En ole sitä mieltä että anoreksia olisi sairaus, yhtään sen enempää kuin alkoholismikaan, bulimiakaan. Mielenhäiriö vain joka on omalla ajattelulla aiheutettu.
Sairausko, kuten diabetes? Pyh. Tästähän paranee kun halua on.
Myönnetään että ajatellaan sairaasti: minulla on alkoholismi, anoreksia, bulimia - ja olen ylpeä siitä! Sitten kun huomataan sairas tila ja halutaan apua, haetaan sitä ja parannutaan. Sitten kaduttaa miten typerästi sitä joskus on käyttäytynyt itseä ja toisia kohtaan.
Sairausko, kuten diabetes? Pyh. Tästähän paranee kun halua on.
Myönnetään että ajatellaan sairaasti: minulla on alkoholismi, anoreksia, bulimia - ja olen ylpeä siitä! Sitten kun huomataan sairas tila ja halutaan apua, haetaan sitä ja parannutaan. Sitten kaduttaa miten typerästi sitä joskus on käyttäytynyt itseä ja toisia kohtaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nää on vähä ku pummeja jotka ei halua tehdä oikeita töitä ja ajatella oikeaa elämää, vapaata aikaa ku nykymaailmassa on, erityisesti teineillä ku ei oo töitä eikä kotona tarvitse tehdä hommia kuin ennen vanhaan. Ihminen vaan on sellainen, täyttää päänsä JONKIN tärkeän ajattelulla. Parannuskeino näihin "sairauksiin" on elämän ja arjen täyttäminen jollain muulla. Niin yksinkertaista!
Kuinka moni syömishäiriöistä parantunut voi kiistää? En minä ainakaan. Itse paranin muuttamalla uudelle paikkakunnalle, saamalla uuden miesystävän, saamalla lapsen. Hävettää vain miten typerä joskus on ollut.
Siis olet sitä mieltä että esim. alkoholismi tai syömishäiriöt eivät ole oikeita sairauksia, pyh! sanon minä. Nehän ovat hengenvaarallisia sairauksia, joihin voi kuolla. Toki niillä
psyykkisillä sairauksilla on erilainen syntymekanismi kun noilla fyysisillä sairauksilla, mutta sairauksia ne silti ovat. Ne uhkaavat ihmisten henkiä.
Ihmisen mieli ei ole noissa tilanteissa terve, se on sairastunut. On useita eri tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet noiden sairauksien syntyyn. Ei se ole niin yksiselitteistä, että niistä paranee jos halua vaan on. Näillä psyykkisen puolen sairauksilla on myös todettu aivoissa toimintahäiriöitä.
Alkoholismi, syömishäiriöt, masennus muut mielialahäiriöt ovat ovat psyykkisiä sairauksia!!
En tajua kuinka voit edes väittää että esim. alkoholismi on omalla ajattelulla aiheutettu.
Monet tekijät näihin mielialahäiriöihin tulevat lapsuudesta ja erilaisista elämänkriiseistä...Niistä voi parantua toki, mutta se on pitkäjänteistä hommaa ja vaatii ihmiseltä paljon voimia!
Noh, onneksi viestiketjun aloittaneella on psyykeasiat kunnossa, et varmasti sairastu koskaan mihinkään mielenterveysongelmiin, koska osaat parantua niistä jo ennen kuin edes sairastut!
Kiitos että huojensit. Olin jo ihan kauhuissani että ajatteleeko kaikki muut noin, ettei muka nämä psyykkisen puolen sairaudet ole sairauksia ollenkaan! Yhdyn joka ainoaan sanaan jonka kirjoitit!
Uskomatonta, miten ymmärtämättömiä/kylmiä/tyhmiä ihmiset voivat olla!!! Teillä ei todellakaan ole tainnut olla mitään todellisia ongelmia elämässänne, ainakaan psyykkisellä (tuskin muullakaan) puolella. Ja juuri siitä johtuu tuollainen käsittämätön empatian puute: liian helppo elämä.
Niin, ja masennuksesta, persoonallisushäiriöistä,skitsofreniasta ym. voi parantua kunhan vain päättää niin... Tiesittekö muuten, että anoreksiassa on KAIKISTA mielenterveyden häiriöistä korkein kuolleisuus, jopa 20%!!!!!!! Että teinienhän leikkejä ne syömishäiriöt vain ovat, kun ei ole niitä "oikeita" ongelmia...Kattokaa peiliin, idiootit!!!
