Sinuun ihastuu kaikki mies

missä on hattu, siellä v!ttu. perillä ei tuommoisia huurella, oletko perillä, avaruudessa ei kuulla huutoasi.

Jeesus Kristus on Kuningas, sinun tarinoistasi riippumatta, Kuningas, s44tana on p4skannakkelija.
https://www.youtube.com/watch?v=EtyVdC7E6Wo

t.yhteiskuntakelvoton

Sullon ristus perseessäs, homorunkkari.

Mitä sinulle on tapahtunut? Mietin vain, että juuri tuohon aitoon, yksinäiseen ihmiseen olisin tahtonut tutustua.

Liian hyvä kuuntelija ja liian hyvä ymmärtäjä. En kuitenkaan kaiken hyväksyjä. Liian joustava ja liian vakaa, paju ja peruskallio samaan aikaan. Liian armollinen muille ja vaativa itselleen. Hauska ja vakava samaan aikaan. Kohtelias, mutta ilkikurinen. Nöyrä, muttei koskaan nöyristelijä. Saa kaikki ensin nauramaan ja hetkeä myöhemmin itkemään ja/tai suuttumaan. Vie hetkessä huipulle ja sieltä pohjalle ja taas huipulle. Lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa ja on itse täysi mysteeri muille, vaikka onkin avoin ja välitön. Yliyrittäjä ja alisuoriutuja, tai toisinpäin. Lintu, kala ja maaeläin samaan aikaan. Välillä saalistaja, välillä saalis. Väittelijä, muttei riitelijä. Herkkä kivisydän.
Toisaalta pinnallinen, toisaalta syvällinen. Antaa, vaan ei koskaan pyydä.
Kyllähän tuollainen kiehtoo ja kiinnostaa, siihen voi jopa ihastua, mutta koitapa siihen rakastua. Myönnän, liian vaikea tapaus.

Mutta miksi? Olet pettynyt raskaasti ihmisiin joskus.

En pidä sinua koskaan peilinä vaan ystävänä. Tykkään sinusta.

kulissihahmo kirjoitti:

Liian hyvä kuuntelija ja liian hyvä ymmärtäjä. En kuitenkaan kaiken hyväksyjä. Liian joustava ja liian vakaa, paju ja peruskallio samaan aikaan. Liian armollinen muille ja vaativa itselleen. Hauska ja vakava samaan aikaan. Kohtelias, mutta ilkikurinen. Nöyrä, muttei koskaan nöyristelijä. Saa kaikki ensin nauramaan ja hetkeä myöhemmin itkemään ja/tai suuttumaan. Vie hetkessä huipulle ja sieltä pohjalle ja taas huipulle. Lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa ja on itse täysi mysteeri muille, vaikka onkin avoin ja välitön. Yliyrittäjä ja alisuoriutuja, tai toisinpäin. Lintu, kala ja maaeläin samaan aikaan. Välillä saalistaja, välillä saalis. Väittelijä, muttei riitelijä. Herkkä kivisydän.
Toisaalta pinnallinen, toisaalta syvällinen. Antaa, vaan ei koskaan pyydä.
Kyllähän tuollainen kiehtoo ja kiinnostaa, siihen voi jopa ihastua, mutta koitapa siihen rakastua. Myönnän, liian vaikea tapaus.

Mutta se on hieno asia että olet alkanut puhua itsestäsi ja kerrot ulospäin, millainen olet, vaikkakin sitten anonyymisti. Se on merkki siitä että alat avautua ulospäin ja siitä että uskallat tuoda itseäsikin esille.

Sitä se rakkaus tekee ihmiselle, se tekee ihmisen näkyväksi ja todeksi.

Sinäkin saat olla ihan mitä tahansa, arvokas olet sellaisena kuin elät. Aikamme on lyhyt ja olemme maailmankaikkeuden hiukkasia, jos vaan löytäisit sinäkin palasen rakkautta ja onnea.

