Tarvitseeko syntejään murehtia?

Miten määrittelet, mikä on synti, jota pitäisi omantunnon ja yleisen järjestyksen...jne kannalta miettiä, jos otat yhtälöstä pois Jumalan, joka antaa synnille yksiselitteisen määritelmän: Jumalan tahdon vastainen asenne/teko?

Paskasi on vain paskaasi, eikä meitä hetkauta.

pyhpyhjapyh kirjoitti:

Paskasi on vain paskaasi, eikä meitä hetkauta.

Parasta on se, että sinä olet kristinuskon ja adventtikirkon tulevaisuus! Se tuntuu niin hyvältä.

paradoksina_katossa kirjoitti:

Miten määrittelet, mikä on synti, jota pitäisi omantunnon ja yleisen järjestyksen...jne kannalta miettiä, jos otat yhtälöstä pois Jumalan, joka antaa synnille yksiselitteisen määritelmän: Jumalan tahdon vastainen asenne/teko?

Lue lisää

>>> Miten määrittelet, mikä on synti, jota pitäisi omantunnon ja yleisen järjestyksen...jne kannalta miettiä >>>

Sinäkö et sitä tiedä?

No onneksi sinulla on mielikuvituskaveri, joka antaa töppäilyt anteeksi niin sinun ei tarvi asiaa miettiä.

Selitäpä tarkemmin. Onko Raamatussa jossakin sanottu, että ihmisen kuuluu murehtia syntejään? Lukeeko Raamatussa, että ken syntejä luonnostaan murehtii, on Jumalan mielen mukainen?

Uskoisin murehtimistaipumuksen olevan ennemminkin luonteenpiirre tai jopa opittu kokemus. Miellän sen epävarmuudeksi liittyen anteeksisaamiseen ja armoon. Kyllä minuakin maailman epäoikeudenmukaisuus ja synnin seuraukset murehduttavat mutta omia syntejäni en enää jää murehtimaan sen jälkeen kun olen niitä anteeksi pyytänyt.

Esa_S kirjoitti:

Selitäpä tarkemmin. Onko Raamatussa jossakin sanottu, että ihmisen kuuluu murehtia syntejään? Lukeeko Raamatussa, että ken syntejä luonnostaan murehtii, on Jumalan mielen mukainen?

Uskoisin murehtimistaipumuksen olevan ennemminkin luonteenpiirre tai jopa opittu kokemus. Miellän sen epävarmuudeksi liittyen anteeksisaamiseen ja armoon. Kyllä minuakin maailman epäoikeudenmukaisuus ja synnin seuraukset murehduttavat mutta omia syntejäni en enää jää murehtimaan sen jälkeen kun olen niitä anteeksi pyytänyt.

Lue lisää

>>> omia syntejäni en enää jää murehtimaan sen jälkeen kun olen niitä anteeksi pyytänyt. >>>

Onneksi sinulla on mielikuvituskaverinasi satuhahmo, jolta voit pyytää töppäilyjä anteeksi, niin sitten saat taas töppäillä vaikka lisää.

Minun ja normaalien ihmisten pitää elää tekojensa kanssa koko elämä, niin se pakottaa vähän ajattelemaan että mitä täällä puuhailee.

Mutta onneksi on jumalat, jos ei oikein ymmärrä sitä, että mitä omien tekojen seuraukset ovat ja miten niiden kanssa joutuu elämään.

Uskovan tulee nimenomaan ottaa vastuu tekemisistään vielä enemmän kuin ateistin, koska hänen täytyy eräänä päivänä tehdä tili elämästään. Ateistin ei, omasta mielestään.

Esa_S kirjoitti:

Selitäpä tarkemmin. Onko Raamatussa jossakin sanottu, että ihmisen kuuluu murehtia syntejään? Lukeeko Raamatussa, että ken syntejä luonnostaan murehtii, on Jumalan mielen mukainen?

Uskoisin murehtimistaipumuksen olevan ennemminkin luonteenpiirre tai jopa opittu kokemus. Miellän sen epävarmuudeksi liittyen anteeksisaamiseen ja armoon. Kyllä minuakin maailman epäoikeudenmukaisuus ja synnin seuraukset murehduttavat mutta omia syntejäni en enää jää murehtimaan sen jälkeen kun olen niitä anteeksi pyytänyt.

