Yhtenä syksynä 2000-luvun loppupuolella törmäsin
ihanaan herrasmieheen, johon sitten rakastuinkin.
Tuolloin hän oli varmasti sinkku, kuten minäkin eli
asiaan ei liity kolmatta tai neljättäkään henkilöä.
Hän oli hyvin lämmin ja empaattinen ihminen,
puhui myös siitä, että ryhtyisimme seurustelemaan
ja ettei ole mitään kiirettä.
Tosin hän oli omassa elämässään silloin kiireinen,
työtä ja opiskelua (hoitoala), mikä vei energiaa.
Minä olin myös työssä, mutta en yhtä kiireinen.
Hän oli eronnut jo aiemmin vaimostaan, lapsiakin.
Minä en ole koskaan ollut naimisissa, ei lapsia.
Hän on kauneudentajuinen, tykkää koruista (osti
minullekin yhden ihanan) ja tatuoinneista. Alkoholia
hän ei silloin käyttänyt yhtään ja itsekään en käytä.
Mitä tässä stoorissa olisi voinut olla tulossa, jos se
olisi jatkunut? Miksi se ei jatkunut? Tuliko hän
jotenkin katumapäälle? Hän siis jätti minut ja se
oli tottakai kauhea juttu minulle :-(
Mutta selvisin siitä kuitenkin hengissä :-)
Muisteleeko hän minua joskus? Jos muistelee,
niin hyvällä vai pahalla?
ihanaan herrasmieheen, johon sitten rakastuinkin.
Tuolloin hän oli varmasti sinkku, kuten minäkin eli
asiaan ei liity kolmatta tai neljättäkään henkilöä.
Hän oli hyvin lämmin ja empaattinen ihminen,
puhui myös siitä, että ryhtyisimme seurustelemaan
ja ettei ole mitään kiirettä.
Tosin hän oli omassa elämässään silloin kiireinen,
työtä ja opiskelua (hoitoala), mikä vei energiaa.
Minä olin myös työssä, mutta en yhtä kiireinen.
Hän oli eronnut jo aiemmin vaimostaan, lapsiakin.
Minä en ole koskaan ollut naimisissa, ei lapsia.
Hän on kauneudentajuinen, tykkää koruista (osti
minullekin yhden ihanan) ja tatuoinneista. Alkoholia
hän ei silloin käyttänyt yhtään ja itsekään en käytä.
Mitä tässä stoorissa olisi voinut olla tulossa, jos se
olisi jatkunut? Miksi se ei jatkunut? Tuliko hän
jotenkin katumapäälle? Hän siis jätti minut ja se
oli tottakai kauhea juttu minulle :-(
Mutta selvisin siitä kuitenkin hengissä :-)
Muisteleeko hän minua joskus? Jos muistelee,
niin hyvällä vai pahalla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei Korujenystävät!
Suhteenne aijemmin:
Sinä olit kyllä umpirakastunut ja niin varma että tässä tämä nyt oli, mieheni. Olit niin varma että katsoit jo horisonttiin ja alttarille ja koko loppuelämään!!! Rakastuit siis päätä pahkaa häneen, että oksat pois!!!
Hän kyllä oli tietoinen tunteistasi ja vaistosi syvät ajatuksesi vaikka et niitä ehkä sanoiksi pukenutkaan aivan suoraa.
Tämä mie on tosiaan antelijas, seksikäs, energinen, tunteellinen voimakas persoona joka on siis aivan ihana. Hän oli sinun suhteesi tosissaan mutta tiesi ettei voi tarjota sinulle sitä rakkauden määrää jota sinä häneltä odotit ja hän tiesi jotenkin ettei pysty sinulle antamaan vastineetta odotuksillesi ja eteneminenkin suhteessa oli aivan eri tahdissa kuin sinun.
Tämä mies on erittäin herkkävaistoinen ja astii ehkä syvemmälle kuin osaat edes kuvitella. Eli hän tiesi että et saa häneltä tarpeeksi, ja hänhän ei ihmisiä tahallaan harhaan johda.
Saattaa olla että hänestä huokuva vetovoima on hänelle lahja/ja kirous, eli monet ihmiset ihastuu häneen todella helpolla ja hänen ei tarvitse edes tehdä mitään mikä sen aiheuttaisi, vaan hän on niin vetävä, ymmärrän sinua😉😉😉
No mitä nyt sitten sude tänään katsottuna:
Edelleen olet asiassa varma mutta se on jo jalostunut ja olet realiteetit paremmmin tiedostanut. Ja sinulle on kyllä valjennut pieni epäilys että onko siinä edes aineksia uudelleen virittelyyn.
sitähän täällä sinä.kai olet kysymässäki!!!
Nyt ei ole tällä hetkellä hyvä häntä lähestyä koska han on uupunut jostakin asiasta ja kaipaa nyt lepoa.
Hän ei pystyisi nyt vastaamaan sinulle edes normaali tunteisiin koska hänen paukut on lopussa tällä hetkellä. Sinua kohtaan toki hänellä on tunteita ja lämpöä. Mutta jos nyt lähestyt nyt et saa kuin pienen häiriön aikaiseksi ja sitä hän nyt ei tosiaankaan tarvitse.
Odottaisin sinuna joulun alle tai uudenvuoden yli ja sitten vasta heität jonkinlaisen viestin tai vastaavan, sinä tiedät itse miten on hyvä häntä varoen lähestyä. Katsot sitten miten hän reagoi.
