Sanailen sen sinulle joskus. Miehelle, joka katsoi muttei nähnyt.
Mutta minä näin mitä näin. Ja elämä opettaa luottamaan ja uskomaan omiin silmiinsä.
Minulla on huono näkö. Ja sinun silmissäsi on syvä katse. Verhoaako niitä unohduksen häivä. Katsellessasi minua.. sinun katseesi alla minun ihoni palaa. Ja minä tunsin lämpösi kehollani, vaikka et koskenut minua. Olit kuin untuvainen peitto ylläni, vaikkei kätesi minua syliin hamunneet. Nukuin vierelläsi. Mutta et vastannut huomeneeni.
Ymmärsin aamun palanneen ja yön jääneen hämärään. Mutta sinä olit siinä. Me olimme siinä
Minä rakastan sinua. Rakastan sinua sinisilmä.
Mutta minä näin mitä näin. Ja elämä opettaa luottamaan ja uskomaan omiin silmiinsä.
Minulla on huono näkö. Ja sinun silmissäsi on syvä katse. Verhoaako niitä unohduksen häivä. Katsellessasi minua.. sinun katseesi alla minun ihoni palaa. Ja minä tunsin lämpösi kehollani, vaikka et koskenut minua. Olit kuin untuvainen peitto ylläni, vaikkei kätesi minua syliin hamunneet. Nukuin vierelläsi. Mutta et vastannut huomeneeni.
Ymmärsin aamun palanneen ja yön jääneen hämärään. Mutta sinä olit siinä. Me olimme siinä
Minä rakastan sinua. Rakastan sinua sinisilmä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Öitä rakkain
Kukahan se oli?
öitä kuitennii