Lue lisää

En lähesty asiaa käskyn kautta ikään kuin ihmisen pitäisi tai olisi pakko tai kuuluisi murehtia tai katua syntejään (sitä samaa murheella ja katumisella nyt tarkoitan). Sanon sen sijaan sen, että jos ihmine katuu ja murehtii syntiään, niin se on merkki otollisuudesta Jumalalle. Jos joku ei kadu tai murehdi syntejään, niin hän on paatunut eikä ole otollinen Jumalalle tämän paatumuksensa vuoksi.

2.Korinttolaiskirje:
7:9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.
7:10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

Tuossa on yksi esimerkki siitä, miten oikea sydämen asenne saa aikaan katumusta ja mielimurhetta syntiin lankeamisen jälkeen ja se koituu pelastukseksi. Raamatussa on monia kohtia, joissa puhutaan katumisesta ja siitä mielimurheesta, jota syntiä tehnyt voi tuntea tekonsa jälkeen, kun ei ole täysin paatunut. On myös kohtia, joissa joku ei kadu ja se on tietysti pahasta.

jumalan-pojaksi-tahtova kirjoitti:

En lähesty asiaa käskyn kautta ikään kuin ihmisen pitäisi tai olisi pakko tai kuuluisi murehtia tai katua syntejään (sitä samaa murheella ja katumisella nyt tarkoitan). Sanon sen sijaan sen, että jos ihmine katuu ja murehtii syntiään, niin se on merkki otollisuudesta Jumalalle. Jos joku ei kadu tai murehdi syntejään, niin hän on paatunut eikä ole otollinen Jumalalle tämän paatumuksensa vuoksi.

2.Korinttolaiskirje:
7:9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.
7:10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

Tuossa on yksi esimerkki siitä, miten oikea sydämen asenne saa aikaan katumusta ja mielimurhetta syntiin lankeamisen jälkeen ja se koituu pelastukseksi. Raamatussa on monia kohtia, joissa puhutaan katumisesta ja siitä mielimurheesta, jota syntiä tehnyt voi tuntea tekonsa jälkeen, kun ei ole täysin paatunut. On myös kohtia, joissa joku ei kadu ja se on tietysti pahasta.

Lue lisää

Katuminen ja murehtiminen ovat kaksi aivan eri asiaa.

Esa_S kirjoitti:

Katuminen ja murehtiminen ovat kaksi aivan eri asiaa.

Niinhän ne ovat, mutta kääntymykseen tuleva tuntee niitä molempia ja Jumalan mielen mukainen murhe johtaa mielenmuutokseen niin kuin kirjoitettu on. Mielenmuutos eli metanoia on taas samaa tarkoittava sana kuin katumus, ainakin käännösten mukaan 2Kor 12:21. Ei niillä sanoilla kovin suurta merkityseroa ole, kun puhutaan jumalattoman kääntymisestä Jumalan tykö, pois pahuudestaan. Saahan sitä silti sanoilla saivarrella ja pysyä katumattomana, mutta se ei ole Herralle mieleen.

jumalan-pojaksi-tahtova kirjoitti:

Niinhän ne ovat, mutta kääntymykseen tuleva tuntee niitä molempia ja Jumalan mielen mukainen murhe johtaa mielenmuutokseen niin kuin kirjoitettu on. Mielenmuutos eli metanoia on taas samaa tarkoittava sana kuin katumus, ainakin käännösten mukaan 2Kor 12:21. Ei niillä sanoilla kovin suurta merkityseroa ole, kun puhutaan jumalattoman kääntymisestä Jumalan tykö, pois pahuudestaan. Saahan sitä silti sanoilla saivarrella ja pysyä katumattomana, mutta se ei ole Herralle mieleen.

Lue lisää

Puhut siis jumalattoman kääntymisestä. Minä taas kirjoitin uskovien taipumuksesta murehtia anteeksi pyydettyjä syntejään ja siitä, että kun ymmärtää armon oikein, ei tarvitse murehtia synneistään vaan voi keskittyä elämäänsä Jeesuksessa. En kirjoittanut, että ei tarvitsisi katua vaan sanoin juuri päin vastoin. En viitsi sen enempää toistaa itseäni.
Minä en murehdi hetkeäkään vanhoja syntejäni. Menneisyyttä ei voi muuttaa. Kun uskova kaatuu, hän nousee taas ylös ja katsoo eteenpäin - kohti ristiä. Tämän armon toivoisin koskettavan erityisesti minunlaisiani suorittajia.

