Hei.. Olen 15-vuotias tyttö ja olen tuntenut masennuksen kaltaisia oireita ja tunteita jo 11-vuotiaasta asti. Sillon mulle tehtiin joku perus masennustesti/mielialakysely, joka tehtiin kaikille jossain terveyskyselyn yhteydessä ja mulla oli silloin jo hälyyttävän korkeat pisteet, (mua koulukiusattiin pahasti niihin aikoihin, eli siitä se kaikki on alkanut) kun testin tulokset laskettiin, mutta ei se ketään tuntunu kiinnostavan.
En oikeen sillon miettiny sitä mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää.
Tuntemukset on kasaantuneet ja olo huonontunut tässä vuosien aikaan monista syistä.
Viimesen vuoden aikana olen satuttanut itseäni, käyttänyt lääkkeitä väärällä tavalla ja jopa miettinyt itsemurhaa.
Haluaisin vain tän kamalan surun ja ahdistuksen tunteen pois.
Oon jutellut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Vanhempani ei tiedä tästä mitään, mutta kyllä on ollu huolissaan, kun en koskaan halua tehdä mitään tai osallistua yhteisiin tekemisiin. Ei ole siis ainakaan minun kuullen epäilty mitään tai muuta sellaista.
Ainoa ongelma tässä on vaan se että miten saisin kerrottua olostani.
Toivoisin tähän kannustavia vastauksia tai edes ystävällisiä vastauksia. Olen vielä lapsi ja joku saattaa vähätellä asiaani, mutta sitä en halua kiitos kuulla.
Tämä keskustelu on saattanut tulla kahdesti eri aihealueisiin? En ole varma mutta pahoitteluni jos näin on käynyt.
En oikeen sillon miettiny sitä mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää.
Tuntemukset on kasaantuneet ja olo huonontunut tässä vuosien aikaan monista syistä.
Viimesen vuoden aikana olen satuttanut itseäni, käyttänyt lääkkeitä väärällä tavalla ja jopa miettinyt itsemurhaa.
Haluaisin vain tän kamalan surun ja ahdistuksen tunteen pois.
Oon jutellut psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, mutta siitä ei ollut mitään apua. Vanhempani ei tiedä tästä mitään, mutta kyllä on ollu huolissaan, kun en koskaan halua tehdä mitään tai osallistua yhteisiin tekemisiin. Ei ole siis ainakaan minun kuullen epäilty mitään tai muuta sellaista.
Ainoa ongelma tässä on vaan se että miten saisin kerrottua olostani.
Toivoisin tähän kannustavia vastauksia tai edes ystävällisiä vastauksia. Olen vielä lapsi ja joku saattaa vähätellä asiaani, mutta sitä en halua kiitos kuulla.
Tämä keskustelu on saattanut tulla kahdesti eri aihealueisiin? En ole varma mutta pahoitteluni jos näin on käynyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeesatkaa joku likkaa...mä en keksi muuta, kun oot nuori vielä. Hyviä asioita elämässä edessä. Sitä kohti. Tsemppii sulle!!!
;>
Etsi joku luotettava taho ja yritä kertoa siellä mahdollisimman perusteellisesti asioista? Sitten voisitte yhdessä miettiä, mitä niille pitäisi tehdä.
Voisiko vaikka koulupsykologi / -kuraattori tms. auttaa sinua eteenpäin? Voit etukäteen varmistaa, että sillä ihmisellä, jolle puhut, on vaitiolovelvollisuus jne. Tärkeintä olisi, että se on joku, johon voit luottaa ja jolle voit puhua mahdollisimman avoimesti. Ehkä voit ensin kysyä esim. koulun terveydenhuollon tai vaikka kuntasi psykiatrisen päivystyksen kautta sopivia yhteyksiä.
Taitaa olla munan puutetta vain..