Meitä on kehotettu hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti. Kristittyjen velvollisuus on käyttää annettuja ajallisia mahdollisuuksia viisaasti ja totuudesta tinkimättä.
Jumala on antanut erilaisia lahjoja ajallista elämää varten. Ajalliset lahjat ovat meille tarpeellisia jokapäiväisen elannon hankkimisessa. Jumalan antamat lahjat on tarkoitettu palvelemaan Jumalan valtakunnan työtä. Virressä todetaan: Annoit, Herra, tehtävän sinun seurakunnassasi. Tahdot meidän käyttävän oikein lahjat antamasi. Toimia suo avoimesti, luottamuksen arvoisesti. (Vk. 443:1.)
Väärä huoneenhaltija
Jeesus opetti usein vertauksilla, jotka olivat kuulijoille tuttuja ajallisesta elämästä. Tämäkin vertaus oli kuulijoille arkielämän todellisuutta. Huoneenhaltija tarkoitti Jeesuksen ajan yhteiskunnassa eräänlaista maatilan hoitajaa tai taloudenhoitajaa, jolle oli uskottu tilan ja omaisuuden hoito. On luonnollista, että taloudenhoitaja nautti isäntänsä luottamusta, koska hänelle oli uskottu paljon valtaa myös omaisuuden hoidossa.
Kertomus väärästä huoneenhaltijasta osoittaa ihmisen heikkouden ja lankeamisen vaaran. Paljon ajallista luottamustakin saanut voi langeta, vaikka vastuu ja luottamus ovat suuret.
Tilan isäntä oli kuullut taloudenhoitajan vilpillisestä menettelystä. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ”Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.” Vääryys ja vilpillisyys oli päässyt syvälle huoneenhaltijan sydämeen ja elämään. Vilpillisen toiminnan ja lopputilin jälkeen hän alkoi hankkia itselleen ystäviä toisista velallisista, joiden velkakirjoja hän omalla valtuudellaan muutteli mielensä mukaan.
Esimerkki väärästä huoneenhaltijasta on hyvin puhutteleva ja varoittava. Hän oli valvomattomuudessaan joutunut mammonan palvelukseen ja hankki ystävänsäkin itselleen vääryyden kautta.
Ajalliset ja iankaikkiset aarteet
Jeesuksen opetuksen mukaan voimme omistaa kahdenlaisia aarteita. Toiset ovat ajallisia aarteita, toiset iankaikkisia. Jeesuksen opetuksista käy ilmi aarteiden tärkeysjärjestys: ensisijaisia aarteita ovat iankaikkiset, ja sitten tulevat ajalliset. ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koit ja ruoste tuhojaan, ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan, eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” (Matt. 6:19–20.)
Ajalliset lahjat ja tavara ovat Jumalan meille antamia. Saamme tuoda nöyrän kiitoksen kaiken hyvän antajalle. Ihmisen sydän kiintyy kuitenkin helposti kaikkeen siihen, mitä tämä maailma tarjoaa. Siksi Jeesuksen opetus väärästä huoneenhaltijasta pysäyttää ja muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä. Epärehellisyys voi turruttaa omantunnon ja sydämen niin, ettei synti ja sen tahallinen tekeminen enää tunnukaan vaaralliselta ja synnin määrä paljolta.
Uskollisuus Jumalan valtakunnan työssä
Rukoilemme, että Jumalan valtakunta ja sydämen usko saisivat olla elämämme tärkeimpiä asioita. Jumalan antamat lahjat on tarkoitettu palvelemaan Jumalan valtakunnan työtä ja lähimmäisiämme. Raamatun kuvaukset huoneenhaltijasta liittyvät tavalla tai toisella myös meille annettuihin lahjoihin ja niiden käyttämiseen Jumalan valtakunnan työssä.