Esa_S kirjoitti:

Puhut siis jumalattoman kääntymisestä. Minä taas kirjoitin uskovien taipumuksesta murehtia anteeksi pyydettyjä syntejään ja siitä, että kun ymmärtää armon oikein, ei tarvitse murehtia synneistään vaan voi keskittyä elämäänsä Jeesuksessa. En kirjoittanut, että ei tarvitsisi katua vaan sanoin juuri päin vastoin. En viitsi sen enempää toistaa itseäni.
Minä en murehdi hetkeäkään vanhoja syntejäni. Menneisyyttä ei voi muuttaa. Kun uskova kaatuu, hän nousee taas ylös ja katsoo eteenpäin - kohti ristiä. Tämän armon toivoisin koskettavan erityisesti minunlaisiani suorittajia.

Lue lisää

"Minä en murehdi hetkeäkään vanhoja syntejäni. Menneisyyttä ei voi muuttaa. Kun uskova kaatuu, hän nousee taas ylös ja katsoo eteenpäin - kohti ristiä."

Katseen suunta on tuossa nimenomaan oikea, ja se on tärkeä asia.

"Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle."

Myös Pietari pysyi pinnalla juuri niin kauan kun hänen ajatuksensa oli kiinittyneenä Jeesukseen, mutta vajoaminen alkoi siitä kun hän alkoi katsella sitä miten mahdoton hänen oli omin voimin edetä. Oman vajavaisuutensa murehtiminen ei ollut Pietarillekaan hyväksi; Jeesus piti hänet pinnalla sen tähden kuka Hän on, ei sen tähden kuinka synnitön ja hyvä Pietari oli.

Esa_S kirjoitti:

Puhut siis jumalattoman kääntymisestä. Minä taas kirjoitin uskovien taipumuksesta murehtia anteeksi pyydettyjä syntejään ja siitä, että kun ymmärtää armon oikein, ei tarvitse murehtia synneistään vaan voi keskittyä elämäänsä Jeesuksessa. En kirjoittanut, että ei tarvitsisi katua vaan sanoin juuri päin vastoin. En viitsi sen enempää toistaa itseäni.
Minä en murehdi hetkeäkään vanhoja syntejäni. Menneisyyttä ei voi muuttaa. Kun uskova kaatuu, hän nousee taas ylös ja katsoo eteenpäin - kohti ristiä. Tämän armon toivoisin koskettavan erityisesti minunlaisiani suorittajia.

Lue lisää

Ei niitä vanhoja ja anteeksisaatuja syntejä tarvitse murehtia tai muistella, mutta jos lankeaa, niin kyllä sitä lankeemusta tuoreeltaan murehtii ja katuu, vaikka uskova olisi ja erityisesti sitä katuu silloin, kun on uskossa Jeesukseen. Jos ei ole uskossa tai on paatumuksessa, niin silloin ei kadu eikä murehdi tuoreeltaan eikä jäljestäpäin myöhemminkään.

Parastahan se olisi, että ei lainkaan tekisi syntiä, mutta kun ei näytä keneltäkään sellainen elämä onnistuvan. Silloin ei tarvitsisi katua tuoreeltaan eikä jäljestäkään päin. Mennarit eivät tunnusta tekevänsä syntiä, mutta valitettavasti se ei ole totta. He tekevät syntiä jopa pahemmin kuin monet muut nimeltään kristityt, mutta eivät sitä huomaa. Voi pimeyttä!

Juuri näin.

Evankeliumi tarkoittaa voiman osoittamista. Vain ylösnousemusvoiman kautta me voimme, ja haluamme, elää tekemättä tietoista syntiä.

Ihminen ei kykene siihen omalla voimallaan, vaan vain uudestisyntymisen kautta, jolloin saamme uuden voiman.

Jos on täyttynyt Pyhällä Hengellä, silloin Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, ja osaamme erottaa onko asialla syyttäjä, saatana, vai onko jotain sellaista, jota Pyhä Henki murehtii.

Nyt ollaan asian ytimessä. Osasit laittaa sen sanoiksi paremmin kuin minä.

Kommenttini oli siis exapille.

"Mutta sille joka kysyi synnistä, niin se on asia, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Ja helvetti on taas ikuinen ero Jumalasta."
Ai ai, tuo on kuin omasta suustani - tai näppäimistöstä - mutta osasitpa pukea tuon sanoiksi ytimekkäästi. Asia on todellakin näin yksinkertainen, eikä sitä pidä tehdä monimutkaiseksi.

"Jos kokee omaavansa jonkinkaanlaisen omantunnon, niin sen pitäisi kyllä herättää, jos on tekemässä jotain sellaista, joka on väärin. Synti=vääryys."