MIkä on liian helppo elämä? Eiköhän kaikilla ole "outo" perhetausta, joku kuollut, ystävä ongelmissa, anoppi juo tms... Hemmetistihän se töitä vaatii mutta mieluummin helppo elämä kuin ongelmallinen.
Just näitä kommentteja kaikki me jotka oikeasti kamppaillaan tän sairauden kanssa, ollaan kyllästytty kuulemaan.. Ne satuttaa, koska samaa miettii itsekin, syyllistää itseään sairastumisestaan koska monilla on asiat niin eri lailla niin kovin paljon huonommin.
Silti, ne jotka oikeasti on kokenu tän pään sisäsen helvetin, tietää, että se on sairaus. Anoreksia ja liikaa laihduttaminen on kaks eri asiaa. Luuletteko oikeesti, etten tahtoisi tästä eroon enemmän kuin mitään muuta? Anoreksia vaan on niin ovela, että se löytää aina keinonsa houkutella uudestaan pauloihinsa. Mä vihaan tätä palelua, hiusten lähtöä, rumaa ulkomuotoani.. Kaikkea tässä..
Anoreksiasta vaan on vieläkin vaikeempi parantua kun alkoholismista, alkoholisti voi elää ilman viinaa, mutta anorektikko tai bulimikko ei voi opetella elämäan ilman ruokaa, vaan niiden on opittava kohtuukäyttäjiks..
Älkää tulko tänne puhumaan asioista joista ette tiedä. Kertokaa mieluummin, miten tästä helvetistä pääsee eroon, koska vaikka osastohoidotkin on läpikäyty, vieläpä parhaalla mahdollisella motivaatiolla, niin anoreksia yrittää aina hiipiä takaisin...
No minä paranin iän ja paikanvaihdoksen kanssa. Haluaisinkin tietää, moniko täällä on nuoruusiän kriisit ohittaneet, yli 20- ja 25-vuotiaita, näistä syömishäiriöisistä? Moniko heistä on syntynyt aivotoiminnassaan vikaa? Siksi tämä "olenpas minä lihava"-asiat ovat niin yleisiä, kun käytökselle on mahdollisuus ja se on muodinkin mukaista, laihuus on kaunista. Eihän tätä ilmiötä koskaan ole ollut näin vahvana!
..sitten siitä ei vain ole aiemmin puhuttu niin kuin nykyään. Puhutaanhan sitä vaikkapa viiltelystäkin enemmän, eikä se silti tarkoita etteivätkö ongelmat olisi oikeita tai että niitä pitäisi pitää teiniangstina (helvett'i, teiniangsti on tunnetila siinä missä muutkin!) Näin jälkeenpäin sen näkee.
Te kritisoijat: Älkää stna, tulko tänne masentamaan elämästään taistelevia ihmisiä. Anoreksia on sairaus. Alkoholismi on sairaus. (-Take it from someone who knows) Masennus on sairaus. (Masentunut olo tilapäisesti normaalia. Erottakaa se.) Syitä on monia. Jokaisella omansa. väitän että kulttuurisidonnaiset paineet kauneusihanteista eivät ole koko syy syömishäiriöihin. Kuten alkoholismissa: Alkoholi ei aluksi ole ongelma, vaan sen ilmenemismuoto. Juomisen syyt ovat syvemmälle, eikä niitä juomisesta syyttämällä koskaan ehkä löydetäkään. Vaikka teillä ("anoreksia ei ole sairaus"-tyypeillä) olisi syömishäiriötön elämänne järjestyksessä, ei anoreksia ole mikään mediaseksikäs muoti-ilmiö, jonka kanssa voi leikkiä "kun ei ole oikeita ongelmia". Ei todellakaan. Missä te onnekkaat oikein olette kasvaneet, jos ette näihin sairastuneisiin ole koskaan törmännyt - sairastumisesta puhumattakaan? Tynnyrissä mahtaa olla kodikasta. Avatkaa silmänne.
Voimia kaikille, jotka niitä tarvitsevat!
Päivä kerrallaan parempaan suuntaan.
Täsmälleen samaa mieltä paremmin en olisi itsekään asiaa voinut ilmaista mitähän tuollaiselle kritisoijalle tapahtuu sinä päivänä kun itselleen tulee ongelmia??