Kuinka "toimivaa" magiasi on? Onko se tuottanut haluamiasi tuloksia, vaiko ei minkäänlaisia (vai onko se käynnistänyt ei-toivottujen sattumusten sarjan)? Miten arvotat/määrittelet magian toimivuuden? Mikä merkitys sillä on sinulle? Itse näkisin, että maagiset toimet, jotka keskittyvät vain "maallisiin asioihin" on usein helpompaa hoitaa ilman maagisia kommervenkkejä, aivan "tavallisin tavoin". Toisaalta esim. luutuneista asenteisiin, omiin sosiaalisiin rooleihin ja omaksuttuun identiteettiin on mielestäni syytäkin panostaa magian avulla; muuttaa niitä, muokata, vaihtaa tai hävittää, tarpeen ja kyvykkyyden mukaan. Mikään ei ole maagikolle tuhoisampaa, kuink tavanomaisiin kaavoihin kangistuminen. Jo aivan tavallisella arkirutiinien tietoisella rikkomisella ja pienten tapojen vastustamisella saa "mukavia" tietoisia shokkeja ja muutoksia itsessään aikaan.
Magian toimivuus
Pera
7668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>> Kuinka "toimivaa" magiasi on? >>
Hmm. Kutsut siis magiaksi halua ja kykyä muokata, hallita ja kehittää omaa psyykettä? Toimivuus meikäläisellä lienee, luullakseni, ihan keskivertotasoa. Mutta mistä mittatikku? Olen saavuttanut itselleni asettamiani tavoitteita niin materiaalisesti kuin henkisestikin.
Minä tosin kutsun sitä yksinkertaisesti operatiiviseksi käytännön psykologiaksi, ja käsitän sen yhdeksi onnellisen elämän perusaineksista. Psychelogiassa menestyminen ei ole kenenkään ihmisen kykyjen ulkopuolella. Jo pelkkä selviytyminen arkielämästäkin vaatii silloin tällöin kykyä muuttaa rutiineja sopeutua uudenlaisiin tilanteisiin, joskin laadukkaan psykologian harjoittamisessa voi mennä paljon pitemmällekin. Silloin käytetyt menetelmät voivat alkaa jossain määrin muistuttamaan magian harjoittamista.
Monet kuitenkin lopettavat "magian harjoittamisen" sen jälkeen kun heillä on tyydyttävä työpaikka, kaunis vaimo, nopea auto, iso talo mäen päällä ja kun he ovat toipuneet pahimmista lapsuudentraumoistaan. Pieni akseli on kääntynyt.
Magiaksi sanan varsinaisessa merkityksessä minä kutsun tahtoa viedä oma sisäinen muodonmuutos vielä useita jättiläisen askelia eteenpäin, kohti *täysin* tuntematonta ja salattua horisonttia, vielä senkin jälkeen kun kaikki materiaaliset ja henkiset, ulkoiset ja sisäiset tarpeet ovat viimeistäkin myöten tyydytetty. Silloin käännetäänkin jo isoa akselia.
En tekisi kuitenkaan samanlaista jakoa kuin sinä. Pidän molempia "akseleita" osana magiaa. Tai ainakin osana maagista työskentelyä.
Kuvailemasi poroporvarilliset tavoitteet olen jo kutakuinkin saavuttanut. En kuitenkaan pitäisi niiden saavuttamista ehtona ison akselin kampeamiselle. Isona akselina kokisin esimerkksi kaiken saavuttamansa hylkäämisen vailla tietoisesti määriteltyjä tavoitteita. Vapaaehtoisesti ja intuitiivisesti.
Muuten: tuntuuko sinusta että olet nyt kampeamassa isoa akselia?
Allekirjoitan, mutta kommentoin että
>>Muuten: tuntuuko sinusta että olet nyt kampeamassa isoa akselia?
>> Kuvailemasi poroporvarilliset tavoitteet olen jo kutakuinkin saavuttanut. En kuitenkaan pitäisi niiden saavuttamista ehtona ison akselin kampeamiselle. >>
En itseasiassa minäkään. Isoa akselia voi alkaa kammeta heti kun kiinnostaa. Ei siihen tarvita muita edellytyksiä kuin taipumaton tahto saada jotakin "muuta" kuin mitä kaikki muu on.
>> Muuten: tuntuuko sinusta että olet nyt kampeamassa isoa akselia? >>
Ehdottomasti. Pieni akseli on tullut oikeastaan kammettua samalla siinä sivussa, ennemmin kuin päätyönä.
KAMPI:
- Mikä sattui?
AKSELI:
- Sattuma.
KAMPI:
- Mihin sattui?
AKSELI:
- Se ei ole enää tässä. Sattuminen.
>Monet kuitenkin lopettavat "magian harjoittamisen" sen jälkeen kun heillä on tyydyttävä työpaikka, kaunis vaimo, nopea auto, iso talo mäen päällä ja kun he ovat toipuneet pahimmista lapsuudentraumoistaan.
...ettei noin kävisi.
Itse en ole noita mainittuja tavoitteita saavuttanut kuin korkeintaan vaimon osalta (ja sekin penteles on mies, eikä mikään nuori David Duchovny kuitenkaan, yhy). Voisiko siis toivoa että pysyn jatkuvasti turhautuneisuuden ja ärsyyntymisen tilassa, joka pistää rattaita pyörimään... Tuskin.
Se on muuten kumma miten "kaiken" saaneet tuppaavat kertoilemaan muille miten sillä kaikella ei olekaan mitään merkitystä. Miksi siis vaivautua.
Kuinkahan pitkälti voi ohittaa koko sen arjen, jonka pyöritys tähtää vain katoavaisen ylläpitoon?
>> Kuinkahan pitkälti voi ohittaa koko sen arjen, jonka pyöritys tähtää vain katoavaisen ylläpitoon? >>
Pahimmat elämän juoksupyörät voinee ohittaa kun asian tiedostaa. Arjelta sinänsä ei voi välttyä, sen enempää kuin lakata hengittämästä. Mutta voimme varmasti luopua vaatimasta maailmalta pysyväisyyttä, ja tunnustella miltä tuntuu elää siinä maailmassa, jossa elämä ja kuolema ovat todellisia asioita, eikä jotakin joka "tapahtuu jollekin toiselle kuin minulle".