Vastaavasti vanhurskaus = oikeamielisyys. Tässäkin näemme ettei vanhurskaudella - joka on Jumalan lahja - ole mitään tekemistä tekojen kanssa. Oikea sydämen asenne Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan ei tule olla kaukainen päämäärä uskovan elämässä, vaan heti alkuun lähtökohta muutokselle omassa elämässä.

Siitä siis lähdetään, että Jumala on oikeassa ja "minä itse" väärässä - ja siksi me haluamme taistella syntiä vastaan koska tiedämme sen tuovan vain pahaa. Kyse on sydämen asenteesta eli tietoisesta valinnastamme haluta tehdä oikein ja hyljätä se mikä on väärää.

" Mutta koittakaa nyt suvaita uskovia, jotka haluavat uskoa Jumalaan."

Niin, luulisi että jokaisen ateistin toiveuni olisi se, että edes jotkut ihmiset tässä maailmassa haluavat tehdä hyvää ja oikein. Todellakin, olisiko liikaa vaadittu että ateistit sallisivat uskovien rauhassa kasvaa olemaan unelmakansalaisia yhteiskunnassa ?

Niinpäs se vain tahtoo olla, että eipä pyhittäytymisestä, erottautumisesta, puhuta enää oikeastaan mitään. Siis uskovien keskuudessa.

Vanhurkaus on nimeonmaan oikeamielisyyttä. Tahdon tehdä oikein, koska haluan olla Jumalalle otollinen.

Pelastus on armosta, ja kiitos Jumalalle, emme enää ole lain alla, vaan Kristus kantoi lain kirouksen ristipuulle., ettei kukaan voisi ylpeillä pelastuneensa teoillaan.

Ymmärrän ateisteja siinä, että uskova nimityksenä on kärsinyt melkoisen inflaation. Ei jokainen joka sanoo Herra, Herra pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Kun ihmiset oppisivat erottamaan ja näkemään sen, että hedelmistään puu tunnetaan.
Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Monen ns. uskovaisen osalta voikin todeta, että ei kukaan kuule mitä he yrittävät puhua, koska heidän elämänsä huutaa lujempaa.

Exap kirjoitti:

"Mutta sille joka kysyi synnistä, niin se on asia, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Ja helvetti on taas ikuinen ero Jumalasta."
Ai ai, tuo on kuin omasta suustani - tai näppäimistöstä - mutta osasitpa pukea tuon sanoiksi ytimekkäästi. Asia on todellakin näin yksinkertainen, eikä sitä pidä tehdä monimutkaiseksi.

"Jos kokee omaavansa jonkinkaanlaisen omantunnon, niin sen pitäisi kyllä herättää, jos on tekemässä jotain sellaista, joka on väärin. Synti=vääryys."

Vastaavasti vanhurskaus = oikeamielisyys. Tässäkin näemme ettei vanhurskaudella - joka on Jumalan lahja - ole mitään tekemistä tekojen kanssa. Oikea sydämen asenne Jumalaa ja muita ihmisiä kohtaan ei tule olla kaukainen päämäärä uskovan elämässä, vaan heti alkuun lähtökohta muutokselle omassa elämässä.

Siitä siis lähdetään, että Jumala on oikeassa ja "minä itse" väärässä - ja siksi me haluamme taistella syntiä vastaan koska tiedämme sen tuovan vain pahaa. Kyse on sydämen asenteesta eli tietoisesta valinnastamme haluta tehdä oikein ja hyljätä se mikä on väärää.

" Mutta koittakaa nyt suvaita uskovia, jotka haluavat uskoa Jumalaan."

Niin, luulisi että jokaisen ateistin toiveuni olisi se, että edes jotkut ihmiset tässä maailmassa haluavat tehdä hyvää ja oikein. Todellakin, olisiko liikaa vaadittu että ateistit sallisivat uskovien rauhassa kasvaa olemaan unelmakansalaisia yhteiskunnassa ?

Lue lisää

<,, Todellakin, olisiko liikaa vaadittu että ateistit sallisivat uskovien rauhassa kasvaa olemaan unelmakansalaisia yhteiskunnassa ?>>>

Oliko tuo vitsi?

Unelmakansalainenko on henkilö, joka koettaa elää joidenkin taikauskoisten beduiinien keksimän mielikuvituskaverin mahdollisten päähänpistojen mukaan ja koettaa miellyttää jotain taikauskoisen mielikuvituksen keksimää satuhahmoa?

Eikös viimeiset 2000 vuotta ole antanut vastauksen, joka on ei kiitos. Tuollaiset ovat kansalaisia pahimmasta painajaisesta.

