Meillä on kotoani peritty tapa keittää riisipuuroa aina sunnuntaiaamuisin. Jotkut kuitenkin mieltävät sen vaan joulupuurona.
Miten täällä muilla, onko vastaavaa perinnettä?
Miten täällä muilla, onko vastaavaa perinnettä?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joillakin laivoilla se on vakio sunnuntaiaamuisin miehistön messissä. Mahdatko olla rannikkosuomalaista sukujuurta vai onko suvussa merenkulkijoita, saattaisi syy olla siinä.
Pohjoisesta olen kotoisin.
Hassu juttu
Riisi tuontikamaa. Jossain itämailla se köyhien arkiruokaa. Kun riisiä alkoi saamaan suomeenkin, se olikin herrojen herkkua. Nykyisin riisi suomessa arkipäiväistä. Mun tietojen mukaan sitä ei kuitenkaan viljellä suomessa, elikäs tuontikamaa edelleen.
Kyllä riisipuuro hyvää on, en kiellä. Kanelia ja sokeria, oikein maukasta. Mutta on siitä kai vuosikymmeniä, kun viimeksi syönyt. Paitsi, söin tänään jonkin rasian, missä oli mun mielestä just riisipuuroa ja erikseen jotain marmeladia, sellainen ricifrutti. Vaan, ikinä en mista keitelleeni varsinaisesti riisipuuroa. Riisiä pljonkin j ehkä riisipuuron tyyppistä riisiä sushia varten.
Riisi on arkiruokaa nykyisin suomessakin.
Öf- No aloitus oli perinneruuist, sunnuntaisin. Mun mielestä suomen suosituin sunnuntain perinneruoka on krapulapitsa. Ikinä en ole kuullut kenenkään keittelevän krapuloissaan riisipuuroa, kyllä kaikki tilaa krapulapitsan puhelimella, jos ei itse jaksa kävellä edes pitseriaan.
Suomen kansallisruuathan siis nykyisin on: pitsa, hampurilainen, kepappi, supi, sushi jne. Riisipuuro paremmin xtremejuttu.
=DW=
Niin se pizzakin oli alkujaan kotimaassaan köyhien ihmisten ruokaa. Heidän, joilla ei muuta ollut kuin jauhoja ja tomaatteja jonkun särpimen lisäksi. Kertovatkohan nämä halvat valinnat jotain suomalaisten köyhyydestä.
Aamupuuroja en tosin syö sunnuntaina ja harvoin muulloinkaan, mutta meikän 'riisipuuro' on jo vuosia tehty kotimaisista rikotuista ohrasuurimoista, joista voi tehdä joko uunipuuron tai sitten valmistaa aivan samoin kuin riisipuurokin tehdään.
Ohra on ravitsemuksellisuutensa lisäksi läheltä, siis Suomesta eikä aiheuta sellaista hiilijalanjälkeä kuin riisi, joka tuodaan jostain kaukaa. Valitsen aina terveellisemmän vaihtoehdon jos vain voin ja muutenkin järkevämmän.
Olet oikeassa. Riisin viljely on kovaa työtä ja kyllä se pitäisi hyödyntää siellä missä se viljelläänkin.
Nykyään en keittele riisipuuroa kovista ryyneistä kuin jouluna ja jos silloinkaan. Olen laiska ruuanlaittaja, vaikka syön terveellisesti. Joskus teen riisipuuron pikahiutaleista. Korvike se tietenkin on, mutta menettelee.
Aikoinaan lapsuuden kodissa riisipuuro oli sunnuntain aamuruoka melkein aina.
Valkoinen riisi ei kylläkään kuulu terveeseen ruokavalioon ollenkaan.
Kyllä riisiäkin voi joskus syödä. Tuossa juuri popsin iltateellä karjanlanpiirakkaa. Olen lukenut jostain että riisi ei tulisi syödä hirveän paljon, sillä siinä on jokin aine, jolla voi olla yhteys keuhkosyöpään.
Miksi, kun sille on kotimainen paljon parempi vaihtoehto? Ja se on kyllä idioottimaisuuksien huippua jos kotimaisiin Karjalanpiirakoihin pannaan ulkomaista riisiä.
Muistan aikoinaan kansakoulun alaluokalla kun opettaja käski piirustustunnilla piirtää lempiruuan. No minä piirsin lautasen ja siihen lusikan jossa höyrysi annos riisivelliä.
Siskoni piirusti valtavan makkarapötkön, ja väritti sen ruskealla vahavärillä. Näin kuinka opettajaa huvitti se siskon tekemä makkara. Taisi taistella naurua vastaan.
Vellit ovat olleet aikoinaan niin yleistä ruokaa, että nykyajan vanhukset syövät niitä vieläkin mielellään.
Lapsuudessani riisipuuroa syötiin vain jouluisin.
Itse muutin vähän perinteitä; perjantai-iltaisin laitoin aina ohra- tai riisipuuron uuniin yöksi hautumaan. Vanhemmat saivat nukkua (tai harrastaa jotain muuta rauhassa), kun lapset karkkipäivänä ihastelivat kattausta ja söivät herkkuja.
Uunipuuro on muuten todella hyvää...