Olet uskossa. Ok. Pelastut? Koet Armoa? Pääset Taivaaseen?
Oletko varma siitä, että liikkeesi arvot ovat oikeat? Oletko aivan varma siitä, että noudattamissasi säännöissä ja normeissa on mieltä?
Onko varmaa, ettei liikkeesi toimintatapoihin missään vaiheessa pääse tai ole päässyt vaikuttamaan inhimillinen tekijä?
Entä Raamattu? Oletko täysin varma siitä, että liikkeesi Raamatusta tekemät tulkinnat ovat ne ainoat oikeat? Entä oletko ylipäätään ottaen varma siitä, että Raamattuun itsessään ei ole missään vaiheessa vaikuttanut inhimillinen mieli? Ei kootessa, käännettäessä eikä tulkittaessa? Ikinä?
Oletko varma siitä, että Jumala on juuri sellainen kuin väitetään? Oletko varma siitä, että kaikki skeptikot ja epäilijät ovat väärässä? Millä perusteella? Oletko tutustunut uskontojen kehittymiseen? Jos et, miksi et? Onko parempi kun ei tiedä liikaa? Onko järjen käyttö väärin?
Oletko varma siitä, että synti ei ole vain manipulointiin käytettävä väline? Oletko varma siitä, ettei oman liikkeesi käsityksiin synnistä ole vaikuttanut ihmisen ajatusmaailma?
Olisiko elämäsi kurjempaa, jos turvautuisit järkeesi etkä uskoisi sokeasti muiden sanomisia? Millä tavoin? Pitääkö uskoa sokeasti muita, jos he ovat uskossa?
Tässäpä aluksi. Lisääkin saattaa tulla...
Oletko varma siitä, että liikkeesi arvot ovat oikeat? Oletko aivan varma siitä, että noudattamissasi säännöissä ja normeissa on mieltä?
Onko varmaa, ettei liikkeesi toimintatapoihin missään vaiheessa pääse tai ole päässyt vaikuttamaan inhimillinen tekijä?
Entä Raamattu? Oletko täysin varma siitä, että liikkeesi Raamatusta tekemät tulkinnat ovat ne ainoat oikeat? Entä oletko ylipäätään ottaen varma siitä, että Raamattuun itsessään ei ole missään vaiheessa vaikuttanut inhimillinen mieli? Ei kootessa, käännettäessä eikä tulkittaessa? Ikinä?
Oletko varma siitä, että Jumala on juuri sellainen kuin väitetään? Oletko varma siitä, että kaikki skeptikot ja epäilijät ovat väärässä? Millä perusteella? Oletko tutustunut uskontojen kehittymiseen? Jos et, miksi et? Onko parempi kun ei tiedä liikaa? Onko järjen käyttö väärin?
Oletko varma siitä, että synti ei ole vain manipulointiin käytettävä väline? Oletko varma siitä, ettei oman liikkeesi käsityksiin synnistä ole vaikuttanut ihmisen ajatusmaailma?
Olisiko elämäsi kurjempaa, jos turvautuisit järkeesi etkä uskoisi sokeasti muiden sanomisia? Millä tavoin? Pitääkö uskoa sokeasti muita, jos he ovat uskossa?
Tässäpä aluksi. Lisääkin saattaa tulla...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse lestadiolaisuuden helvetin kokeneena nostaisin yhden merkittävän asian esiin jota olen aina ihmetellyt. Heti syntymästä asti lestadiolaisuutta alettiin opettaan. En puhu edes uskomisesta vaan niistä tavoista mitä saa tehdä ja mitä ei. Nyt aikuisiällä olen huomannut sen että ikinä ei saanut avoimesti pohtia sitä mitä meille opetettiin ja mihin kasvatettiin. Uskon asioita ei keskusteltu miksi jokin on näin tai yhdessä olisi edes raamattua luettu. Se oli näkymätön mutta aina läsnä oleva "tätä ei saa lähteä tekemään". Tässä tulin siihen tulokseen että tavat ja käytös ja ajattelu opetettiin ennen kuin itse uskomiseen liittyvät asiat.
Yhteys ei ollut Jumalaan vaan siihen käyttäytymiseen ja yhteisön elämäntapaan. Kun rippikoulussa aloin kyselemään niin ymmärsin ettei lestadiolaisilla tavoilla ja opetuksilla ole mitään tekemistä raamatun ja uskomisen kanssa. Palikoita ei vain saanut sopimaan yhteen. Kun missään ei ole mitään mainintaa että lestadiolaisuus on ainoa oikea usko niin silloin se on ihmisten omaa käsialaa. Synnit ovat itsekeksitty manipuloinnin väline joka tuo pelon läsnä vaikka sitä ei sellaisena kokisi. Tämä voi olla tiedostamatonta toimintaa mikä tekee siitä vielä pahempaa. Kaikki on niin kauan hyvin kun olet asioista samaa mieltä.
Ikinä ei voi tietää mikä on väärin tai oikein joten sitä on yritettävä seilata ja toivoa parasta ettei salama iske ja myrsky upota omaa venettä. Toivoa että joku päivä pääsee satamaan jossa kokee pelastuneen.
Vaatii kovaa psyykeä irroittautua uskonnollisista liikkeistä - varsinkin jos se merkitsee ongelmia läheisten kanssa. Se ei tietenkään ole mikään ratkaisu, että kun yhdestä liikkeestä irroittautuu, sitoutuu lääkkeeksi toiseen, joka loppujen lopuksi vain sanoo samat asiat hieman toisin.
Ehkäpä asioita joskus kuitenkin voisi kriittisstikin pohtia eikä aina vain mennä virran mukana?
Tämä onkin se ongelma lestadiolaisuudessa. Sitä ei saa tehdä avoimesti. Moni varmaan tekee omassa mielessä mutta ei uskalla tuoda mielipiteitään julki. Tämä tekee lestadiolaisuudesta henkisesti väkivaltaisen yhteisön.