Ei, vaan unelmakansalainen on ihminen joka tottelee kaikessa esivaltaa ja uhraa oman etunsa lähimmäisenrakkauden vuoksi.

Exap kirjoitti:

Ei, vaan unelmakansalainen on ihminen joka tottelee kaikessa esivaltaa ja uhraa oman etunsa lähimmäisenrakkauden vuoksi.

>>> Ei, vaan unelmakansalainen on ihminen joka tottelee kaikessa esivaltaa ja uhraa oman etunsa lähimmäisenrakkauden vuoksi. >>>

Juu varmaan. Tämä on tosin käytännössä osoitettu olevan lähinnä typerää sanahelinää, jonka kristinuskon vallassa olemisen noin 1800 veristä vuotta on todistanut täydellisen murskaavasti.

Sinäkään et haluaisi edes aseella uhaten asua noissa Afrikan yms takapajuloissa, joissa noita palvomiasi beduiinien satuja vielä pidetään voimissan yhteiskunnissa.

Niinpä, aivan näin.
Tapahtukoon heille uskonsa mukaan. Ja jos joku väittää, ettei usko mihinkään, niin siinä hän juuri uskoo omaan oppiinsa.
Mutta missään kohden he eivät voi sanoa, etteivätkö he olisi asiasta tienneet, eikä kukaan koskaan olisi sitä heille kertonut.

Usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan, ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy. Eli hekin uskovat omaan asiansa raamatun sanan mukaisesti. He uskovat siihen, että mitään ei ole.

Kumpi on sitten järjellä, jota täällä niin kovasti mainostetaan, ajateltuna parempi? Se, että varautuu tässä ajassa siihen, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja joutuu vastaamaan teoistaan, vai se, että kuolemaan loppuu kaikki.
Eikö järkevästi ajatteleva ihminen varaudu siihen, että jospa elämää onkin kuoleman jälkeen, koska toiseen vaihtoehtoon ei oikein voi/tarvitse varautua, jos kaikki loppuu sitten siihen.

Ateisti on tavallaan sellainen liikuntavammainen, joka ei käy ihan kaikilla pytyillä.

seurannut kirjoitti:

Ateisti on tavallaan sellainen liikuntavammainen, joka ei käy ihan kaikilla pytyillä.

Ateismi on nurkkakuntaisuutta, joka ei edusta missään muodossa tieteitä , eikä oikeastaan yhtään mitään. Ateismi on syntynyt uskontojen vaikutuksesta ja ilman uskoviaisia ei olisi ateismia. Arvostan agnostikkoja, koska ovat rehellisempiä kuin ateistit. Mielestäni ateismin käytinvoimana on pelkkä sota uskontoja vastaan. Tietelijät tiedostaa tämän ja tunnustavat itsensä oikeutetusti mielellään agnostikoksi. Jokainen voi nähdä esim. bushmannin kirjoittelusta, mitä ateismi suoltaa. Toivottavasti bushmanni itse hahmottaa tilansa päättömissä todisteluissaan.

jaadijaadaa kirjoitti:

Niinpä, aivan näin.
Tapahtukoon heille uskonsa mukaan. Ja jos joku väittää, ettei usko mihinkään, niin siinä hän juuri uskoo omaan oppiinsa.
Mutta missään kohden he eivät voi sanoa, etteivätkö he olisi asiasta tienneet, eikä kukaan koskaan olisi sitä heille kertonut.

Usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan, ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy. Eli hekin uskovat omaan asiansa raamatun sanan mukaisesti. He uskovat siihen, että mitään ei ole.

Kumpi on sitten järjellä, jota täällä niin kovasti mainostetaan, ajateltuna parempi? Se, että varautuu tässä ajassa siihen, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen ja joutuu vastaamaan teoistaan, vai se, että kuolemaan loppuu kaikki.
Eikö järkevästi ajatteleva ihminen varaudu siihen, että jospa elämää onkin kuoleman jälkeen, koska toiseen vaihtoehtoon ei oikein voi/tarvitse varautua, jos kaikki loppuu sitten siihen.

Lue lisää

>>> Mutta missään kohden he eivät voi sanoa, etteivätkö he olisi asiasta tienneet, eikä kukaan koskaan olisi sitä heille kertonut. >>

Juu ja sinulle on jo vuonna 2016 kerrottu, että uskosi perustuu taikauskoisten beduiinien nuotiotarinoihin, eikä mitään jumalia ole olemassa kuin niin pienellä todennäköisyydellä, että mitä väliä.