Olen. Ja eniten itseeni. Haluan aina uskoa ihmisistä hyvää, olematta kuitenkaan hyväuskoinen, naiivi tai sinisilmäinen. Kuitenkin niin usein minua yritetään käyttää hyväksi, ja kun en siihen suostu, olen helvetin huono ihminen. Muut ihmiset asettavat minulle tavoitteita ja päämääriä, joista en ole edes tietoinen, tai niitä pidetään "itsestäänselvyyksinä". Kun en niihin pääse, ihmetellään miksi en. Kun kerron, etteivät ne ole minun vaan heidän tavoitteitaan, joista en ole ollut edes tietoinen, tai kiinnostunut, olen alisuoriutuja, yhteistyökyvytön ja hankala tapaus. Sen sijaan omat päämääräni, tavoitteeni ja pyrkimykseni ovat arvottomia. Tämä pätee niin opiskelu-, työ-, urheilu-, kuin yksityiselämäänkin. Minun mielenkiintoni eivät sovi niihin viitekehyksiin, joissa toimin. Minä opiskelen korkeakoulussa ja ehkä vielä yliopistossakin. Alani on lähinnä humanistinen. Siihen kuvioon ei sovi, että bodaan tavoitteellisesti, johon ei taas sovi se, että kirjoitan runoja, soitan ja maalaan. Tähän boheemiin taiteilijakuvioon ei taas sovi, että tykkään seurata kamppailulajeja (mm UFC) ja urheilua muutenkin. Kaiken kukkuraksi teen töitä hoitoalalla; muistisairaita vanhuksia, mielenterveyttä, lastensuojelua. Yllättävää kyllä, asiakkaitteni kesken koen olevani vähiten yksin. He eivät aseta minulle mitään karsinoita ja raja-aitoja siitä, millainen minun tulisi olla. Ne 'tavalliset' ja 'terveet' niitä odotuksiaan asettavat. Ja sitten pettyvät, kun en vastaa heidän kuvitelmiaan. No, voiko heitä siitä henk.koht. tasolla syyttää, tai heihin pettyä, jos se näyttää olevan normi, että valtaosa ihmisistä uskoo mieluummin ennakkokäsityksiinsä ja mielikuviinsa, kuin että uskaltaisivat nähdä ja kohdata todellisuuden ja koittaa ymmärtää sitä, ja ehkä jopa joskus hyväksyä sen, ettei se läheskään aina vastaa heidän oletuksiaan. Mielestäni ei voi.
Liian usein olen kuullut niiden naisten suusta, joista olen ollut kiinnostunut, että "Sä oot uskomattomin mies, mitä oon koskaan tavannut.. sä oot jotakin niin erilaista, kuin kukaan muu.. ei uskois, että mies voi puhua noin kauniisti.. jne" ja aivan yhtä usein "Mä en usko, että minä riittäisin sinulle.. Minusta sinä tarviit jonkun fiksumman.. En oo tarpeeksi kaunis sulle.. jne". Etenkin tuo viimeinen on kyllä uskomatonta paskaa, kun ottaa huomioon, että en ole mitenkään erityisen komea. Ja kyllä mä tiedän, että nuo kaikki kääntyy "Sä oot liian friikki..".
Tätä mä tarkoitin sillä, että on niin helppoa ihastua, jopa laumoittain johonkin ihmiseen, mutta mitä se ihastuksen kohde siitä kostuu, jos kukaan ei ole kiinnostunut hänestä sinä ihmisenä ja persoonana, joka hän sisimmässään on? Mulla on jotain maistiaisia siitä, eikä se lohduta yhtään, jos jää vaille sitä todellista yhteyttä toiseen ihmiseen.

kulissihahmo kirjoitti:

Olen. Ja eniten itseeni. Haluan aina uskoa ihmisistä hyvää, olematta kuitenkaan hyväuskoinen, naiivi tai sinisilmäinen. Kuitenkin niin usein minua yritetään käyttää hyväksi, ja kun en siihen suostu, olen helvetin huono ihminen. Muut ihmiset asettavat minulle tavoitteita ja päämääriä, joista en ole edes tietoinen, tai niitä pidetään "itsestäänselvyyksinä". Kun en niihin pääse, ihmetellään miksi en. Kun kerron, etteivät ne ole minun vaan heidän tavoitteitaan, joista en ole ollut edes tietoinen, tai kiinnostunut, olen alisuoriutuja, yhteistyökyvytön ja hankala tapaus. Sen sijaan omat päämääräni, tavoitteeni ja pyrkimykseni ovat arvottomia. Tämä pätee niin opiskelu-, työ-, urheilu-, kuin yksityiselämäänkin. Minun mielenkiintoni eivät sovi niihin viitekehyksiin, joissa toimin. Minä opiskelen korkeakoulussa ja ehkä vielä yliopistossakin. Alani on lähinnä humanistinen. Siihen kuvioon ei sovi, että bodaan tavoitteellisesti, johon ei taas sovi se, että kirjoitan runoja, soitan ja maalaan. Tähän boheemiin taiteilijakuvioon ei taas sovi, että tykkään seurata kamppailulajeja (mm UFC) ja urheilua muutenkin. Kaiken kukkuraksi teen töitä hoitoalalla; muistisairaita vanhuksia, mielenterveyttä, lastensuojelua. Yllättävää kyllä, asiakkaitteni kesken koen olevani vähiten yksin. He eivät aseta minulle mitään karsinoita ja raja-aitoja siitä, millainen minun tulisi olla. Ne 'tavalliset' ja 'terveet' niitä odotuksiaan asettavat. Ja sitten pettyvät, kun en vastaa heidän kuvitelmiaan. No, voiko heitä siitä henk.koht. tasolla syyttää, tai heihin pettyä, jos se näyttää olevan normi, että valtaosa ihmisistä uskoo mieluummin ennakkokäsityksiinsä ja mielikuviinsa, kuin että uskaltaisivat nähdä ja kohdata todellisuuden ja koittaa ymmärtää sitä, ja ehkä jopa joskus hyväksyä sen, ettei se läheskään aina vastaa heidän oletuksiaan. Mielestäni ei voi.
Liian usein olen kuullut niiden naisten suusta, joista olen ollut kiinnostunut, että "Sä oot uskomattomin mies, mitä oon koskaan tavannut.. sä oot jotakin niin erilaista, kuin kukaan muu.. ei uskois, että mies voi puhua noin kauniisti.. jne" ja aivan yhtä usein "Mä en usko, että minä riittäisin sinulle.. Minusta sinä tarviit jonkun fiksumman.. En oo tarpeeksi kaunis sulle.. jne". Etenkin tuo viimeinen on kyllä uskomatonta paskaa, kun ottaa huomioon, että en ole mitenkään erityisen komea. Ja kyllä mä tiedän, että nuo kaikki kääntyy "Sä oot liian friikki..".
Tätä mä tarkoitin sillä, että on niin helppoa ihastua, jopa laumoittain johonkin ihmiseen, mutta mitä se ihastuksen kohde siitä kostuu, jos kukaan ei ole kiinnostunut hänestä sinä ihmisenä ja persoonana, joka hän sisimmässään on? Mulla on jotain maistiaisia siitä, eikä se lohduta yhtään, jos jää vaille sitä todellista yhteyttä toiseen ihmiseen.

Vain itseään täynnä oleva ihminen jaksaa kirjoittaa tuollaisia sepustuksia itsestään anonyymipalstalle.

kulissihahmo kirjoitti:

Liian hyvä kuuntelija ja liian hyvä ymmärtäjä. En kuitenkaan kaiken hyväksyjä. Liian joustava ja liian vakaa, paju ja peruskallio samaan aikaan. Liian armollinen muille ja vaativa itselleen. Hauska ja vakava samaan aikaan. Kohtelias, mutta ilkikurinen. Nöyrä, muttei koskaan nöyristelijä. Saa kaikki ensin nauramaan ja hetkeä myöhemmin itkemään ja/tai suuttumaan. Vie hetkessä huipulle ja sieltä pohjalle ja taas huipulle. Lukee ihmisiä kuin avointa kirjaa ja on itse täysi mysteeri muille, vaikka onkin avoin ja välitön. Yliyrittäjä ja alisuoriutuja, tai toisinpäin. Lintu, kala ja maaeläin samaan aikaan. Välillä saalistaja, välillä saalis. Väittelijä, muttei riitelijä. Herkkä kivisydän.
Toisaalta pinnallinen, toisaalta syvällinen. Antaa, vaan ei koskaan pyydä.
Kyllähän tuollainen kiehtoo ja kiinnostaa, siihen voi jopa ihastua, mutta koitapa siihen rakastua. Myönnän, liian vaikea tapaus.

Jos kerran kyseessä on peili, niin kuvaus kertoo tietenkin eniten, kenestä? Vaikuttaakin vahvasti ylianalysoinnilta. Mitä jos tutustuisit ihmiseen mielikuviesi takana? Perusohje ihan kaikille, koska kaikki me muodostamme jonkinlaisen oman kuvan toisista. Kirjaimellisesti. Vai onko niin, että tällaisen paketoimisen takana on tarkoitushakuisuus, perustelut ja vakuuttelut itselle miksi ei? Vahvat defenssit. Mistä ne johtuvat? Ainakaan henkilö ei ole yhdentekevä, muuten et vaivaisi ajatuksiasi. Mutta jokainen tavallaan. Samalla meidän pitää muistaa se tosiasia, että mielipide heistä itsestäänkin kaikilla on, eikä se välttämättä ole sellainen kuin itse haluaisi tai millaisena itse itseään pitää.

kulissihahmo kirjoitti:

Olen. Ja eniten itseeni. Haluan aina uskoa ihmisistä hyvää, olematta kuitenkaan hyväuskoinen, naiivi tai sinisilmäinen. Kuitenkin niin usein minua yritetään käyttää hyväksi, ja kun en siihen suostu, olen helvetin huono ihminen. Muut ihmiset asettavat minulle tavoitteita ja päämääriä, joista en ole edes tietoinen, tai niitä pidetään "itsestäänselvyyksinä". Kun en niihin pääse, ihmetellään miksi en. Kun kerron, etteivät ne ole minun vaan heidän tavoitteitaan, joista en ole ollut edes tietoinen, tai kiinnostunut, olen alisuoriutuja, yhteistyökyvytön ja hankala tapaus. Sen sijaan omat päämääräni, tavoitteeni ja pyrkimykseni ovat arvottomia. Tämä pätee niin opiskelu-, työ-, urheilu-, kuin yksityiselämäänkin. Minun mielenkiintoni eivät sovi niihin viitekehyksiin, joissa toimin. Minä opiskelen korkeakoulussa ja ehkä vielä yliopistossakin. Alani on lähinnä humanistinen. Siihen kuvioon ei sovi, että bodaan tavoitteellisesti, johon ei taas sovi se, että kirjoitan runoja, soitan ja maalaan. Tähän boheemiin taiteilijakuvioon ei taas sovi, että tykkään seurata kamppailulajeja (mm UFC) ja urheilua muutenkin. Kaiken kukkuraksi teen töitä hoitoalalla; muistisairaita vanhuksia, mielenterveyttä, lastensuojelua. Yllättävää kyllä, asiakkaitteni kesken koen olevani vähiten yksin. He eivät aseta minulle mitään karsinoita ja raja-aitoja siitä, millainen minun tulisi olla. Ne 'tavalliset' ja 'terveet' niitä odotuksiaan asettavat. Ja sitten pettyvät, kun en vastaa heidän kuvitelmiaan. No, voiko heitä siitä henk.koht. tasolla syyttää, tai heihin pettyä, jos se näyttää olevan normi, että valtaosa ihmisistä uskoo mieluummin ennakkokäsityksiinsä ja mielikuviinsa, kuin että uskaltaisivat nähdä ja kohdata todellisuuden ja koittaa ymmärtää sitä, ja ehkä jopa joskus hyväksyä sen, ettei se läheskään aina vastaa heidän oletuksiaan. Mielestäni ei voi.
Liian usein olen kuullut niiden naisten suusta, joista olen ollut kiinnostunut, että "Sä oot uskomattomin mies, mitä oon koskaan tavannut.. sä oot jotakin niin erilaista, kuin kukaan muu.. ei uskois, että mies voi puhua noin kauniisti.. jne" ja aivan yhtä usein "Mä en usko, että minä riittäisin sinulle.. Minusta sinä tarviit jonkun fiksumman.. En oo tarpeeksi kaunis sulle.. jne". Etenkin tuo viimeinen on kyllä uskomatonta paskaa, kun ottaa huomioon, että en ole mitenkään erityisen komea. Ja kyllä mä tiedän, että nuo kaikki kääntyy "Sä oot liian friikki..".
Tätä mä tarkoitin sillä, että on niin helppoa ihastua, jopa laumoittain johonkin ihmiseen, mutta mitä se ihastuksen kohde siitä kostuu, jos kukaan ei ole kiinnostunut hänestä sinä ihmisenä ja persoonana, joka hän sisimmässään on? Mulla on jotain maistiaisia siitä, eikä se lohduta yhtään, jos jää vaille sitä todellista yhteyttä toiseen ihmiseen.

