsevat yms. Sisin olemus on kuitenkin muuta. Siihen pääset sisälle, kun Jumala antaa sinulle synnintunnon (rukoile sitä Jumalalta, ellei sitä jo ole), ja tahdot kuulla pelastavan evankeliumin omalle kohdallesi, jonka uskolla vastaanotat. Silloin olet päässyt sisälle täällä maan päällä olevaan Jumalan Valtakuntaan.
Minä olen sellainen. Tulin ulkopuolelta erään luokkatoverin kautta. En tiennyt hänen olevan vl, mutta kun omatunto oli herännyt, aloin hänen kanssaan kysellä uskon asioista. Ei silloin kiinnostanut, miltä joku liike näkyy "ulospäin".
Toki on ehtinyt tulla näkemyserojakin . Jos kuitenkin löytyy muutama kestävä ihmissuhde ja sydänystäviä, se auttaa pysymään tällä tiellä. Nuorena niitä ihmissuhteita tuli kaiken helpoimmin. Toisaalta myös uusilta tuttavuuksilta löytyy ystävällisyyttä. Paljon on myös nuorita pappeja, joille jo työnsäkin puolesta kuuluu ihmisten kohtaaminen.
Nuorella iällä liittyminen on varmaan helpompaa mihin tahansa yhteisöön. Sitten on todennäköistä saada uskovainen aviopuoliso ja siten kasvaa sisälle liikkeeseen. Läheskään kaikilla 'parannuksen armon' saaneilla ei kuitenkaan ole ollut niin hyvin että olisivat löytäneet omaa paikkaansa uskovaisten joukossa.
Perusajatushan kaikissa uskonsuunnissa on suurinpiirtein sama eli jokin juttu luo yhteisön ja yhteisön olemassaolo taas riippuu siitä kuinka hyvin liikkeen omaan juttuun sitoutumattomat saadaan suljettua yhteisön ulkopuolelle.
Sydämeltä sydämelle kulkevan uskon näkemiseen kun ei ole ihmisillä mahdollisuuksia niin sitten rajanveto tehdään täysin keksityillä jutuilla kuten tv, epäuskoiset ystävät, poliittiset näkemykset tms.
Onhan niitä. Minulta meni useampi vuosi ennen kuin kavitauolla puhuin kenenkään kanssa. Nyt on ihan ok.
Varmaan aika vähän sellaisia, jotka vain päättävät lähteä seuroihin ilman mitään minkään kautta, jos aviopuolisokin kautta lasketaan jo sisäänkuuluvaksi. Muutaman sellaisen tiedän, joka on tullus ns. pystymetsästä ovat usein jossain hankalassa elämäntilanteessa ja sitä kautta ovat löytäneet.
Mutta varmasti en helppo päästä mukaan ja avosylin otetaan vastaan. Kavereiden saaminen riippuen paikkaunnasta ja ikäluokasta voi olla haastavaa, mutta toisaalta torjutuksi ei tule, jos ei itse ole ujo ja uskaltaa mennä jutteleen. Tämä ollut omalla kohdalla haastavaa.
Minua kiinnostaisi tietää niiden lestaadiolaisten osalta, jotka ei ole syntyneet lestaadiolaisperheeseen ja ovat tehneet parannuksen, että mitä asioita alkuunsa mietti ja oliko minkäänlaisia epäilyksiä ja jos oli niin millaisia? Ja miten sait asioihin selvyyden esim. tutkimalla kirjallisuutta (raamattua ym) vai seuroja kuuntelemalla tai muilta kyselemällä. Aikoinaan yllätyin siitä, että aika moni puhuja oli tehnyt parannuksen eikä ollut lestaadiolaisperheestä.