Et sinä usko Zeukseenkaan etkä Thoriin ja ne jumalat keksi ihmiset ja kansat, joilla oli asioista ihan yhtä paljon tietämystä kuin noilla taikauskoisilla beduiineillakin.

>>> Eikö järkevästi ajatteleva ihminen varaudu siihen, että jospa elämää onkin kuoleman jälkeen, koska toiseen vaihtoehtoon ei oikein voi/tarvitse varautua, jos kaikki loppuu sitten siihen. >>

Vai että järkevästi ajatteleva ihminen varautuu siihen, että tuhansia vuosia sitten kakkaa aavikolla taputtelevien beduiinien nuotiotarinat voisivat olla totta, joiden beduiinien elämää hallitsivat puhuvat aasit, puhuvat käärmeet ja Auringon taivaalla pysäyttävät mielikuvituskaverit?

Mutta tuo lienee enää harvoja asioita, joiden avulla uskonnot pysyvät hengissä. Uskotaan siksi, koska jos on kuitenkin niin ikävästi, että jotkin taikauskoiset beduiinit nuotiotarinoineen olivat oikeassa ja tuolla taivaassa asuu todellakin joku karvanaama, joka kyttää jokaista sanaa ja jokaista tekoamme.

Tehköön uskosi sinut autuaaksi, aleikum.

liskonpoikanen kirjoitti:

Ateismi on nurkkakuntaisuutta, joka ei edusta missään muodossa tieteitä , eikä oikeastaan yhtään mitään. Ateismi on syntynyt uskontojen vaikutuksesta ja ilman uskoviaisia ei olisi ateismia. Arvostan agnostikkoja, koska ovat rehellisempiä kuin ateistit. Mielestäni ateismin käytinvoimana on pelkkä sota uskontoja vastaan. Tietelijät tiedostaa tämän ja tunnustavat itsensä oikeutetusti mielellään agnostikoksi. Jokainen voi nähdä esim. bushmannin kirjoittelusta, mitä ateismi suoltaa. Toivottavasti bushmanni itse hahmottaa tilansa päättömissä todisteluissaan.

Lue lisää

>>> Ateismi on syntynyt uskontojen vaikutuksesta ja ilman uskoviaisia ei olisi ateismia. >>

Ei ole. Ateismi on paljon vanhempi kuin uskonnot, koska ennen kuin varhaiset taikauskoiset ihmiset alkoivat keksiä jumalia, jotka tekivät sellaisia puuhia, joille he eivät muuten keksineet syytä, jokainen oli ateisti, koska heillä ei ollut uskoa jumaliin, kun kukaan taikauskoinen ei ollut niitä vielä keksinyt.

Sitten kun joidenkin taikauskoisten vilkas mielikuvitus loi jumalat, heräisi joillakin hieman fiksummilla ajatus ottaa selvää, että onko jonkin asia taustalla normaali fysikaalinen syy vai jokin taikaukko, niin näin osasta tuli uskonnottomia ja osasta taikauskoisia. He, jotka eivät halunneet hyväksyä fysikaalista syytä, jatkoivat mielikuvituskavereihin uskomista ja toiset veivät maailmaa eteenpäin.

Jokainen ateisti on myös agnostikko, koska kyllä minäkin uskon jokaiseen jumalaan, joka uskaltaa tulla piilostaan näyttäytymään, joten sitä päivää tässä odotellaan.

Mutta valehteleviin jumaliin en ala uskomaan vaikka kuka niitä tarinoita levittäisi, eli jos joku mainostaa minulle jumalaa, joka lupasi 2000 vuotta sitten kannattajilleen tulla nopeasti takaisin, ennen kuin kukaan heistä on kuollut, eikä ole tullut tähänkään päivään mennessä, niin takapuolensa voi pyyhkiä niillä tarinoilla.

bushmanni kirjoitti:

>>> Ateismi on syntynyt uskontojen vaikutuksesta ja ilman uskoviaisia ei olisi ateismia. >>

Ei ole. Ateismi on paljon vanhempi kuin uskonnot, koska ennen kuin varhaiset taikauskoiset ihmiset alkoivat keksiä jumalia, jotka tekivät sellaisia puuhia, joille he eivät muuten keksineet syytä, jokainen oli ateisti, koska heillä ei ollut uskoa jumaliin, kun kukaan taikauskoinen ei ollut niitä vielä keksinyt.