Naisena koin tuon nuorena niin päin että koska olin ihan kaunis silloin niin ympärilläni pyöri aina lauma miehiä jotka yrittivät iskeä minua . Vain pelkästään ulkonäön takia, ei heitä kiinnostanut pätkääkään se millainen ihminen oikeasti olen. Se oli minusta hyvin rasittavaa koska olen luonteeltani hyvin kiltti ja varsin herkkä, jatkuva kiinnostuneiden miesten häätäminen kimpusta otti päähän. Toisaalta olin myös hyvin tiukkapipoinen ja minulla oli hyvin korkeat moraaliset vaatimukset kaikkia ihmisiä, myös itseäni kohtaan. Silloin ajattelin aika samoin ja tunsin suurta ulkopuolisuutta niinkuin sinäkin.

Minusta tuntuu että olet hyvin mielenkiintoinen ihminen, kun löydät sen oikean niin varmaan kaikki loksahtaa kerralla kohdilleen.

Ihastuin suhun jo:) Ei vaan, varmasti yhdistelmä älykkyys hyvä tunneäly eli kokemus muiden tunteista aiheuttaa kenelle vaan ongelmia jos itse kaipaa rehellistä suoraa välittämistä. Olen kanssasi, ajatuksen tasolla. Ehkä joku (voisiko olla peräti aloittaja, kuka tietää) kuitenkin näkee sen mitä olet ja haluaa nähdä lisää siitä mitä olet. Ei kannata heti tyrmätä jokaista kiinnostunutta? Kosketit ainakin minua vaikken sua edes tunne.

KiertäisinKaukaa kirjoitti:

Vain itseään täynnä oleva ihminen jaksaa kirjoittaa tuollaisia sepustuksia itsestään anonyymipalstalle.

Ei minusta, ihminen kertoo itsestään ja siitä millainen on, se on aina hyvä asia.

Peiliheijastaa kirjoitti:

Jos kerran kyseessä on peili, niin kuvaus kertoo tietenkin eniten, kenestä? Vaikuttaakin vahvasti ylianalysoinnilta. Mitä jos tutustuisit ihmiseen mielikuviesi takana? Perusohje ihan kaikille, koska kaikki me muodostamme jonkinlaisen oman kuvan toisista. Kirjaimellisesti. Vai onko niin, että tällaisen paketoimisen takana on tarkoitushakuisuus, perustelut ja vakuuttelut itselle miksi ei? Vahvat defenssit. Mistä ne johtuvat? Ainakaan henkilö ei ole yhdentekevä, muuten et vaivaisi ajatuksiasi. Mutta jokainen tavallaan. Samalla meidän pitää muistaa se tosiasia, että mielipide heistä itsestäänkin kaikilla on, eikä se välttämättä ole sellainen kuin itse haluaisi tai millaisena itse itseään pitää.