Olipa meidän kutsumuksemme tässä työssä mikä tahansa, tärkeintä on valvoa omakohtaisessa uskonelämässä. Vähässä uskolliselle, ansiottomalle palvelijalle ja omalta puoleltaan huonontuntoiselle huoneenhaltijalle ja Jumalan valtakunnan työmiehelle sanotaan kerran: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)
Jumala on antanut erilaisia lahjoja ajallista elämää varten. Ajalliset lahjat ovat meille tarpeellisia jokapäiväisen elannon hankkimisessa. Jumalan antamat lahjat on tarkoitettu palvelemaan Jumalan valtakunnan työtä. Virressä todetaan: Annoit, Herra, tehtävän sinun seurakunnassasi. Tahdot meidän käyttävän oikein lahjat antamasi. Toimia suo avoimesti, luottamuksen arvoisesti. (Vk. 443:1.)
Väärä huoneenhaltija
Jeesus opetti usein vertauksilla, jotka olivat kuulijoille tuttuja ajallisesta elämästä. Tämäkin vertaus oli kuulijoille arkielämän todellisuutta. Huoneenhaltija tarkoitti Jeesuksen ajan yhteiskunnassa eräänlaista maatilan hoitajaa tai taloudenhoitajaa, jolle oli uskottu tilan ja omaisuuden hoito. On luonnollista, että taloudenhoitaja nautti isäntänsä luottamusta, koska hänelle oli uskottu paljon valtaa myös omaisuuden hoidossa.
Kertomus väärästä huoneenhaltijasta osoittaa ihmisen heikkouden ja lankeamisen vaaran. Paljon ajallista luottamustakin saanut voi langeta, vaikka vastuu ja luottamus ovat suuret.
Tilan isäntä oli kuullut taloudenhoitajan vilpillisestä menettelystä. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ”Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.” Vääryys ja vilpillisyys oli päässyt syvälle huoneenhaltijan sydämeen ja elämään. Vilpillisen toiminnan ja lopputilin jälkeen hän alkoi hankkia itselleen ystäviä toisista velallisista, joiden velkakirjoja hän omalla valtuudellaan muutteli mielensä mukaan.
Esimerkki väärästä huoneenhaltijasta on hyvin puhutteleva ja varoittava. Hän oli valvomattomuudessaan joutunut mammonan palvelukseen ja hankki ystävänsäkin itselleen vääryyden kautta.
Ajalliset ja iankaikkiset aarteet
Jeesuksen opetuksen mukaan voimme omistaa kahdenlaisia aarteita. Toiset ovat ajallisia aarteita, toiset iankaikkisia. Jeesuksen opetuksista käy ilmi aarteiden tärkeysjärjestys: ensisijaisia aarteita ovat iankaikkiset, ja sitten tulevat ajalliset. ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koit ja ruoste tuhojaan, ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan, eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.” (Matt. 6:19–20.)
Ajalliset lahjat ja tavara ovat Jumalan meille antamia. Saamme tuoda nöyrän kiitoksen kaiken hyvän antajalle. Ihmisen sydän kiintyy kuitenkin helposti kaikkeen siihen, mitä tämä maailma tarjoaa. Siksi Jeesuksen opetus väärästä huoneenhaltijasta pysäyttää ja muistuttaa asioiden tärkeysjärjestyksestä. Epärehellisyys voi turruttaa omantunnon ja sydämen niin, ettei synti ja sen tahallinen tekeminen enää tunnukaan vaaralliselta ja synnin määrä paljolta.
Uskollisuus Jumalan valtakunnan työssä
Rukoilemme, että Jumalan valtakunta ja sydämen usko saisivat olla elämämme tärkeimpiä asioita. Jumalan antamat lahjat on tarkoitettu palvelemaan Jumalan valtakunnan työtä ja lähimmäisiämme. Raamatun kuvaukset huoneenhaltijasta liittyvät tavalla tai toisella myös meille annettuihin lahjoihin ja niiden käyttämiseen Jumalan valtakunnan työssä.
Olipa meidän kutsumuksemme tässä työssä mikä tahansa, tärkeintä on valvoa omakohtaisessa uskonelämässä. Vähässä uskolliselle, ansiottomalle palvelijalle ja omalta puoleltaan huonontuntoiselle huoneenhaltijalle ja Jumalan valtakunnan työmiehelle sanotaan kerran: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!” (Matt. 25:21.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.