Sitten kun joidenkin taikauskoisten vilkas mielikuvitus loi jumalat, heräisi joillakin hieman fiksummilla ajatus ottaa selvää, että onko jonkin asia taustalla normaali fysikaalinen syy vai jokin taikaukko, niin näin osasta tuli uskonnottomia ja osasta taikauskoisia. He, jotka eivät halunneet hyväksyä fysikaalista syytä, jatkoivat mielikuvituskavereihin uskomista ja toiset veivät maailmaa eteenpäin.

Jokainen ateisti on myös agnostikko, koska kyllä minäkin uskon jokaiseen jumalaan, joka uskaltaa tulla piilostaan näyttäytymään, joten sitä päivää tässä odotellaan.

Mutta valehteleviin jumaliin en ala uskomaan vaikka kuka niitä tarinoita levittäisi, eli jos joku mainostaa minulle jumalaa, joka lupasi 2000 vuotta sitten kannattajilleen tulla nopeasti takaisin, ennen kuin kukaan heistä on kuollut, eikä ole tullut tähänkään päivään mennessä, niin takapuolensa voi pyyhkiä niillä tarinoilla.

Lue lisää

Tavallaan liskonpoikanen on oikeassa. Ateismin käsitettä ei tarvittu eikä sitä siksi ollut ennen kuin oli keksitty tarinoita jumalista, joihin joko uskotaan tai ei.

Samoin käsitettä atomtisti tarvitaan vasta sitten, kun jaetaan ihmiset niihin, jotka uskovat tonttuihin ja niihin, jotka eivät usko.

v.aari kirjoitti:

Tavallaan liskonpoikanen on oikeassa. Ateismin käsitettä ei tarvittu eikä sitä siksi ollut ennen kuin oli keksitty tarinoita jumalista, joihin joko uskotaan tai ei.

Samoin käsitettä atomtisti tarvitaan vasta sitten, kun jaetaan ihmiset niihin, jotka uskovat tonttuihin ja niihin, jotka eivät usko.

Lue lisää

>>> Tavallaan liskonpoikanen on oikeassa. Ateismin käsitettä ei tarvittu eikä sitä siksi ollut ennen kuin oli keksitty tarinoita jumalista, joihin joko uskotaan tai ei. >>

Näin tämä tällä hetkellä taidetaan nähdä, mutta näkemys on väärä.

Ateismi on kauas menneisyyteen, antiikkiin, ulottuva itsenäinen filosofinen traditio, joka ei tarvitse uskontoja ollakseen johdonmukainen ajatusrakennelma.

Se on selkeä ja looginen kokonaisuus, joka toimii ilman uskontoja ja osaa luontevasti selittää elämän peruskysymykset.

Uskonnot eivät toimi teoriassa, eivätkä käytännössä, eli ne ovat loogiseeen ajatteluun taipuvaiselle täysin mahdottomia, naurettavia ja epäuskottavia ajatusrakennelmia ihan jokainen. Eli jäljelle jää vain usko ilman mitään turhempaa miettimistä ja heitä jotka tähän pystyvät, on koko ajan vähemmän ja vähemmän, eli taikausko leviää lähinnä kehitysmaissa.

Ateismi toimii sekä teoriassa ja käytännössä, eli se tulee leviämään sivistyksen ja koulutuksen ja yleisen hyvinvoinnin mukana ja syrjäyttää taikauskot alueiltaan. Toki ainahan sitten jää henkilöitä, jotka uskovat varuilta tai vaikkapa sosiaalinen elämä vaatii käymään uskonnollissa tilaisuuksissa yms.

Tosin suurin osa ihmisistä ei pidä epäuskostaan mitään meteliä, vaan heitä uskonnot jumalineen eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta ja ne ovat muuttuneet täysin turhiksi, kuten vaikkapa tieteissä.

Mutta sitten tietenkin uskontojen kyllästämässä maailmassa ateismi on joutunut uskonnolisuuden vastavoimaksi, eikä se oikein pääse tästä kytköksestä eroon, vaikka ateismi ei tarvitse uskontoja ollakseen looginen ja pätevä ajatusrakennelma.

bushmanni kirjoitti:

>>> Ateismi on syntynyt uskontojen vaikutuksesta ja ilman uskoviaisia ei olisi ateismia. >>

Ei ole. Ateismi on paljon vanhempi kuin uskonnot, koska ennen kuin varhaiset taikauskoiset ihmiset alkoivat keksiä jumalia, jotka tekivät sellaisia puuhia, joille he eivät muuten keksineet syytä, jokainen oli ateisti, koska heillä ei ollut uskoa jumaliin, kun kukaan taikauskoinen ei ollut niitä vielä keksinyt.