Itseänipä siinä kuvailinkin.
Noin puolet elämästäni olen esittänyt jotain muuta kuin olen ollut. Mut voin kertoa, että kerran kuoltuaan ja sieltä palattuaan, avuttomana ja voimattomana kuin vastasyntynyt, sitä joutuu kohtaamaan itsensä, sen mitä on ja sen mitä on kuvitellut olevansa. Kun minä silloin riisuin omat roolini pois ja tunnustin itselleni mitä olen ja aloin elää elämääni sellaisena kuin olen, aloin arvostaa itseäni sellaisena kuin olen, tuntui käyvän niin, etten enää miellyttänytkään muita. No sehän ei ollut tarkoituskaan. Mutta sosiaalisesti se ei ollut myöskään käänne parempaan, pikemminkin päinvastoin. Mut niinkuin sanoit, kukin tavallaan.

kulissihahmo kirjoitti:

Itseänipä siinä kuvailinkin.
Noin puolet elämästäni olen esittänyt jotain muuta kuin olen ollut. Mut voin kertoa, että kerran kuoltuaan ja sieltä palattuaan, avuttomana ja voimattomana kuin vastasyntynyt, sitä joutuu kohtaamaan itsensä, sen mitä on ja sen mitä on kuvitellut olevansa. Kun minä silloin riisuin omat roolini pois ja tunnustin itselleni mitä olen ja aloin elää elämääni sellaisena kuin olen, aloin arvostaa itseäni sellaisena kuin olen, tuntui käyvän niin, etten enää miellyttänytkään muita. No sehän ei ollut tarkoituskaan. Mutta sosiaalisesti se ei ollut myöskään käänne parempaan, pikemminkin päinvastoin. Mut niinkuin sanoit, kukin tavallaan.

Joo mutta eikö vaan ole kuitenkin niin että nyt elät omaa parasta aikaasi, pidä siitä kiinni.

Nii.. kiitos kaikille, jotka on jaksanu lukea ja kommentoida. Kyllä mä päästän ihmisiä elämääni ja lähellekin, enkä kulje laput silmillä. En ole mikään tunneaskeetti, joka eläisi mieluummin yksin loppuelämänsä, kuin 'tinkisi standardeistaan' :) Hyvää yötä! Nyt on pistettävä päätä tyynyyn, että ehtii nukkua muutaman tunnin ennen töitä. Ehkä palataan vielä..

KiertäisinKaukaa kirjoitti:

Vain itseään täynnä oleva ihminen jaksaa kirjoittaa tuollaisia sepustuksia itsestään anonyymipalstalle.

Täysin samaa mieltä. Aika paksua itsensä ylistämistä ja mikäköhän tuossa tarinassa on edes totta. Lisäksi nämä jälkipohdinnat "kulissihahmo kosketti" ym kannustuskirjeet näyttävät aivan yhtä feikeiltä.

Hyvä Kulissahahmo.

Olisit voinut kuvailla minun elämääni.

TÄYSIN samat kokemukset omasta elämästäni. Olen myös luonteeltani ja jopa ajan vietetavoiltani samankaltainen.
Tosin en ole hoitoalalla.

Samat kokemukset naisista. Ihastuvat pintapuolisesti kohteliaisuuteen ja usein "ammattirooliini".

Eivät oikeasti kiinnostu tai välitä koska en ole komea enkä naistenmies.
Pettyneitä jälkikäteen kun en ollutkaan niin Supermies kikkelialfa mitä olettivat.

yhäkö lauma kulkee sielut tyhjyyttä huutaen, no ehkä sen on monilla muuta kuin sielun tyhjyyttä

Q:lla alkaa ja päättyyW:en.

Vähän epäilen, ettei ala. Oli kuiteskin kahvin kanssa viihdyttävä lukuhetki :)