Kiitos vastauksista etukäteen.
Minulla on selkä-ongelmia ja vakava masennus josta toivuin. Minulla on myös asperger-diagnoosi josta on eriäviä mielipiteitä minua hoitaneilla lääkäreillä.
Olen yli 30-vuotias ja haluan rakentaa elämäni ennenkuin se on liian myöhäistä. teen työtä koulunkäynninavustajana ja haluaisin SAMKiin opiskelemaan sosionomiksi. Pelkään että jos he saavat selville terveyshistoriani niin en pääse opiskelemaan. Onko pelkoni turha? En halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella koko ikääni, olen hyvin motivoitunut opiskelemaan ja työnantajani sekä perheeni tukevat minua asiassa.
Minulla on selkä-ongelmia ja vakava masennus josta toivuin. Minulla on myös asperger-diagnoosi josta on eriäviä mielipiteitä minua hoitaneilla lääkäreillä.
Olen yli 30-vuotias ja haluan rakentaa elämäni ennenkuin se on liian myöhäistä. teen työtä koulunkäynninavustajana ja haluaisin SAMKiin opiskelemaan sosionomiksi. Pelkään että jos he saavat selville terveyshistoriani niin en pääse opiskelemaan. Onko pelkoni turha? En halua kituuttaa köyhyysrajan alapuolella koko ikääni, olen hyvin motivoitunut opiskelemaan ja työnantajani sekä perheeni tukevat minua asiassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sosiaali- ja terveysalalla hakiessa on avoimesti kerrottava terveysongelmansa. Jos asioista ei kerro ja tiedot tulevat ilmi opiskelun aikana, voi menettää opiskeluoikeuden. Voit siis hakea, mutta kerro ongelmasi jo hakuvaiheessa. Sosiaaliala on stressaava, joten jotain muutakin kyllä kannattaa tilanteessasi miettiä vaihtoehdoksi.
Hankalin tässä varmaankin on se Asperger-diagnoosi. Vaikka suoriutuisit jotenkin sos.alan opinnoista, työ voi olla sillä alalla mahdotonta ja pysyt köyhyysrajan alapuolella edelleen. Osaat itsekin sitä epäillä, että tämä piirre voi estää sos.alan opinnot ja varsinkin työn. Et pysty salaamaan Aspergerin oireitasi pidemmän päälle.
Olisi hyvä, jos voisit saada ammatinvalinnan ohjausta. Sinulle paremmin sopivia aloja varmasti on ja hyvä palkkakin on täysin mahdollinen.
Ongelma on etten usko minulla olevan aspergeria. Minua hoitanut psykiatrikin oli diagnoosistani eri mieltä. Olen hyvin sosiaalinen ihminen. Masennus teki minusta epäsosiaalisen mutta se on parantunut.
Minun neuvoni, puhu asiasta hoitavan tahosi kanssa, ja siitä että voiko hän puoltaa sinua kouluun. Jos hän on sitä mieltä että olet kykenevä työskentelemään sosionomina, hän kirjoittaa sinulle siitä todistuksen, jonka toimitat kouluun hakuaikana. Rehellisyys tässä ammatissa on se kaiken lähtökohta. Itse voit arvioida riskisi siitä jäätkö kiinni jos et kerro. Mieti sitä kun 3,5v joudut jännittämään sitä että jäätkö kiinni. Sekin voi olla uhka mielenterveydellesi, asioiden pitkäaikainen salailu voi olla raskasta.
-Sosionomi
Kiitos RillaLa, teen juuri näin.
Teen hommia koulunkäynninavustajana ja sen jälkeen vanhainkodissa. Toivottavasti tämä osoittaa että pystyn työhön ja sen tuomaan stressiin.