Sitten kun joidenkin taikauskoisten vilkas mielikuvitus loi jumalat, heräisi joillakin hieman fiksummilla ajatus ottaa selvää, että onko jonkin asia taustalla normaali fysikaalinen syy vai jokin taikaukko, niin näin osasta tuli uskonnottomia ja osasta taikauskoisia. He, jotka eivät halunneet hyväksyä fysikaalista syytä, jatkoivat mielikuvituskavereihin uskomista ja toiset veivät maailmaa eteenpäin.

Jokainen ateisti on myös agnostikko, koska kyllä minäkin uskon jokaiseen jumalaan, joka uskaltaa tulla piilostaan näyttäytymään, joten sitä päivää tässä odotellaan.

Mutta valehteleviin jumaliin en ala uskomaan vaikka kuka niitä tarinoita levittäisi, eli jos joku mainostaa minulle jumalaa, joka lupasi 2000 vuotta sitten kannattajilleen tulla nopeasti takaisin, ennen kuin kukaan heistä on kuollut, eikä ole tullut tähänkään päivään mennessä, niin takapuolensa voi pyyhkiä niillä tarinoilla.

Lue lisää

Bushmanni valehtelee taas kerran.

bushmanni kirjoitti:

>>> Tavallaan liskonpoikanen on oikeassa. Ateismin käsitettä ei tarvittu eikä sitä siksi ollut ennen kuin oli keksitty tarinoita jumalista, joihin joko uskotaan tai ei. >>

Näin tämä tällä hetkellä taidetaan nähdä, mutta näkemys on väärä.

Ateismi on kauas menneisyyteen, antiikkiin, ulottuva itsenäinen filosofinen traditio, joka ei tarvitse uskontoja ollakseen johdonmukainen ajatusrakennelma.

Se on selkeä ja looginen kokonaisuus, joka toimii ilman uskontoja ja osaa luontevasti selittää elämän peruskysymykset.

Uskonnot eivät toimi teoriassa, eivätkä käytännössä, eli ne ovat loogiseeen ajatteluun taipuvaiselle täysin mahdottomia, naurettavia ja epäuskottavia ajatusrakennelmia ihan jokainen. Eli jäljelle jää vain usko ilman mitään turhempaa miettimistä ja heitä jotka tähän pystyvät, on koko ajan vähemmän ja vähemmän, eli taikausko leviää lähinnä kehitysmaissa.

Ateismi toimii sekä teoriassa ja käytännössä, eli se tulee leviämään sivistyksen ja koulutuksen ja yleisen hyvinvoinnin mukana ja syrjäyttää taikauskot alueiltaan. Toki ainahan sitten jää henkilöitä, jotka uskovat varuilta tai vaikkapa sosiaalinen elämä vaatii käymään uskonnollissa tilaisuuksissa yms.

Tosin suurin osa ihmisistä ei pidä epäuskostaan mitään meteliä, vaan heitä uskonnot jumalineen eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta ja ne ovat muuttuneet täysin turhiksi, kuten vaikkapa tieteissä.

Mutta sitten tietenkin uskontojen kyllästämässä maailmassa ateismi on joutunut uskonnolisuuden vastavoimaksi, eikä se oikein pääse tästä kytköksestä eroon, vaikka ateismi ei tarvitse uskontoja ollakseen looginen ja pätevä ajatusrakennelma.

Lue lisää

Joskus on ensimmäisen kerran keksitty jokin jumala, johon voi uskoa tai olla uskomatta.

Sitä ennen ateismi sanana ei olisi tarkoittanut mitään, koska se sisältää jumalan käsitteen (θεός).

Sana on keksitty vasta siihen tarpeeseen, että ensin on keksitty jumalia ja sitten on ollut erimielisyyttä siitä, onko niitä oikeasti olemassa.

Jostakin syystä sana ja käsiten ateismi on ahkerasti käytössä, mutta en ole koskaan kuullut puhuttavan amöhköfantisteita, vaikka heitä on ollut kaikkina aikoina murskaava enemmistö koko ihmiskunnasta.

No sinä tosiaan olet kusettava kirkko, kun noin valehtelet.

pyhpyhjapyh kirjoitti:

No sinä tosiaan olet kusettava kirkko, kun noin valehtelet.

"No sinä tosiaan olet kusettava kirkko, kun noin valehtelet. "

Nyt sinäkin saat elää vapaana :-)