Toki mieti nyt tarkaan haluatko silloin ihan aikuisten oikeesti häntä lähestyä vaan onko sinulla tarve johonkin romanttiseen tunteesee, mutta onko hän se oikea kohde, mieti!!! Vai onko parempi suunnata energia uuden hakuun!!!
Tässä mietittävää sinulle
Terveisin Tarotar🌹🌹🌹
Korujenystävät kiittää!
Kommentoin vastaustasi.
Suhteemme aiemmin:
Kyllä minä rakastuin, mutta pidin silti jalat maassa. En mielestäni
ajatellut alttarille menoa (enkä
ajattele siis nytkään). En koe
niin, että haluaisin sitoutua
loppuelämäkseni ja olen jo kauan
sitten päättänyt, etten mene
koskaan naimisiin. Tottakai tämä
mies oli ihana ja vei jalat altani,
mutta en silti usko, että hän olisi
halunnut avioitua kanssani. Ei
hän ilmeisesti rakastanut minua
niin paljon, että olisi halunnut
jatkaa edes tutustumista.
En minä uskaltanut hänelle
suoraan sanoa, että olen
rakastunut, koska pelkäsin
pelästyttäväni hänet. En ollut
koskaan aiemmin rakastanut
ketään, enkä myöskään hänen
jälkeensä. Tuollaista rakkautta
ei oletettavasti yksi ihminen
(siis minä tässä tapauksessa)
kohtaa kuin kerran elämässään.
Ei sellaista ole helppo unohtaa,
eikä kai tarvitsekaan. Hän tulee
ajatuksiini silloin tällöin ja siksi
vastaavasti kysyin sinulta, jos
minä olisin joskus hänen mielessään. En siksi kysynyt,
muisteleeko hän minua, jotta
toivoisin stoorin jatkuvan.
Kysyin, koska halusin tietää,
olenko minä ollut hänelle
jotenkin merkityksellinen
ihminen.
Minä ajattelin silloin vuosia sitten,
etten ole riittävä hänelle ja hän
pettyy. Sekin tuli myöhemmin
mieleen, jos hän fantasioi vähän
liikaa ja olettikin minun olevan
toisenlainen kuin olen. Hän on
luonteeltaan nopea ja minä olen
hidas. Hän kysyi, että haittaako
vauhti minua. Sanoin, ettei haittaa.
Aika lyhyessä ajassa ehti tapahtua
monenlaista ihanaa juttua. Mieleeni
tuli jostakin: Jos tuleekin jokin
takapakki. Mutta ajattelin, etten
saa ajatella sellaista, vaan pitää
nauttia. (Takapakki-ajatus saattoi
olla viite siitä, että kaikki ei ole
sitä miltä näyttää eli stoori on
liian hyvää ollakseen totta. Ehkä
oma vaistoni yritti tiedottaa asiasta.)
Minusta tuntui siltä, että hän
eteni aikamoista vauhtia. Hän
teki kaikki aloitteet.
Kyllä minulla valitettavasti se
olo oli jätetyksi tultuani, että
hän johti minua harhaan. Hän
ei sanonut suoraan, ettei enää
halua jatkaa tutustumista. Ei
tuo ole hyvä tapa ja oikein jättää
toinen yksin pohtimaan, että mitä
on tehnyt väärin ja miksi toinen
häipyi tilanteesta. Oma vikani
tietysti, kun rakastuin - se oli
virhe ja typerää särkeä sydämensä.
Vetovoima voi olla hänelle lahja,
mutta yhtään naista en kyllä
kimpussaan nähnyt silloin, kun
me tutustuimme. Olin muutaman
kerran hänen yhden työnsä tiimoilta
tilaisuuksissa, jotka olivat julkisia.
Minä puolestani en ole vetovoimainen, joten ei ole kokemusta siitä.
Suhde tänään katsottuna:
En minä voi ottaa häneen millään tavalla yhteyttä. Hän on käsittääkseni naimisissa, enkä halua koskaan sotkeentua naimisissa oleviin miehiin.
Kyllähän tuo kuulostaa hienolta,
että hänellä on minua kohtaan
tunteita ja lämpöä; mutta miten
se on mahdollista, koska hän on
aviossa?? Eikö hänen pitäisi olla
todella rakastunut vaimoonsa??
Sen jälkeen, kun hän oli jo minut
jättänyt, olen muutamia kertoja
lähettänyt hänelle tekstiviestin
sekä yhden kirjeen ja vielä myöhemmin ystävänpäiväksi
kortin. Ei hän niihin koskaan
mitenkään reagoinut eli siitä
päätellen, ei hän halua olla
kanssani tekemisissä.
Tämä herra oli kuin elokuvasta
tai jostakin romaanista. Sitä olen
miettinyt moneen kertaan, että
mikä tarkoitus tällä stoorilla oli?
Aivan kuin minulle näytettiin
kuinka ihanaa voi olla miehen kanssa, jonka kanssa synkkaa,
mutta sitten hänet otettiinkin
pois eli juttu ei jatkunutkaan.
Eli sitten näytettiin myös se
miten kurjaa on menettää
rakastamansa ihminen.
Minä en enää voi rakastua eli
ei tule uutta miestä. En tosiaan
halua rikkoa sydäntäni toista
kertaa. Yksi sydänsuru riittää!
Voin sanoa sinulle nyt naisena että kyllä se menee ohi mutta se ottaa aikansa ja sitä ei tiedä miten kauan...kokemusta on!
Nyt halaan sinua voimahalauksella ja toivon toipumista sinulle tästä asiasta!!!
hyvää yötä terveisin Tarotar🌹🌹🌹